Löytyykö täältä omakohtaisia kokemuksia ?
Haluaisin tietää miten yhteiselo sujuu toisenlaisesta kulttuurista ja uskonnosta olevan ihmisen kanssa.
Haluaisin tietää miten yhteiselo sujuu toisenlaisesta kulttuurista ja uskonnosta olevan ihmisen kanssa.
Seurustelusta kosovolaisen miehen kanssa
iskenyt silmänsä tummaan ko...
437355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Riippuu yksilöstä ja siitä miten vahvasti hänen alkuperäiskulttuurinsa elää hänessä. Jos alkuperäiskulttuuri ja -tavat ovat vahvoja, älä unelmoi tasavertaisesta suhteesta.
sujuu hyvin.johtunee varmaankin ,että luonteemme sopivat yhteen.toki meillä on erilainen lapsuus ollut yms. mutta yhteneväisyyksiä on myös.tutustu mieheen,keskustelkaa jne.älä usko tämän palstan venkuilijoita-pahoitat niistä vain mielesi.
Jos teet niin kuin kaikki suomalaiset naiset ulkomaisen miehen edessä, eli taivut nöyrästi, niin kaikki menee varmaan suht. hyvin.
mitä sinä tiedät meidän liitostamme? minä en ole koskaan missään suhteessa taipunut,toki tehnyt kompromisseja niinkuin jokaisessa suhteessa täytyykin.minä olen avoin,spontaani,suora jne.-haluan keskustella,katsoa maailmaa monelta eri kantilta.totuus maailmasta ei aina ole sitä mitä me luulemme.jokainen tekee parhaansa elääkseen.missään ei sanota että suomalaisen 20 v.miehen katsontakanta elämään olisi ainut oikea.meitä on moneksi.elämä on hyvää kun uskaltaa. :))
Jatka juttua kahden vuoden päästä kun olet eronnut yksinhuoltaja. ;)
katastrofi jos niin käy.en vain usko meille niin käyvän.inhottavaa tuottaa sulle pettymys.olemme olleet jo pitkään yhdessä,emmekä enää teinejä.
Käännös: olin vanhapiika kunnes löysin epätoivoisen elintasopakolaisen, joka nai minut pysyvän oleskeluluvan toivossa. ;)
kosovolaispakolaiset ovat tulleet Suomeen noin 15 vuotta sitten, kaikilla on pysyvä oleskelulupa, monilla jopa suomen kansalaisuus.
Eivätkä he ole elintasopakolaisia.
Tiedoksi vain...
Ai eivät ole elintasopakolaisia? :-D Mitäs ne sitten on? Ja piruako ne täällä tekee, sota Kosovossa on jo ohi.
mistä minä sen tiedän? Kysy heiltä! :))))))
keskinäisistä kemioistahan se on kiinni =)
Onko hän perheestään ainut, joka on ulkomailla?
Jos näin on, hän on yksin taloudellisesti vastuussa vanhemmistaan ja veljistään (sekä tietysti heidän perheistään). (Sama pätee myös moniin muihin kansallisuuksiin.) Kun kosovolainen lähtee ulkomaille, lähtee hän sinne ensisijaisesti tienaamaan rahaa perheelleen. Muista, että Kosovossa ansaitaan keskimäärin n. 200 euroa kuussa, sosiaaliapua saa 40 euroa, mutta vasta jos pariskunnalla on lapsia, myös eläkkeet tätä luokkaa, kaikki muu raha tulee ulkoa. Jos hän on täällä yksin, odotetaan häneltä paljon; taloa, autoa, sairauskuluja, vaatteita, myötäjäisiä... Jos perheessä paljon poikia ei yksi 1-kerroksinen talo riitä ja jokaisesta kosovolaisesta vaimosta on maksettava myötäjäiset (suuruuden päättää morsiamen perhe). Mies tullee lähettämään kaikki liikenevän rahansa perheelleen ja sinun on vain hyväksyttävä se tai lähdettävä lätkimään.
Onko sinulle siis raha tärkeää? Haluatko matkustaa, rakentaa oman talon tai muita isoja investointeja mielessä? Jos haluatte tehdä molempien mielen mukaan, täytynee olla joko pirun hyvä palkka tai pari työpaikkaa.
Jos miehellä perhettä ulkomailla, ei ainakaan tämän raha-asian suhteen luulisi olevan hirveästi ongelmia (ellei muuten ole tuhlailevainen), mutta varsinkin, jos avo-/avioliittoa joskus suunnittelette, kannattaa tästäkin puhua etukäteen.
