Näin ystävälläni mustelmia naamassa, vaikka oli yrittänyt peitellä niitä meikillä. Olen joskus aiemmin ihmetellyt ystäväni moninaisia vaivoja ja onnettomuuksia. Kehtaanko kysyä "lyökö sun mies sinua?" Voi olla, että kuvittelen kaiken, mutta jotain outoa heidän välillään on.
Vaikea puuttua ja ottaa asiaa esiin, jos ystäväni ei tee ensin aloitetta. Enkä tiedä kuuluuko asia edes minulle, mutta olen vain niin huolissani hänestä, koska epäilen asioitten olevan hullummin kuin osaan edes kuvitella...
Sanokaa mielipiteenne, kysynkö vai annanko olla?
Vaikea puuttua ja ottaa asiaa esiin, jos ystäväni ei tee ensin aloitetta. Enkä tiedä kuuluuko asia edes minulle, mutta olen vain niin huolissani hänestä, koska epäilen asioitten olevan hullummin kuin osaan edes kuvitella...
Sanokaa mielipiteenne, kysynkö vai annanko olla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minua olisi auttanut, jos asiasta olisi tiedetty parisuhteeni ulkopuolellakin, uskon nyt näin jälkikäteen niin.
Mielestäni voit ottaa asian varovasti puheeksi. Uhri usein kieltää itselleenkin kaiken, koska aihetta on liian tuskallista ajatella, hän siis kaunistelee asioita itselleenkin. Siksi tästä voi olla hyvin vaikea puhua muille, jos ei sitä oikein itsekään tajua eikä hyväksy. Tai hän saattaa olla niin peloissaan, paniikissa.
Voit sanoa vaikka jotain sen tapaista kuin "Olen huolissani sinusta. Tapahtuuko teillä kotona jotain, mistä haluaisit puhua? Ei ole pakko puhua, mutta minä voin kuunnella, jos haluat kertoa. Haluan auttaa sinua, sinä et ole yksin!"
Huom! Muista tuo "voin kuunnella, jos HALUAT jne".
Jos hän ei halua puhua, homma menee vain huonommaksi, jos "pakotat".
Jos hän haluaa kertoa ja puhua, niin voit myös kertoa hänelle, mihin ottaa yhteyttä. Esim. paikalliseen turvakotiin, sosiaalityöntekijään jne.
Voit auttaa häntä monissa käytännön asioissa, esim. jos asut lähellä, ottaa säilytykseen välttämättömiä tavaroita, papereita, vaatekertoja, joita hän tarvitsee, jos päättää lähteä kodistaan. (koska se on tehtävä nopeasti ja salaa)
On kuitenkin ystäväsi asia, haluaako hän kertoa ja haluaako hän apua. Asia on kipeä ja vaikea uhrille, ja hän häpeää itseään ja elämäntilannettaan. Sano, ettei ole hävettävää, lyöjän pitää hävetä, ei uhrin.
Onneksi on olemassa tuollaisia ystäviä kuin sinä! Tuollaisessa tilanteessa uhri kokee olevansa yksin koko maailmassa ja suhteen jättäminen pelottaa vielä enemmän kuin suhteessa oleminen, niin kummalliselle kuin se kuulostaakin.
Kumpa mullakin olisi ollut ystävä, joka välittää.
Joillekin sukulaisille sain kerrottua jotain, kun en enää jaksanut.
Tuen sijasta mua syyllistettiin ja annettiin ymmärtää, että en ehkä oo hyvä äiti.
Onneksi alkumasennuksen jälkeen sain kerättyä voimani ja pääsin lähtemään.
Nämä on vaikeita asioita ja häpeä on niin valtava, että itselleenkin kaunistelee ja selittelee kaiken parhain päin.
Jossain tulee kuitenkin raja vastaan ja silloin on hyvä tietää, että on joku, jonka puoleen voi kääntyä.
Jos et puutu asiaan, et ole hänen ystävyytensä arvoinen! Häpeä ja juokse metsään ja pistä pääsi pensaaseen! Voi jumankauta, millainen ihminen sinäkin olet! Olet yhtä sairas, kuin hänen mahdollinen kurittajansa. Onko sinulla hyvä mielenrauha, vai oletko pelkuri?
Sitten ihan ilman mitään tarkempia tietoja alat haukkua ihmistä epäystäväksi, pelkuriksi ja sairaaksi? Keskustelun avaajahan nimenomaan painotti, ettei ole aivan varma, ja siksi epäilyttää kysyä suoraan.
Ensinnäkin pitää ajatella sattumien mahdollisuus ja kyseisen naisen harrastukset. Ei kukaan itseään jatkuvasti telo ellei harrasta jotain lajia, jossa saa mustelmia ja ruhjeita helposti. Mutta ei tuon avausviestin perusteella voi tietää, mistä on kyse, vaikka siinä epämääräisesti mainitaan "moninaisia vaivoja ja onnettomuuksia". Kyseisen viestin kirjoittaja tietää enemmän, ja ehkäpä hänen kannattaisi laittaa ihan paperille nuo kaikki vaivat ja ajankohdat ja miettiä asiaa siltä pohjalta.
Itseäni hävetti kulkea muuan ex-tyttöystävän kanssa kaupungilla eräänä aikana, kun hänellä sattui olemaan silmä ja osa poskea mustana (meikattu osittain piiloon). Hän sai nämä jäljet tapaturmaisesti, mutta voin hyvin kuvitella, miten moni kaupungilla liikkunut "filosofi" piti minua naisenhakkaajana...
Tuossa Filosofin ulosannissa on sitä paitsi henkiseen väkivaltaan viittaavia piirteitä: aggressiivisuus, syyttely, tuomitseminen, haukkuminen, alentaminen.
Asia on erittäin arkaluontoinen ja vaikea siksi lähestymistavassa täytyy olla varovainen.
Et saa arvostella kumpaakaan, et lyöjääkään. Ystävyys on maailman kallein asia, sitä ei saa särkeä tässä vaiheessa. Toinen tarvitsee sinua, anna hänen päättää itse milloin :))) ole saatavilla, ole tukena, älä tuppaudu, etene varovasti.
Sinä taidat kuulua niihin lässyn-lässyn tyyppeihin, jotka vain jahkailevat, eivätkä saa koskaa mitään aikaan. Olet päänsilittäjä, joka kertoo, että mene ja tee se uudelleen! Inhoan näissä asioissa liian liberaaleja katsantokantoja! Oletkohan itse lyöjä myös?
Vaikuttaa kertomasi mukaan tosi vahvasti siltä, että ystäväsi mies pieksää häntä. Suosittelen ottamaan asian puheeksi ystäväsi kanssa aivan suoraan.
Sikäli kun saat selville, että mies tosiaan pieksää häntä, niin kannattaa neuvoa häntä lähtemään suhteesta lopullisesti.