olen ollut mieheni kanssa reilu kolme vuotta yhdessä. alusta asti olemme viettäneet paljon aikaa mieheni vanhempien luona, mutta nykyään vierailu anoppilassa on suorastaan kamalaa. Anoppi ja appi ovat molemmat ihan mukavia, mutta...
Olen tottunut lapsesta asti tekemään paljon töitä, niin kotona kuin vieraillakin, ja saanut "hyväksyntää" ahkeruudellani. Anoppilassa en saa millään lailla osallistua kotitöihin enkä heidän maatilansa töihin. omaa petiä ei saa laittaa, eikä astioita tiskikoneeseen, saati sitten auttaa ruuanlaitossa tai siivouksessa. Anoppi ei koskaan ehdi juttelemaan minun ja mieheni kanssa koska hän on niin kiireinen talon töissä. jollekin muulle tämä voi kuulostaa oikein mukavalta, mutta minulle tulee sellainen olo kuin en osaisi mitään, olen vain hieno kaupunkilaisvieras enkä varsinkaan perheenjäsen. olen usein yrittänyt sanoa vastaan ja sanoa että kyllä teen jonkun asian, niin anoppini on vastannut aina niin kiukkuisesti että alan itkemään. "salaa" yritän tehdä mahdollisimman paljon hommia.
Anoppi ei kyllä anna omien aikuisten lastensakaan tehdä mitään vaan laittaa heille kaiken valmiiksi. usein kihisen kiukusta kun hän hössöttää aikuisten lastensa asioista, ja pitää yllä marttyyrin rooliaan. aina kun yritän tehdä jotain, auttaa tai edes ehdotan että voisin tehdä jotain, vastaa anoppi että EI TARTTE...
Mieheni sanoo vain että hänen äitinsä on aina ollut sellainen, ettei siitä kannata välittää.
Mieheni vanhempia ei myöskään kiinnosta meidän asiamme, tai he eivät ehdi edes kysyä kuulumisiamme.
nyt olen jo pidempään ajatellut että onko kaikki tämä vain omaa kuvitelmaani, sillä omalla äidilläni on edelleen hyvin hankala suhde isäni äitiin eli omaan anoppiinsa, olenko se minä joka yrittää löytää ongelmia suhteestani omaan anoppiini? pahoitan mieleni aina kun käymme anoppilassa. En haluaisi lopettaa siellä kyläilyä, varsinkin kun miehelläni on tosi läheiset välit kotona asuvien sisarustensa kanssa.
Anoppini ei kyllä auta minua tai miestäni millään lailla, ei hän kyllä koskaan käy edes kylässä meillä...ajatteleekohan hän että kukin pärjätköön omillaan? entä sitten jos meille tulee joskus lapsia, niin kuin kovasti haluaisimme jo piakkoin, mitä jos anoppi ei ole heistä kiinnostunut vai muuttuisikohan hän sitten? entä jos hän ei halua auttaa millään lailla silloinkaan..?
yritän kovasti olla (esittää) iloista ja hyväntuulista ollessamme anoppilassa, ja käyttäytyä hyvin enkä itkeä tai kiukutella. olenkohan minä itse sittenkin tämän kaiken aiheuttaja? onko muilla samanlaisia kokemuksia? miniät, sekä anopit?
Olen tottunut lapsesta asti tekemään paljon töitä, niin kotona kuin vieraillakin, ja saanut "hyväksyntää" ahkeruudellani. Anoppilassa en saa millään lailla osallistua kotitöihin enkä heidän maatilansa töihin. omaa petiä ei saa laittaa, eikä astioita tiskikoneeseen, saati sitten auttaa ruuanlaitossa tai siivouksessa. Anoppi ei koskaan ehdi juttelemaan minun ja mieheni kanssa koska hän on niin kiireinen talon töissä. jollekin muulle tämä voi kuulostaa oikein mukavalta, mutta minulle tulee sellainen olo kuin en osaisi mitään, olen vain hieno kaupunkilaisvieras enkä varsinkaan perheenjäsen. olen usein yrittänyt sanoa vastaan ja sanoa että kyllä teen jonkun asian, niin anoppini on vastannut aina niin kiukkuisesti että alan itkemään. "salaa" yritän tehdä mahdollisimman paljon hommia.