Onko hänellä lupa-asiat kunnossa?
Heissäkin liikkuu niitää, jotka menevät naimisiin oleskeluluvan takia. Luvan tultua voi ulkolainen vaimo jäädä ja Kosovosta haetaan oman maan tyttö. Joillakin jopa vaimo valmiina äidin luona. Tämäkin on tietty yksilöllistä, mutta valitettavasti näinkin on joillekin käynyt.
Vaikka tällä palstalla muuta väitetäänkin, on myös kosovolaiset yksilöitä. Tiedän monta todellista kusipäätä, mutta myös kunnon miestä, aivan kuten suomalaisissakin. Parhaiten saat vastauksen kokeilemalla, liian varovainen ei kannata olla. Joskus suhde voi olla hyvinkin ihana, vaikka mies olisikin kosovolainen.
Itsellä 9 vuotta takana. Valehtelisin, jos väittäisin, että ruusuilla on tanssittu koko ajan. Kompromisseja tehty puolin ja toisin, ja tehdään edelleen, mutta eikö niin tehdä jokaisessa suhteessa.
Mutta onko kultasi mahtava rakastaja sängyssä ? Taitava, tekniikka hallinnassa ?
Tämä kyseinen kosovon mies on saanut suomen kansalaisuuden ja tienaa enemmän kuin minä.
"tienaa enemmän kuin minä"
= saa isommat tuet sossusta kuin sinä
:-) Hyvä vitsi, mutta ohi meni.
mitä se edellinen kirjoittaja sinulle yrittää sanoa, koska se on totta.
...mutta voit toki kokeilla oman kantapään kautta.
Se, että tienaa enemmän kuin sinä tai että on saanut kansalaisuuden ei vastannut kysymykseen missä hänen perheensä on. Usko tai älä, mutta jos hän on yksin täällä, hän lähettää perheelleen mitä he pyytävät, suuresta palkasta pystyy lähettämään suuremman summan ja jos se ei riitä, otetaan lainaa. Oletko sinä valmis siihen? No itse olen ollut yhtä sinisilmäinen, joten en voi sinua haukkua, mutta nyt olen viittä vaille valmis eroamaan. Ja tässä vaiheessa on aivan toisarvoinen seikka sänkytekniikat, huomaat sen 9 vuoden liiton jälkeen. Onnea nyt teille kuitenkin.
No ei, kyllä hän yksin täällä Suomessa on ja perheensä Kosovossa.
Lähinnä oli herjaa tuo sänkyjuttu tuossa, älä ota niin pahalla. :-)
Ilmeisesti tiedät mistä puhut, onko miehesi sitten puhunut, että on ihan yleinen käytäntö elättää kotimaassa olevaa sukuaan vai onko asia käynyt muiden tuntemiesi kosovolaisten miesten kohdalta ilmi ? Ikävä juttu ja olisi siinä kyllä sopeutumista.
ja monella pakon sanelemaa. Työttömyys Kosovossa on suurta, palkat pieniä, työpaikat jaetaan suhteilla (ja joskus rahalla) ja hintataso tuloihin nähden korkea.
Kosovossa talouteen kuuluvat vanhempien lisäksi veljet (myös aikuiset perheineen) niin kauan kuin "eroamisesta" erikseen sovitaan. Vasta tämän eron jälkeen jokainen veli on yksin täydessä vastuussa vaimostaan ja lapsistaan.(Tytöthän tunnestusti lähtevät miestensä perheisiin.) Perhe siellä on hieman eri käsite kuin täällä, joten jos suunnittelette vakavempaakin suhdetta kannattaa puhua asioista avoimesti etukäteen.
Suhde albaaniin voi olla todella hyvä ja ihana kaikin puolin, jos olet kantesi löytänyt :-), mutta tämä perheen elättäminen/auttaminen on sellainen asia, josta he eivät tule tinkimään vain jos sinä niin vaadit. Meidän isoista ongelmista ainoa on juuri tämä ja monesti olemme sitä harmitelleet, ettemme tajunneet tästä ennen avioliittoa puhua. Miestä stressaa olla puun ja kuoren välissä - minä en pysty asiaa koskaan täysin hyväksymään, eikä hän pysty sitä ainakaan vielä lopettamaan. (Tietysti jos Kosovon taloudellinen tilanne paranee, muuttuu myös tämä asia, kuten muissakin maissa sillä alueella, mutta sitä en usko lähitulevaisuudessa tapahtuvan.) Sen verran minäkin hyväksyn, että sairaat on hoidettava ja nälkään ei kuolla, mutta valitettavasti nykypäivän albaanille siellä "alhaalla" ei nämä pelkästään riitä. Syyttää saamme keskieuroopassa olevia albaaneja, Saksasta ja Sveitsistä lähtevät sellaiset rahat ja tavarat Kosovoon, että se on vaikuttanut kaikkeen mm. myös juuri hintoihin.
