Tässä tällaisen nuoren naisen tarina :) (ei ole trolli - jos olen ymmärtänyt sen sanan tarkoituksen oikein)
Elikkäs.. koulussa olen huomannut yhden pojan, jonka kanssa voisi ehkäpä jopa synkata. Olen HYVIN valikoiva ihminen, ja siksi näen harvoin ketään, kenen kanssa voisin alkaa jopa seurustella. Ainoa asia on vain, että olen anorektinen. Okei, ensimmäinen paranemisen askel on, että myöntää olevansa anorektinen, mutta en halua parantua. Siinäpä se.
Voiko mies/poika rakastaa tai vain tykätä anorektisesta? Koko ikäni lukenut kaikkia foorumeita, ja alkanut ymmärtää, että eihän ne pojat tykkää niin kauheen laihoista laisinkaan, mutta en kuitenkaan laihduta heidän vuoksi. Itseasiassa olen jopa kuullut luokkatovereiltani, että heitä ällöttävät/inhottavat ja he halveksivat anorektikoita. (ihmisiähän mekin vai ollaan?)
Kaikkien mieltymykset ovat erilaisia, joten en usko että pystytte vastaamaankaan todentuntuisesti, mutta jos ollut kokemusta tällaisista asioista, niin mitä mieltä olette?
Välillä tuntuu, ettei kukaan voisi pitää minusta, kun en pidä itsestänikään, niin tällainen tapaus olisi aivan liian hyvää minulle. Voiko minuun ihastua, ja se jatkua rakastumiseen?
ja nimin. on sellainen bmi 15.6
Elikkäs.. koulussa olen huomannut yhden pojan, jonka kanssa voisi ehkäpä jopa synkata. Olen HYVIN valikoiva ihminen, ja siksi näen harvoin ketään, kenen kanssa voisin alkaa jopa seurustella. Ainoa asia on vain, että olen anorektinen. Okei, ensimmäinen paranemisen askel on, että myöntää olevansa anorektinen, mutta en halua parantua. Siinäpä se.
Voiko mies/poika rakastaa tai vain tykätä anorektisesta? Koko ikäni lukenut kaikkia foorumeita, ja alkanut ymmärtää, että eihän ne pojat tykkää niin kauheen laihoista laisinkaan, mutta en kuitenkaan laihduta heidän vuoksi. Itseasiassa olen jopa kuullut luokkatovereiltani, että heitä ällöttävät/inhottavat ja he halveksivat anorektikoita. (ihmisiähän mekin vai ollaan?)
Kaikkien mieltymykset ovat erilaisia, joten en usko että pystytte vastaamaankaan todentuntuisesti, mutta jos ollut kokemusta tällaisista asioista, niin mitä mieltä olette?
Välillä tuntuu, ettei kukaan voisi pitää minusta, kun en pidä itsestänikään, niin tällainen tapaus olisi aivan liian hyvää minulle. Voiko minuun ihastua, ja se jatkua rakastumiseen?
ja nimin. on sellainen bmi 15.6
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän ihmiset rakastuvat toisiinsa vaikka olisi sairauksia. Tietysti anoreksia on vakava sairaus joka vaikuttaa sekä psyykeen että fysiikkaan. Anoreksia voi jopa tappaa sinut ja siksi voisi olla tuhoavaa rakastua sinuun.
Sairaushan vaikuttaa moneen asiaan elämässäsi.
Kyllä varmasti parantumisen aloittaneeseen anorektikkoon voi joku ajattelevakin ihastua, mutta sun tapauksesta on vaikea sanoa. Toivottavasti saat rakkaasi ja vielä halun parantumiseenkin. Itse en ymmärrä miksi annat tuollaisen sairauden pilata elämääsi. Miksi et halua nauttia kaikista elämän iloista terveenä?
