Ajattelen häntä koko ajan, ja mietin mitä sanoisin tai tekisin jos olisin hänen kanssaan. Sitten kun nähdään, hyvä että uskallan katsoa häntä edes silmiin, ja kaikki ne hienot asiat mitä piti sanoa yms. en saa mitään järkevää sanotuksi. Vaikka ollaan tunnettu jo pitkään. Olemme ystäviä. Ja se kaipaus, se on melkein pahinta kun hän on paikalla.
En tiedä mitä teen, miten saan itseni rohkaistuksi. Pelkään niin paljon että mokaan hänen läsnäollessaan, etten pysty kuvittelemaan että koskaan voisin esim. koskettaa häntä, unelmissani se onnistuu, mutta kun tilanne on todellinen, eli kun hän on vieressäni, niin se tuntuu vaan niin pelottavalta ja oudolta se ajatus. Miten voin saada selville tunteeko hän lainkaan mitään samanlaista?
Tulen kohta hulluksi. Hukkaan aikaa koska olen pelkuri.
En tiedä mitä teen, miten saan itseni rohkaistuksi. Pelkään niin paljon että mokaan hänen läsnäollessaan, etten pysty kuvittelemaan että koskaan voisin esim. koskettaa häntä, unelmissani se onnistuu, mutta kun tilanne on todellinen, eli kun hän on vieressäni, niin se tuntuu vaan niin pelottavalta ja oudolta se ajatus. Miten voin saada selville tunteeko hän lainkaan mitään samanlaista?
Tulen kohta hulluksi. Hukkaan aikaa koska olen pelkuri.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on samankaltainen tilanne. Mietin toista jatkuvasti, toivoisin, että toinen ottaisi yhteyttä jollain lailla. Toivon salaa, että näkisimme. Kun juttelemme, tuntuvat järkevät asiat unohtuvan, tunteet saavat vallan. Kun katsomme toisiamme silmiin, en voi olla häkeltymättä niistä tunteista joita se sisälläni aiheuttaa. Silti yhdessäolomme toisi paljon murhetta monelle ihmiselle.
Haittaako tuo vaikka mokaatkin jotenkin ? Sinua tulee kuule myöhemmin harmittamaan kun et osoittanut kiinnostustasi, sen minä olen iän myötä oppinut. Vanhempana ei ole mitään muisteltavaa, jos ei uskalla joskus tempaista.
että "Haluatkos sitten mummona istuskella keinutuolissa ja katua sitä mitä ET tehnyt?!"
- tuon hän sanoi mulle kun olin 16v ja se on jäänyt mieleen.ja todella antoi mulle puhtia kun pelkäsin kuten sinä.
eli potkua persauksiin!meni syteen tai saveen!
Täällä eletään ihan samoissa fiiliksissä!
Samankaltaisia fiiliksiä täällä.
Minä en uskalla sanoa mitään järjevää ja aina sitten sönkötän jotain kummallista ja olen vähän hermostunut. Tahtoisin olla nyt edes ystävä hänelle, mutta nyt hän on lähinnä samanikäinen, samassa koulussa opiskeleva herttainen tyttö, jonka tunnen nimeltä ja ulkonäöltä sekä hieman luonteelta. Arr. Ajattelen häntä jatkuvasti. Sitä täytyisi vain uskaltaa sanoa jotain. Se on joillekin ihmisille varmaan 100x rohkeutta vaativampaa kuin vaikkapa benji-hyppy. Mutta tiedän sen, että enemmän katuu niitä asioita joita ei tee, kuin niitä, jotka tekee.
Minun on ennen kesälomaa kysyttävä hänen puhelinnumeronsa tai sähköpostinsa. Olen ottanut itselleni tälläisen tavoitteen. En tiedä sitten, onnistunko tässä. Parasta olisi. :)
Tavoitteiden asettaminen tuo tiettyä selkeyttä asioihin.
Koita halata häntä joskus kun eroatte! Koita sanoa hänelle, että hänellä on kauniit silmät/hiukset/vaatteet tai jotain. Ehkä hän vastaa jollain mukavalla tavalla..