voisko...?

Se, että lopetaan seurustelu ja halutaan kuitenkin olla kavereita, on monelle sellanen ideaali tilanne. Toisilta se onnistuu, toisilta ei.

Asia riippuu monesta jutusta eli olitteko kauan yhdessä, mitkä ovat tunteesi nyt häntä kohtaan, oletko loukkaantunut siitä, että hän jätti sinut ja jne, jne...

Jotkut eivät halua nähdäkään toista, kun ero tulee. Joillakin taas sujuu aluksi ihan hyvin kaveruus, mutta jos toinen alkaakin seurustelee ja tunteita on vielä pelissä, niin sitten alkaa mustasukkaisuus.

Asiaa ei siis voi ennalta määrätä, vaan aika näyttää tuleeko teistä kavereita, vihamiehiä vai yhdentekeviä ihmisiä toisillenne. Sellasta on elämä...

Aika parantaa tälläisetkin haavat. Aluksi kirpaisee, mutta ei kannata pistää välejä ihan poikki. Teillä on paljon yhteistä hyvää, kannattaa muistaa ne.

Täytyy tunnustaa, että kyllä se hivelee itsetuntoa kun pystyy suhtautumaan asiaan ilman välien totaalista rikkomista.

että se ei onnistu niin kauan kun kumpikaan on toisesta yhä kiinnostunut. Fakta. Muuten kyllä.

Mulla on täysin samanlainen tilanne.. tai itseasiassa mun ex muija jätti mut pari kuukautta sitten... ja sano niinku sunki muijas et "et mä haluan olla sun kaa silti kaveria" ja lisäs viä et "ei sitä tiä vaikka viä jonain päivän alettais uudestaan, et musta tuntuu et meillä menis paremmin kavereina", noniin no sillä hetkellä mä en uskonu pätkääkään että olis mahdollista viä olla edes jotenki kaveria, vaikka emmä vihaa tuntenu missään vaiheessa enemmänkin epäonnistumisen tunnetta, tosin oltiin vasta pari kuukautta oltu yhdes, et eipä toi viä kovin syvällistä ollu, vaikka jotku voi kuvitella oopivansa tunteen toisen 2 kuukauden aikana...

Noh kuitenki pari viikkoo sen jälkeen ku tää ex:ä jätti mut, niin se lähetti viestiä et "kunnet oo soitellu tai mitään, muutaku joskus viikonloppusin? tuntuu et sä et välitä musta yhtään ku et oo pyydelly takas tai mitään..." no joo tää viesti tuli sen jälkeen ku mun exä sai kuulla et mulla olis ollu kyseisenä v-loppuna joku toinen muija (vinkki1 --> älä yritä roikkua perässä, vaan sillontällön soittelet tai lähettelet viestiä ja odotat että muijaski soittelee (vinkki2 --> koita saada se pikkasen mustasukkaseks jos mahdollista, mutta ei mitään tyyliin: "joo ei tää mitään, et sä ainut muija oo maailmas, et kyl mä muitaki saan"... )

No kuitenki siitä päivästä lähtien mä rupesin soitteleen enemmän ja ruvettiin näkeen uudestaan ja kumminki ilman mitään takaajatuksia (tai olihan/onhan mulla) ja tähän päivään asti ollaan oltu melkein joka päivä yhdes ja muutenki soitellaan joka päivä, mut siltikään ei olla "oikeesti" yhdes... tosin kokoajan se on mulla ollu mieles et, oltas kunnolla yhdes.. ja mun mielestä vanhasta tyttöystävästä ei voi tulla ns. parasta kaveria, vaikka meki ollaan ny sovittu et ollaan "vaan" tosi hyviä kavereita, ni kyl mä veikkaan et jos mä nään mun exäni joku päivä jonku toisen äijän kans ni emmä usko et enää samanlaista päivää tulis mikä nyt on ollu tähän asti eron jälkeen, meinaan mulla on aika vahvoja tunteita viäki sitä kohtaan, eikä ne kylä ainakaan heikkene nykysellä yhdesololla...

nii ja tos viime perjantaina tuli jo pientä ratkasun makua ku oltiin sitte meillä ja katottiin jotain leffaan mun sohvalla ja yhtäkkiä mun exä pyörähti mun päälle ja alko suuteleen, noh mä aattelin että "vittu! joko nyt tuli ratkasu?" noh, kuitenkin sen jälkeen se sano et "hei sori äskösestä.. mä en pystyny oikein hillitteen itteeni, et mä en oo valmis mihkään kunnon suhteeseen, et ollaan vaan kavereita".. nonii mitäs toski ny sitte teet muutaku ny pieni nyökkäys ja pieni pakkohymy päälle.. huoh, että elämä potkii joskus päähän...

no joo pikkasen meni offtopic, mut tarinan opetus on se et tottakai teistä voi tulla eronki jälkeen hyviä kavereita ja en tiä vaikka teillä vois viä alkaakki uusiks, mut jos toinen haluaa olla pelkkää kaveria ja toinen haluaa vakavempaa niin ainaki omalla kohdalla se on aika raastavaa pidemmän päälle..

mut jätettiin kans tässä noin kolme viikkoo sitten.ja olemme jätkän kanssa kavereita.en osaa sanoa onko tää onnistunu..se riippuu miten tärkeä toinen ihminen on sulle ollut ja miten paljon rakastit häntä?itselleni se oli vaikeaa:(ja kaipailen vieläkin häntä.pidimmeekalla "eroviikolla" tosi psljon yhteyttä mutta viime viikolla hän sanoi että jos ei pidettäs enää niin paljon yhteyxiä ja tämäkin oli mulle vaikeeta.mutta se siitä..
sun täytyis miettiä tuletko olemaan mustasukkainen hänestä?jos et,niin kannattaa olla ystäviä mutta jos tulet olemaan..??
mailaa mulle jos kiinnostaa:)