Kirjoittelin tänne muutama kuukausi sitten siitä, kuinka minua jo valmiiksi ahdistaa anoppini ja appeni reaktio, kun kerromme esikoisemme tulosta. Niin koitti se armon päivä, jolloin riski spontaaneihin keskenmenoihin vähenee, ja niinpä kerroimme appivanhemmille iloisen uutisemme.
Isovanhemmat eivät onnitelleet, eivätkä sanoneet, että voi miten ihana asia. Kun kerroimme "yllätyksemme" (kuten itse asiamme ilmaisimme), anoppi totesi että eihän tämä meitä niin kamalasti yllätä kun ollaan jo totuttu noihin lapsenlapsiin. Sen jälkeen hän totesi, että oliko raskaus tarkoitus vai vahinko. Herranen aika, olemme olleet ilman lasta kuusi vuotta yhdessä, joista avioliitossa 2,5: eiköhän se osoita, että tiedämme kuinka ehkäisyvälineet toimivat.
Sen jälkeen saimme aimo läksytyksen siitä, kuinka elämämme tulee nyt muuttumaan, ja miten kasvatus ei aina suju oppikirjojen mukaan. Eiköhän me herranen aika tiedetä, että lapsi voi olla terve tai kehitysvammainen, huonosti nukkuva tai hyvin nukkuva tms. Emme elättele typeriä vaaleanpunaisia kuvitelmia. Miksi toisen ilo pitää neutralisoida tai jopa latistaa? Että ihmiset osaavat olla ihania toisilleen...
Isovanhemmat eivät onnitelleet, eivätkä sanoneet, että voi miten ihana asia. Kun kerroimme "yllätyksemme" (kuten itse asiamme ilmaisimme), anoppi totesi että eihän tämä meitä niin kamalasti yllätä kun ollaan jo totuttu noihin lapsenlapsiin. Sen jälkeen hän totesi, että oliko raskaus tarkoitus vai vahinko. Herranen aika, olemme olleet ilman lasta kuusi vuotta yhdessä, joista avioliitossa 2,5: eiköhän se osoita, että tiedämme kuinka ehkäisyvälineet toimivat.
Sen jälkeen saimme aimo läksytyksen siitä, kuinka elämämme tulee nyt muuttumaan, ja miten kasvatus ei aina suju oppikirjojen mukaan. Eiköhän me herranen aika tiedetä, että lapsi voi olla terve tai kehitysvammainen, huonosti nukkuva tai hyvin nukkuva tms. Emme elättele typeriä vaaleanpunaisia kuvitelmia. Miksi toisen ilo pitää neutralisoida tai jopa latistaa? Että ihmiset osaavat olla ihania toisilleen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma lapsi on aina maailmaa kaatava uutinen.
Isovanhemmille se on tieto, että lapsenlapsia on tulossa yksi lisää.
Vanhemmat tietenkin elävät onnellisina odotuksessa. Jos muilla suvun jäsenillä ei ole samaa intoa, niin olkaa onnelliset vain keskenänne.
Usein käy niin, että vasta vauvan synnyttyä suku "herää". Sitten juostaan tuomassa liian isoja potkuhousuja ja vaaditaan lapselle nimeksi Aukusti isosedän mukaan.
Neuvoja annetaan, ja sillä ei väliä, vaikka ne kumoaisivat toisensa. Jokainen vaan haluaa neuvoa.
Älä kuuntele kuin puolella korvalla suvun asennoitumisia. Nauti omasta olostasi ja odotuksestasi.
Suvunkin pitää sulatella ja kypsytellä. Myös isovanhempien.
Kaikkea hyvää perheellenne!
Isovanhemmat ja varsinkin äidit ja anopit kommentoivat oudosti, koska eivät itse jaksaisi enää ryhtyä hoitamaan pientä lasta. He uskovat teidän olevan yhtä väsyneitä. Anoppini arvosteli minua siitä, etten osannut tehdä miehelleni poikia, syntyi 3 tyttöä ja samainen mummi sanoo nyt vanhimmalle vauvaa odottavalle tyttärelleni, että onhan se kiva kun tulee vauva...vai onko se niin kiva??
mun oma äiti pillahti itkuun ja sanoi et tee abortti.Huus vielä naama punasena kaikkee muuta mukavaa.Ei jääty kuuntelemaan vaan lähdimme mieheni kanssa kotiimme.
Tästä on jo vuosia,ja mummo lellii lasta
Kun kerroimme että odotan vauvaa,appiukkoni sai raivarin ja alkoi huutaa kuinka asuntolainallemme nyt käy? Ei kuulemma mitään lapsia vaan töihin. Emmehän me vauvaa olleetkaan yrittäneet kuin viimeiset 2 ja puolivuotta ja minä nyt onneni kukkuloilla. :)
Sain oli kaksi poikaa ja veljeni sai kaksi tyttöä. Isoäitini ehdotti, että vaihtakaa ne nuoremmat.
kertoo enemmän kommentoijasta itsestään kuin kommentoinnin kohteesta. Itselläni ei ole kerrottavana mitään inhottavaa kommenttia odotusajalta, mutta poikani syntymän jälkeen anoppi kommentoi:" Olisi kannattanut tehdä abortti kun on niin sairaskin". Poikani sairastui ensimmäisen elinviikonsa aikana Rs-virukseen. Kuten arvaattekin pahoitin mieleni.
Tarkoitukseni ei ole peloitella kertomuksellani sairairaudesta. Ai niin kumman sairaudella lapsen vai anopin? Lapsen rs-virus parani, mutta anopin sairaus...on pahentunut vuosien saatossa, eikä taatusti ole parantunut;).
Odotuksen iloa!
Odottaessani esikoistamme anoppini ystävällisesti kertoi ÄIDILLENI että vahinkohan se tietysti oli... En tainnut olla mieluisa miniä?
ilkeästi sanottu,ei voi laittaa ajattelemattomuuden piikkiin. Typerää,kertoo kyllä kaiken ihmisestä, viisas osais pitää kadena ees suunsa kiinni.