RAkkaus ei tunne rajoja! Jotkut väittävät ällöävänsä anorektisia sen vuoksi ettei mallimaista laihuutta pidettäisi enää arvossaan kuin muutama vuosi takaperin. Samalla he kuitenkin ällöävät ja halveksivat myös niitä, jotka ovat hyvin hoikkia luonnostaan. Nuorille tulisi opettaa suvaitsevaisuutta ja käsittämään että maapallolle mahtuu monenlaisia ihmisiä. Eivät ne kaikki laihat suinkaan ole anorektisia. Laihuus on perinnöllistäkin.
Vinkki sinulle nuori nainen: Opi ensin rakastamaan itseäsi, sitten kykenet oikeesti rakastamaan myös toista. Usko tai älä, ihmiset kunnioittavat sellaista, joka hyväksyy itsensä.:) Mutta myös kadehtivat!
en huolehtisi siitä, että voiko joku tykätä. Sillä totta kai voi, uskon ettei tässä maailmassa sellaista ihmistä olekaan, josta edes joku ei pitäisi.
Itse olen alipainoinen, mutta en kuitenkaan anorektikko. Useiden (kymmenien) miesten otannasta, pelkästään yksi on valittanut, että olen liian laiha ja sekin mies oli bi, joten en varmaan muiltakaan osin ollut sopiva.
Usko vaan, että kyllä sinullekin ottajia piisaa. Keskity vaan ensin paranemiseen. Ja muista että kaikki lähtee sinusta itsestäsi:jos sinä pystyt rakastamaan itseäsi, muutkin pystyvät.
Ei liika laihuus haittaa, toisin kuin
liika lihavuus, josta on jo käytännöllistä
haittaa esimerkiksi seksissä.
Toisaalta, eri ihmiset pitävät erityyppisistä
vartaloista - joku fetisisti voi pitää XXXXL
naisista, joka isorintaisista, joku
pikkurintaisista - meitä on joka lähtöön.
Mutta kauneusihannehan tällä hetkellä on juuri
laiha, joten luulisin että olet nimenomaan
kaunis nykyisen määritelmän mukaan. Mallithan
ovat langanlaihoja ja heitä kadehditaan.
Joten keskimääräisesti olet voitolla olemalla
alle keskimääräisen BMIn.
Luokkatoverisi ovat kateellisia.
Minulle kyllä nainen saa olla mieluummin
liian laiha kuin liian lihava. Laihat naiset
on namuja. Mutta tämähän on vain mun mieltymys.
Mutta se rakastuminen ei liity sun
ulkonäköön PELKÄSTÄÄN vaan kokonaisuuten
siihen kuka sä olet. Ulkonäkö voi olla
este rakastumiselle (sairaalloinen lihavuus
vaikkapa), mutta ei riittävä syy yksinään -
sitähän kutsutaan vain himoksi eikä rakkaudeksi.
Summa summarum: Ei muuta kuin sen pojan
kanssa hengaamaan ja katsomaan, pelaisiko
homma teidän välillä. Mitä sinä murehdit
mitä HÄN susta ajattelee - sulle riittää että
sä tykkäät HÄNESTÄ. Se tykkääkö hän susta,
selviää vain kokeilemalla. Go for it!
vaikea sanoa kuinka paljon anoreksia huonontaa markkina-asemaasi. joka tapauksessa terveet menee ohi, ellei sulla ole jotain todella kovaa juttua tarjottavana.
Enemmän kuin anorektikon ulkonäköä kavahdan sitä, että niillä viiraa päässä. Jotta suhteella on mitään onnistumisen mahdollisuuksia tulee oman pään ensin olla kunnossa ennen kuin kuvioihin alkaa muita ihmisiä ottamaan.