Anoppi ei kyllä anna omien aikuisten lastensakaan tehdä mitään vaan laittaa heille kaiken valmiiksi. usein kihisen kiukusta kun hän hössöttää aikuisten lastensa asioista, ja pitää yllä marttyyrin rooliaan. aina kun yritän tehdä jotain, auttaa tai edes ehdotan että voisin tehdä jotain, vastaa anoppi että EI TARTTE...
Mieheni sanoo vain että hänen äitinsä on aina ollut sellainen, ettei siitä kannata välittää.
Mieheni vanhempia ei myöskään kiinnosta meidän asiamme, tai he eivät ehdi edes kysyä kuulumisiamme.
nyt olen jo pidempään ajatellut että onko kaikki tämä vain omaa kuvitelmaani, sillä omalla äidilläni on edelleen hyvin hankala suhde isäni äitiin eli omaan anoppiinsa, olenko se minä joka yrittää löytää ongelmia suhteestani omaan anoppiini? pahoitan mieleni aina kun käymme anoppilassa. En haluaisi lopettaa siellä kyläilyä, varsinkin kun miehelläni on tosi läheiset välit kotona asuvien sisarustensa kanssa.
Anoppini ei kyllä auta minua tai miestäni millään lailla, ei hän kyllä koskaan käy edes kylässä meillä...ajatteleekohan hän että kukin pärjätköön omillaan? entä sitten jos meille tulee joskus lapsia, niin kuin kovasti haluaisimme jo piakkoin, mitä jos anoppi ei ole heistä kiinnostunut vai muuttuisikohan hän sitten? entä jos hän ei halua auttaa millään lailla silloinkaan..?
yritän kovasti olla (esittää) iloista ja hyväntuulista ollessamme anoppilassa, ja käyttäytyä hyvin enkä itkeä tai kiukutella. olenkohan minä itse sittenkin tämän kaiken aiheuttaja? onko muilla samanlaisia kokemuksia? miniät, sekä anopit?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maatilan töistä ei niin vaan lähdetä kyläilemään, varmaan sen takia ei niin tule käyneeksi teillä. Ja maatilan emännät ovat järjestään samanmoisia(ainakin täälläpäin), se on eräänlainen kunniakysymys, että vieraalle laitetaan kaikki, eikä vieras tee mitään. Ja vierainahan te siellä olette, vaikka perhettä olettekin.
Ajattele positiivisesti; monella on tosi kurja anoppisuhde, onneksi teillä ei ole mitään ongelmaa!
Anoppisi kuulostaa taysin jarkevalta hosottajalta. Hanen marttyyrimaisuudestaan sinun ei tarvitse huolehtia tiiman tippaa. Han aivan selvasti nauttii siita (peilaamalla itsensa marttyyriksi) joten suo hanelle se ilo.
Jos ja kun sinulle tule aika pitkaksi heidan luonaan vieraillessa, ota lapparisi/rastiin jaaneet paperityot/kasitoita/sanallisia pulmia,kaikki mukaan vain. Nythan sinulla on mahtava tilaisuus tehda niita.
Hyvaksy se tosiasia etta jotkut ihmiset ovat vain niin kietoutuneita itseensa ettei heidan maailmassaan ole tilaa muille. Siita huolimatta olemalla kohtelias (sehan ei maksa mitaan), puskematta itseasi enaa hanen apurikseen ja antamalla hanen hoyryta omaa rataansa tulet vetamaan pisimman korren.
