Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 4 vuotta ja avioliitto vahvasti piakkoin tähtäimessä. Suhteeni poikaystäväni vanhempiin ei kuitenkaan ole niin lämmin kuin toivoisin.
Ei sinänsä ole mitään ongelmaa, en vain tunne olevani kovin läheinen heitä kohtaan ja kenties pelkäänkin hiukkasen, enkä tunne olevani kovin tervetullut tulevaan anoppilaani. Luulen, että kaikki on enemmänkin oman pääni sisällä ja voi johtua poikaystäväni "riidoista" vanhempiensa kanssa. Toisin kuin omassa perheessäni, poikaystäväni perheessä ei myöskään juuri halailla, mikä sekin voi aiheuttaa vieraantumisen tunnetta.
Asia vaivaa minua kuitenkin siksi, että olen monien ystävieni vanhempiin aivan ihastunut ihan lapsesta saakka. Kerrankin vietin erään ystäväni vanhempien luona suurimman osan ajasta jutellen ja naureskellen pojan äidin ja siskojen kanssa. Harmittaa kovasti, etten voi tuntea sellaista tulevia appivanhempiani kohtaan. Toivon vain, että asia korjaantuisi avioliiton ja ajan myötä.
Ei sinänsä ole mitään ongelmaa, en vain tunne olevani kovin läheinen heitä kohtaan ja kenties pelkäänkin hiukkasen, enkä tunne olevani kovin tervetullut tulevaan anoppilaani. Luulen, että kaikki on enemmänkin oman pääni sisällä ja voi johtua poikaystäväni "riidoista" vanhempiensa kanssa. Toisin kuin omassa perheessäni, poikaystäväni perheessä ei myöskään juuri halailla, mikä sekin voi aiheuttaa vieraantumisen tunnetta.
Asia vaivaa minua kuitenkin siksi, että olen monien ystävieni vanhempiin aivan ihastunut ihan lapsesta saakka. Kerrankin vietin erään ystäväni vanhempien luona suurimman osan ajasta jutellen ja naureskellen pojan äidin ja siskojen kanssa. Harmittaa kovasti, etten voi tuntea sellaista tulevia appivanhempiani kohtaan. Toivon vain, että asia korjaantuisi avioliiton ja ajan myötä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä kehitä itsellesi mitään anoppisyndroomaa, koska se on muotia täällä.
Jos asennoidut epäluuloisesti tai epäilevästi heihin nyt, et pääse siitä tunteesta koskaan, ja koko avioliittosi ajan joudut samoja tunteita tuntemaan.
Varo siis, ole avoin ja ystävällinen itse.
Tulevat appivanhemmatkin sattavat olla varautuneita ja arkoja tutustumaan. Ei se ole helppoa missään iässä.
Kiitos varoituksesta, mutta tunne on syntynyt heti suhteen alusta alkaen, mutta luulen ja toivon, että jos tutustumme toisiimme hiukan paremmin, niin parempi läheisyyskin syntyy..On vaan niin sääli, että asiat ovat näin elämäni tärkeimmässä suhteessa, kun kaikissa muissa on ollut toisin..
Tämä palsta on edelleen tarkoitettu anoppeja ja appeja koskevien mielipiteiden vaihtoon. Muoti kuvaa väliaikaisia ja ohimeneviä ilmiöitä, joten mikään muotioikku tämä ei ole.
Muoti-sanalla voi myös taitavasti vähätellä mielipiteiden ja ihmisten kokemusten arvoa. Verrataanpa tätä nyt vaikka Äidit ja isät otsakkeen alla olevaan kasvatus-osioon. Se, että sinne kirjoitetaan kasvatuksesta, ei kaiketi kerro siitä, että kasvatus on muotia. Vai olenko ymmärtänyt väärin?
Anoppien ja miniöiden välisiä suhteita värittää usein negatiivisuus. Se syntyy kuitenkin kerta toisensa jälkeen osallisten subjektiivisista kokemuksista, joten kyseessä ei ole oikeastaan mikään perinnekään.
Olisinpa toivonut, että oman anoppini ilkeys on vain muotioikku. Samoin minun suhtautumiseni; en halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tuottaa ympärilleen vain pahaa mieltä.
Sinulle alkuperäinen, en suinkaan toivo, että sinun ja tulevien appivanhempiesi välit paranevat, vaan toivon sinulle kykyä ja viisautta ymmärtää ihmissuhteita niiden kaikissa ilmenemismuodoissa. Vähemmän varustetuille tiedoksi, että tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö välit voisi parantua ja siitä hyvä seuraisi, vaan sitä, että hyväksyy elämän ja ihmissuhteet sellaisena kuin ne vastaantulevat - sen jälkeen, kun on itse yrittänyt parhaansa.
Luin kasvatuspalstaa minäkin. Siellä motkotetaan ihan hirveästi samaa asiaa, huonosti hoidettua uhmatilannetta ja toisena aiheena on homojen ja lesbojen lastenhankinta.
Ihan hirveätä haukkumista sen sijaan, että asiaa käsiteltäisiin kiihtymättä ja asialinjalla.
Anoppi-palstalla on nyt muotina kertoa hirmujuttuja jostakin tilanteesta. Neuvot ovat välillä niin huuhaata, että miettii, minkä ikäisiä nämä vastaajat oikein ovat.
Anoppien ja jälkikasvujen konfliktit ovat syvemmällä kuin siinä, tuodaanko tuliaisia tai kuinka innokkaasti tarjotaan ruokaa tai muuta hoivaa.
Monien perheiden ihmissuhtet ovat raskaat, eikä niitä pidä ikäänkuin synnyttää asennoitumalla vastahankaan ja epäilemällä toisen motiiveja.
Kyllä uskoisin, että jos tavataan henkilöt iloisina ja avoimin mielin ja turhista närkästymättä, niin suhteet säilyvät vaikka ehkä etäisinäkin.
Jos jompi kumpi kohtaava puoli on jo etukäteen päättänyt, että tuosta "minun poikani varastajasta" en sitten pidä, niin minkäpä sille miniäkokelaskaan voisi, vaikka olisi kuinka avoin ja iloinen.