Olen ihastunut työkaveriini (naimisissa) ja hän on ihasutnut minuun. Olen onnellinen siitä. Olen myös onnellinen siitä, ettemme ole olleet yhdessä, eikä meillä ole edes aikomusta olla yhdessä. Emme ole rakastuneet toisiimme ja siksi onkin helppo jutella ja viettää aikaa yhdesä, ilman pettämistä. Toki olen miettinyt, miltä tuntuisi olla tämän henkilön kanssa, ja olemme jopa jutelleet asiasta, mutta olen tullut tulokseen, että meillä on mukavampaa ja turvallisempaa olla vain ystäviä. Ihailen ja kunnioitan häntä suuresti. Omistan ihanan ystävän!!!
Ihastunut
Onnellinen...
3933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vielä, ennemmin tai myöhemmin... oletko ajatellut, että ehkä ystävyytenne onkin jännää esileikkiä? tilaisuus tekee vielä varkaan. noh nauttikaa ystävyydestä, niin kauan kuin sitä kestää=)
ihanaa, kun on ystävä, johon ei ole rakastunut! Minäpä (perheellinen nainen) rakastuin työkaveriini, hän minuun ja kauhea sotku oli valmis (vaikkei liioin mitään tapahtunut). Sitä yritti kusettaa itseäänkin vakuuttamalla, että kysymys oli vain ystävyydestä. Jonkin ajan päästä oli täysin pakko vaihtaa työpaikkaa (hankalaksi kävi, kun töissä ei voinut hengittää, sydän väpätti, hikoilutti, tärisytti, sitten olisi pitänyt vielä työskennellä tuon miehen kanssa),ihme kyllä onnistuin siinä melko nopeasti. Sen jälkeen tapasimme vielä, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää rakkaus, tehdä päätös, ettei enää aikoihin tavata. Rakkauden on sammuttava! Sinänsä kovin surullista, sillä meillä oli niiiin kivaa ja synkkasi. Onneksi minulla on yksi luotettava "poikakaveri", joka auttoi tuossa koko prosessissa pelkällä olemassaolollaankin; Hänen kanssaan on niiiin helppo jutella ja viettää aikaa yhdessä. Ja hengittää rauhassa!
Jos haluat pilata hyvän ystävyydenkin kaiken lisäksi ihastu kaikessa rauhassa vain! Tommosesta seuraa pelkkää paskaa kuormakaupalla omaan ja toisten niskaan!