Muista vain etta hanen kieltaydyytya avuntarjouksistasi et miissaan tapauksessa edes vahongossakaan tule antamaan kenellakkaan "laiskan" kuvaa.
pahaa tarkoita. Minäkin olen kaupunkilaisminiä joka tuli maataloon. Vietimme viikonlopun melkein aina heidän luonaan, koska mieheni teki samalla maatilan töitä. Minunkin anoppini hössötti kaikki valmiiksi, ja oli sitä mieltä että minun pitää huilia kun kävin viikot töissä. Minulla oli käsitöitä, kirjoja ja rästitöitä mukana ja tuhersin sitten niitä. Kun oli kaunis päivä, hän hössötti lepolassenkin pihaan ja "komensi" ottamaan aurinkoa. Ikinä ei ole moittinut laiskaksi, olenhan nyt tämän talon emäntä ollut jo kauan, ja jos jostain töistä puhetta tulee, kehuu aina sitkeäksi ja ahkeraksi mutta huolehtii että ehdinkö lepäämään tarpeeksi. Minulla on tosi ihana anoppi. Anna anoppisi höslätä, hän pitää siitä. Nyt kun pojalla on tyttöystävä, en kehtaa itsekään pyytää tätä tekemään töitä, onhan hänelläkin oma työ, ja hyvä että saa joskus levätä.
Minä en siis todellakaan tykkää, että joko äitini tai anoppini tunkevat nenäänsä kotitöihini. Jos ei meillä aika kulu ilman hellan siivousta ja uunin pesua, niin sitten kannattaa pysyä omassa kotona. Ei minua ainakaan häiritse, vaikkei kaikissa kyläpaikoissa ole putipuhdasta. Voihan se anoppisi kokea loukkauksena, että hänen kotinsa ei sellaisenaan kelpaa sinulle. Minä ainakin koen anoppini kotitöihini puuttumiset loukkauksena. Ehkä asiat on maalla toisin, mutta kyllä ainakin itselleni oma yksityisyys on sen verran tärkeää, että salaa kotitöiden teko on rikkonut jo anoppini ja minun välit.
Minkä takia sinun pitää roikkua siellä anoppilassa, jos aika ei kulu?
Anoppi haluaa tehdä kaiken ja sitä sinun pitää kunnioittaa. Jos olette siellä pitempään kesällä, niin kysy minkä kukkapenkin saisit omiin nimiisi, että sitä saisit hoidella aikasi kuluksi ristisaojen lomassa.
Mutta älä puutu tarmokkaan talon emännän töihin.
Kotona saat "hyväksyntää" osallistumalla töihin, täällä sen sijaan lepäilemällä.
Ei ihme, ettei hän voi tulla teille kylään, kun kotityöt on sitten tekmättä. Hän ei salli niihin puututtavan.
Ole iloinen, että saat olla kukkasena kämmenellä.
Ei näinä aikoina paljon hemmoittelua saa osaksena.
Vie anopillesi jokin mieleinen tuliainen mennessäsi, kun siellä käyt.
Luulenpa vaan, että kun teillä on lapsia, hän hoitaa ne esimerkillisesti siinä työnsä ohessa ja käskee sinua lepäämään.
Anoppiparkasi vielä kaatuu työnsä päälle, mutta ei anna kenenkään auttaa.
Kuulostaa ´normaalilta` maalla.Nauti vielä kun voit.Anna hänen olla sellainen kuin on.Hän ehkä pitää sinua niin kaupunkilaisena,ettei kehtaa sinua käskeä.Jos he eivät auta teitä tai käy teillä,se johtuu töistä,heillä on niin paljon töitä,ei varmaankaan koskaan vapaata,että eivät jaksa ajatella kuin selviämistä päivästä päivään.He muuttuvat kun pääsevät eläkkeelle.Vie vaikkapa joku maalaisaiheinen lahja,joku semmonen emännän lahja,jos viet jotain.Anna hänelle aikaa,se voi olla vielä alkukankeuttakin.Taloudellinen tilannekin voi aiheuttaa tällaista,omat velat ym.rassaavat.