Mitä teen? Mieheni (29v.) ja minun suhde alkoi kymmenisen vuotta sitten satunnaisilla tapaamissilla, mieheni juhli paljon ja tiedän että hänellä oli tuolloin muitakin naisia. Vasta kun löysin uuden miehen, mieheni 'heräsi' ja lupasi sitoutua ja parantaa tapansa jos vaan annan mahdollisuuden. Muutimme yhteen ja meillä on pieni poika. Viikolla kaikki on suht hyvin mutta viikonloppuisin juominen kavereiden ja sukulaisten luona tuntuu olevan tärkeämpää kun meidän kanssa oleminen. Olemme monesti eronneet koska reissut venyvät eikä lupaukset pidä. Yleensä niinkin tyhmästi sanon että jos nyt lähdet ei takaisin tarvitse tulla, mies lähtee kyllä nopsasti, pääseehän humppaamaan rauhassa...tai niin että on jo jossain juomassa ja hermostun kun ei tule sovitusti kotiin ja raivoan puhelimessa eikä hän kestä tällaista hullua. Yleensä seuraavina päivinä myöntäänkin virheet ja pyytelee anteeksi ja lupaa parantaa tapansa. Puhelimesta tulee myös suurimmat sodat, etenkin alkuaikoina ratsasin teksitiviestejä ja sieltä löytyikin joskus vanhojen heilojen viestejä, jolloin sotatila oli aina valmis. aina olen anteeksi antanut ja on yritetty puhua ja sopia asiat mutta aina samat asiat tulevat eteen. nykyisin puhelimessa on suoja enkä voi sitä tutkia, mutta joskus kyselen oudoista puheluista että kenen kanssa puhui mies yleensä hermostuu että yksityisyyttä pitäisi olla ja luottoakin täältäpäin jo löytyä? Jos olemme etukäteen sopineet että hän lähtee iltaa viettämään jonnekkin niin se on mielestäni ihan ok enkä itsekään rähjää, mutta jo seuraavana viikonloppuna on vuorossa oharit. Nykyisin jos soittelen perään tulee riita ja hän käyttäytyy ylimielisesti, syyttelee (niinkuin minäkin) ja on valmis eroamaankin. edellisellä kerralla sai asunnonkin, jo mutta asioita ajateltuaan päätimme vielä yrittää. tiedän että minun pitäisi ottaa itseäni niskasta ja paiskata mokoma tunnevammanen lopullisesti pois elämästäni mutta kun se on niin pirun vaikeaa, rakastan kuitenkin ja pelottaa ja aina niin sattuu kun olemme erossa. Silti en uskalla lähteä yhteisen omistusasunnon ostoon tai mennä naimisiin hänen kanssaan koska pelkään että asiat muuttuisivat pahemmaksi ja lähtö olisi vaikeampaa. Hän huomauttelee tästä usein koska olen sanonut, että ensin haluaisin oppia luottamaan. Nytkin on huikalla tuttujensa kanssa ja hänen mielestään ei viitsi enää yrittää saada luottamustani koska ei sitä kuitenkaan ikinä saa (?) Meillä on kuitenkin pääsääntöisesti mukavaa, mutta nämä kerrankuussa eroriidat väsyttää.
Mitä mielstänne minun pitäisi tehdä??
Mitä mielstänne minun pitäisi tehdä??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja pukeutua villisiti...ehkä sekin herää...
ehkä kokeilen sitä sitten seuraavan kanssa... nyt ois tosivaikkee olla hehkeenä ja villinä oottelemassa vedättävää ja vanhalta viinalta haisevaa 'tosimiestä', jos se nyt kotio sattus edes eksymään
Älä roiku tuollaisessa luuserissa, vaan etsi rinnallesi kunnon mies! Heitäkin kun löytyy :)
en yhtään. Me käydään baarissa vaan joskus harvoin ja yhdessä. Jos mies ei muutu niin sun vaihtoehdot on vähissä. Joko kestät tota ja olet loppu elämäs onneton tai jätät ja etit paremman...
Kiitos kannustuksesta! tiedän että lähteä pitäisi ja ihmettelen itseäni miksi se on niin vaikeaa...toinen puhunut pään niin pyörryksiin että joskus ihan uskookin olevansa jotenkin syyllinen.
ite oon ihan samassa tilanteessa. 7 vuotta ollaan seurusteltu ja äijä juo kaikki vapaat ja vähän enemmänkii. just äsken itkin silmäni pihalle, mut siltikää en osaa lähtee. joku kun ottais mua niskasta kiinni ni olisin kiitollinen...ehkä. vaikea lopettaa kun menetettävää on niin paljon... :(
Sanot että on vaikea lopettaa koska menetettävää on niin paljon. Mietihän nyt hetki. Laita vaikka paperille rehellisesti suhteenne hyvät ja huonot puolet.
Mitä OIKEASTI menettäisit jos suhteenne loppuisi ja mies ei olisi enää osa elämääsi - ja mitä kenties saisit itsenäistyessäsi ja myöhemmin uudessa suhteessasi? Olen itse käynyt saman läpi muutama vuosi sitten, ja voin sanoa omalta osaltani että miehen häipyessä elämästäni menetin vain huonon itsetunnon, pahan olon, jatkuvat riidat, epävarmuuden...Muutama ystävä-pariskunta katosi myös, mutta uusia tuli tilalle.
Ehkä pelkäät eniten yksin jäämistä? Okei, voi olla että joudut olla yksin jonkun aikaa ennenkuin löydät uuden miehen (on toivottavaakin että olet hetken yksin) - mutta eivät ystäväsi sinua unohda sinua kotiin! Ja ennemmmin kuin huomaatkaan, tapaat uusia miehiä. Ja joku heistä on se kenen kanssa jatkat elämääsi yhdesssä. Itse ainakin olen nyt onnellisempi kuin ikinä. Itsetunto on taas hyvä, olen se sama vahva ja iloinen minä joka olin aikana "ennen exää". Enkä voi muuta kuin ihmetellä miksi siedin exääni niin pitkään.
Sinullakin on oikeus olla ihmissuhteessa jossa sinua kunnioitetaan ja arvostetaan ja jossa SINÄ olet miehellesi tärkein. Älä jää huonoon suhteeseen vain pienten ohimenevien hyvien hetkien tai yksinolon pelon takia. Irtautumalla tästä voisit saada elämän jossa voit olla onnellinen koko ajan.
"-- aina olen anteeksi antanut."
Tässä on ongelman ydin. Miehesi tietää, että olet anteeksiantoautomaatti, joten miksipä hän muuttaisi käytöstään.
Laitapa kokeeksi viestisi palstalle Terveys>Päihteet>Alkoholi, niin asiaa tuntevat varmasti sanoisivat, että miehesi on alkoholisti. Vaikka käy töissä, niin voi silti olla alkoholisti. Hän ei vaan osaa käyttää viinaa, niin ettei siitä olisi haittaa läheisille. Yleensä alkoholinkäyttö ennemminkin pahenee kuin helpottuu vuosien myötä.
Uskotko itse täysin ja puhtaasta sydämestäsi, että suhteellanne on tulevaisuutta? Jos mies väistelee noinkin paljon omaa vastuutaan teistä perheenä, ei hän taida oikein käsittääkään, missä asemassa on. Mites, jos menisitte keskustelemaan jonkun parisuhde-expertin kanssa ongelmistanne? Onko miehesi PAKKO humputella?