Lienee paikallaan myös varoittaa, että albaanit ovat hyvin kateellista porukkaan niin ulkomailla kuin Kosovossa (näin yleistäen). Se mitä on naapurilla (joka Kosovossa yleisesti on serkku ja setä), täytyy saada myös itselle, mielummin vielä hieman parempana ja kalliimpana. Suomessakin tavatessaan ensimmäisenä juorutaan siitä, mitä kukin on ostanut ja paljonko perhettään auttanut.
Kuinka paljon tiedät miehen perheestä ja heidän tilanteestaan Kosovossa? Miten he asuvat, montako henkeä? Jos tilanne on niin hyvä, että ovat "eronneet" ja jokaisella on jo talo (esim. saaneet avustuksena), ei miehen välttämättä tarvitse näin suurista asioista huolehtia, mikä helpottaa asiaa. (Meillä valitettavasti ei käynyt niin hyvä tuuri. Talo tuhoutui sodassa kokonaan ja avustuksia ei tullut, koska yksi pojista on ulkomailla. Eli myös avustusjärjestöt ovat sitä mieltä, että vastuu kuuluu sille, joka on poissa maasta...)
En halua pelotella ja kokemuksesta tiedän, että varoitteluilla ei loppujen lopuksi ole painoa vaakakupissa, mutta lyhyesti sanottuna se mitä näillä jorinoillani olen yrittänyt sanoa on, että puhukaa asioista ennen isoja päätöksiä, tehkää ne selviksi. Puhukaa vaikka asia tuntuisi tyhmältä ja itsestäänselvältä, se ei välttämättä ole sitä toiselle. Sen ainakin olen oppinut ulkomaalaisen vaimona.
P.S. myönnän, että olen välillä vieläkin hieman herkkänahkaiseksi... viitaten herjaasi. Lähinnä kuitenkin säikähdin, että olet liian sinisilmäinen. Ennen luin liikaa tätä palstaa, nyt osaan jo kiertää pahimmat haukut kaukaa, kuten varmaan sinäkin :-)
on yleinen ja suurin albaaneista jotta tunnen jouttuvat lähettämään rahaa suvulle kosovossa.kysy mieheltä lähettäkö hän rahaa sukulle kosovoon.
toinen asia onko hän tosissan sinun suhteen vain oletko hänelle tyttöystävä sen aikaan kun hän hakee kosovoon albaanityttön vaimoksi.kysy häneltä myös tämä. tunnen hirveästi albaanimiehiä jotka ova seurastelivat suomalaisen naisen kanssa sitten ne jätti nämä naiset ja hakevat albaanityttön kosovosta vaimoksi.
kun ottaa suomalaisen työmiehen niin tosin ette te niitä saa kun pitää kehitysmaista itselleen munaa hankkia.
miten voi ottaa suomalaisen miehen jos ei sitten kuitenkaan sellaiselle kelpaa???mitä pitäisi tehdä?olla ikuisesti yksin?
Ovatko avioerot yleisiä albaanien kesken Kosovossa? Olen tormännyt naisiin jotka ovat menneet naimisiin miesten kanssa, jotka ovat paikallisista vaimoistaan eronneet (näin ainakin väittävät) Käsittääkseni eroaminen tuolla päin ei ole kuitenkaan yleistä. Ehkä paikallisena osaisit kertoa.
"mitä pitäisi tehdä?"
muuttaa turkkiin/marokkoon/tunisiaan/algeriaan tms ja jäädä sinne.
Ne on varmasti juuri niitä maita minne ei kannata muuttaa. Siellä miehet tarttuvat pohjosmaalaiseen naiseen kiinni kuin lihakimpaleeseen.
Kiitos kun kerroit minulle näin kattavasti. :-)
Kiva kuulla omakohtaisia kokemuksiasi.
Tämä tapaukseni mies on vain niin käsittämättömän komea silmissäni; niin komea, että jalat meinavat lähteä alta ja kädet vapisevat joka kerta kun hänet näen.
Minkäikäisenä muuten kohtasit hänet ?