Varsinkaan ketään miestä ei saa ottaa sillä toiveajatuksella, että hän 'parantaisi' sinut. Siinä käy nimittäin just päinvastoin. Saat tekosyyn josta voit syyttää kaikkia ongelmiasi eli et yritäkään parantua: tilannehan ei ole sinun syytäsi. Lisäksi murennat miehen itsetunnon kaatamalla kaikki ongelmasi hänen niskaansa ja syytät vielä häntä niiden aiheuttamisesta. Eli oma pää ensin kuntoon ennen kuin alat seurustelemaan.
Asia on juuri näin. Itse en suosittele parisuhdetta kenellekään anorektikolle sillä ongelmat on niin syvällä ja niin vakavia ettei parisuhteella ole minkäänlaista mahdollisuutta onnistua.
Puhun kokemuksesta. Olen ollut anorektikko yli 10v.
Ihan hyvin voi ihastua, etenkin kun poika ei välttämättä vielä ymmärrä anoreksiasta muuta kuin sen mitä näkyy päälle päin. Jos poika ymmärtäisi anoreksikon ajattelutavan ja mitä se tarkoittaa käytännössä, voi olla, että kiinnostus katoaisi nopeammin.
Eli toivo ei ole vielä menetetty :) thank god these forums.
Ei varmasti ole toivo menetetty. Terveytesi sinun pitäisi silti asettaa ykkössijalle ja oppia rakastamaan itseäsi.
toivottavasti ymmärrät parantaa itsesi.
kuten itse sanoit sairauden myöntäminen on ensiaskel. nytten tarvi ottaa vain se seuraava askel ja haluta parantua. silloin ei tarvitsisi pohtia tälläisia asioita.
itse en pidä anorektikoista. yhden tunsin paremmin ja hänellä koko elämä pyörii sen sairauden ympärillä. hänellä ei ollut kaikki kotona, mutta paljon poikia.
yhden sairaan pojankin tunsin mutta en läheisesti. hän oli ihan kiva.
turha kuvitella että se on kateutta jos jotakuta inhottaa nähdä luuranko. mallit ovat toki laihoja, mutta laihempia näkyy kadulla ja se on kamalaa katsottavaa. mutta en sääli. itse aiheutettuahan se on, vaikka minkä mielelleen mahtaa.
kuulema on jonkinnäköinen täydellisyyssyndrooma. olet siis varmasti keskimääräistä älykkäämpi. hei, ihan foorumi neuvo älykkyys pääsee paremmin esille kun aivoja ravitsee..ethän tahdo olla tyhmä.
tiedätkös voisin kertoa satatuhatta syytä miksi kannattaa unohtaa noi pakkomielteet ja ajatukset, mutta tiedän että se ei auta mitään pikemminkin pahentaa.
eli siis ylilihavuus on yhtä paha kuin ylilaihuus. kaikki mikä menee yli on pahasta. keskitie on hyvä, joidenkin mielestä tylsä, mutta siitä voi tässä tapauksessa saada eniten irti.
hyvää elämää
muuten kysyä minkä ikäinen olet?
Melkein 19 :)
sä oot vielä onneton angstiteini. kasva muutama vuosi ja tuu puhumaan oikeasta anoreksiasta.
tuolla on anojen oma palsta. mee sinne kerjäämään huomiota.
luulet sä tosiaan et kukaan mies jaksaa tollasta painohössöttäjää kuunnella? mietis nyt vähä. sulla on pitkä ja yksinäinen tulevaisuus, lykkyä vaan mukaan. sitäpaitsi tolla bmi:llä makaisit letkuissa. älä tuu puhumaan paskaa,mä tiedän miten tää juttu menee.
hellantuutelis sentään..."ihmisiähän mekin vaan ollaan". Haista kuule pitkä p*ska.
Nimim. 169cm / 33 kg. revi siitä.
Vai niin.. arvelinki, että tällane tapaus sattuu tänne jossakin vaiheessa.
Koko ikäni olen kuules ollut alipainoinen ja rajusti. Turha motata kuonoon kun et tunne minua ihmisenä laisinkaan. Mutta se siitä.