Oliko miehesi jo kauan asunut Suomessa ennenkuin kohtasitte ?
avierot eivät ole kosovossa yleisiä.tällä kaupungissa missä asun on vain 1 albaanimies joka on eronnut albaaninaisesta ja nyt on naimisissa suomalaisen naisen kanssa.Kosovossa ei erotta niin helposti kuin tällä.
esittää albaaninaista? Jotain rajaa...
mitä tarkoitat?? en esittää albaaninaista. olen albaaninainen.ja mikä minun viesissä häiritsi sinua. kerro
Sydänmestäni toivon että, teillä asiat menisi paremmin kuin meillä. Tästä on jo monta vuotta kun erottiin. Olimme yhdessä lähemmäs 10v ja koko sen aikana minä "sinisilmäisenä"rakastuneena ja luottaen tulevaisuuteen mutta..mutta..sitten kävi ilmi että miehellä on koko ajan ollut vaimo kotimaassaan...Tosin erosi kun sain kuulla mutta se oli jo myöhäistä. Luottamus oli mennyt. Enkä nähnyt mitään muuta mahdollisuutta kuin erota.Mietin silloin että nämä vuodet heitin hukkaan kun uskoin ja luotin mieheen joka valehteli kaikki vuodet. HuhHuh...Että tälläinen tarina tällä kertaan. Tosin eihän ne kaikki samanlaisia ole, ei tietenkään ja toivon että sinun miehesi on rehellinen sinulle.
eikö kukaan muka kertonut sinulle?kukaan paikallisista ystävistäsi,tai anoppi,miehen sisaret tai serkut tai kälyt,tädit ,sedät tai naapurit?paljonko aikaa vietit miehen kotona tai sukulaisten kanssa?jos et ollut heidän kanssaan väleissä niin ihmettelen eikö epäilykset heränneet.
kosovolaisista en tiedä,omat kokemukseni ovat vain albanian albaaneista.ikinä emme ole lähettäneet rahaa sinne(silloin kun opiskelimme molemmat niin joskus lähettivät rahaa meillepäin.)talo siellä on iso ja ihana ja kaikki lapset ja lapsenlapset mahtuvat kerralla kyläilemään.ovatpa miehen vanhemmat käyneet kesälomalla täälläkin päin,tutustumassa Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin ja minun vanhempani sitten siellä.
ei ole tarviinut alistua mihinkään tai tehdä tavallista enempää kompromissejä,kotityöt jakautuvat tasan ja lastenhoito sujuu meiltä molemmilta.
kannattaa tarkistaa montako vaimoa/jalkavaimoa jo ennestään kosovossa/suomessa; se kertoo jotain miehestä...
tuntuu ihan oudolta lukea...tutustu mieheen,kyllä sinä huomaat missä mennään.noi aikaisemmat rahajutut tuossa--minua ei millään tavoin ole häirinnyt rahanlähettäminen (harvoin),käytettyjen lasten vaatteiden lähettäminen (usein).sellainen on mielestäni normaalia .jos omat vanhempani ,sisarukseni tarvitsisivat-tottakai auttaisimme.haluan myös kertoa että mieheni on komea,hauska,kohtelias.se tuntuu tosi mukavalta.emme ole riidelleet koskaan vaikka olemme olleet pitkään yhdessä.kunnioitamme toisiamme ja sillä on suuri merkitys kaikessa.
Juu. Mietin ihan samaa... outoa on lukea. En oikein osaa edes sanoiksi pukea. Ihmeen paljon keskustelua herättää nämä kosovolaiset miehet. Itselläni ei kylläkään ole kokemusta kuin yhdestä kosovolaisesta miehestä ja palstalla esitetyt asiat kosovolaisista ei vastaa omaa kuvaani. Noh.. ehkä nämä pälstalaiset tietävät paremmin.
"minua ei millään tavoin ole häirinnyt rahanlähettäminen (harvoin)"
Ei minuakaan, jos sitä tapahtuisi harvoin. Mielestäni joka kuukausi useampia satoja euroja on paljon ja liian usein. Tähän päälle vielä taloprojekti, auto ja sairaskulut. Ei kestä talous meidän palkoilla!
Mutta kaikkea ei voi saada...
Muuten suhteemme onkin mitä mainioin :-)
Ette siis ole eroamassakaan ?
Toisaalta, jos asian voisi ajatella niin, että niin kauan kuin ei ole yhteistä perhettä, niin aivan sama mihin mies rahansa käyttää (yhteisten pakollisten menojen jälkeen). Käytänhän minäkin oman palkkani kuten haluan.
No, kuten olet huomannut, täällä ei saa kunnon vastauksia.
Olen naimisissa Kosovon albaanin kanssa. Annan tässä muutamia vinkkejä, jos saisit jotain selville, en kyllä tiedä, onko joku jo vastaavaa kirjoittanut kuin minä, mutta en jaksa lukea kaikkia.
Ekaks, kysy vaikka jos pääsisit käymään miehesi perheen luona Kosovossa, jos vastaa kieltävästi, niin mun kellot soisi jo siinä vaiheessa. Et ole kuin väliaikainen. He ovat todella perhe rakkaita ihmisiä, ja varsinkin pojalle äiti on todella tärkeä, jos esim. äiti ei hyväksy vaimoa, melko todennäköisesti, mies jättää tämän naisen.
Kysy vaikka haluaako lapsia kanssasi, jos vastaa jotain, joo 5 vuoden päästä, niin....??
Esitteleekö sinut muille albaaneille, vai tapaako sinua (salaa)?
Mutta kaikista näistä on tärkein, jos pääset käymään miehesi kotona Kosovossa, niin luulen, hän haluaa kanssasi olla tosissaan. Tarkoitan myös tällä, ettei hän jemmaa sinua mihinkään hotelliin, niinkin siellä on paljon käynyt,euroopalaisia (vaimoja) piilossa, ja esitetään niin rakastunutta.
Paras seksi tulee, kun aidosti rakastaa toisiaan, alkuhuuma on aina huumaa.
En tarkoita sinulle tätä tekstiä pahalla, mutta haluan että tiedät. Ja onnea kokeiluun, jos vaikka hän on se oikea.... Minä ainakin itse olen sen onneni löytänyt, KOSOVOsta!!!
Jos vaikka haluat kirjoitella enemmän, niin laita vaikka sähköposti osoitteen.
Suurin osahan vastauksista oli aivan älyttömiä ja asiaankuulumattomia, mutta kiitoksia teille kahdelle naiselle, jotka omakohtaisia kokemuksianne minulle tulkitsitte. :-)
Edelleen saa kirjoitella ja luonnehtia muutenkin nyky-Kosovon tilannetta; lueskelen niitä ihan mielenkiinnolla.
Tiedän nyt tavat ja kulttuurin, ja sekin täytyy vain hyväksyä osana miestä samoin kuin heidän/ hänen täytyy hyväksyä meidän kulttuurimme ja tapamme.
Seurustelen kosovon albaanimiehen kanssa ja näemme joka viikko (iltaseksiä), mutta hän on hieman etäinen eikä kerro itsestään paljoa, joten en viitsi liikaa udellakaan. Ihanasti menee kuitenkin ja hän tuo lahjoja tai kukkia käydessään luonani (hän tapaa aina luonani). Hän ei vastaa puhelimeen usein kun soitan, kun on niin kiireinen, mutta löytää kuitenkin joka viikko kerran tai kaksi aikaa käydä luonani. Elämä on ihanaa ja olen rakastunut!!!
Et voi olla tosissasi ?
Tämä varmaankin oli provokirjoitus.
Rakastunut toisen naisen mieheen?? Taitaapa sinun kumppanillasi olla oma vaimo. Olet tosi tyhmä tai koko viesti oli provo.
Kiva lukea, että on hyviä kokemuksia.
Itse olen vasta tavannut kosovolaismiehen. Yökylässäkin oli, mutta mitään ei tapahtunut (hän stoppasi, kun huomasi, että olen epävama)! Näin ei olekaan ennen käyny miehen taholta : )
Tiedän miehen pari veljeä, joista toinen meidät on esitellytkin. Suku kuuluu olevan laaja, todella iso ja toisia autetaan pyydettäessä.
En vain tiedä mitä mies ajattelee, hän on erittäin suorapuheinen ja kun kysyin mitä hän minusta ajattelee ja haluaa, sain vastaukseksi: En tiedä, koska tapasin sinut vasta jne. Totta, mutta itse sanoin että olen kiinnostunut jne. Jäänkö odottelemaan vai odotanko että hän ottaa yhteyttä tai törmäämme vahingossa? Hänen nuorempaan veljeensä törmään välillä vahingossa ja ajattelinkin tentata häntä, jos tapaamme.
Haluaisinkin nyt mielenkiinnosta kuulla tavoista, kulttuurista ym. mistä voisi olla mahdollisesti jatkossa apua (jos sellaista on). Kiitos etukäteen asiallisita kommenteista!