Niin, ei teistä naisista kukaan ota selvää mitä te haette.. Viitisen vuotta yhdessä, kohtalaisen hyvin mennyt, eikä mitään "merkkiä ennen myrskyä" vaan yhtäkkiä todetaan, että olemme liian erilaisia, ei tästä suhteesta tuu mitään.. Eli ilmeisesti tässä elämässä turha yrittää saavuttaa mitään pysyvää kun ei sitä kuitenkaan näköjään saa vaikka kuinka yrittää, aina loppupeleissä on joku pielessä, itsessä sitten ilmeisesti vikaa..
Olis tuo erilaisuus varmaan pitäny vähän ennemmin huomata kuin vasta viiden vuoden päästä.. Ottaapa vain päähän, eihän tässä enää luota yhteenkään naiseen, eikä viitsi ruveta mitään "rakentamaan" kun näyttää aina käyvän niin, että loppuviimein se kaatuu kaikki niskaan..
Olis tuo erilaisuus varmaan pitäny vähän ennemmin huomata kuin vasta viiden vuoden päästä.. Ottaapa vain päähän, eihän tässä enää luota yhteenkään naiseen, eikä viitsi ruveta mitään "rakentamaan" kun näyttää aina käyvän niin, että loppuviimein se kaatuu kaikki niskaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
parempaakaan löytynyt ennen.
Tämä "Olemme liian erilaisia, kasvoimme erilleen, jne yms" ovat suoraan naisten lehtien "miten erotaan sanomatta syytä"- ohjeista.
Helppous on tavoiteltava asia.
Kokemuksesta tiedän ja tuskin olen ainoa, että harvemmin muijat lähtevät pois suhteesta ollakseen yksin. Ne lähtee ollakseen jonkun paremman kanssa.
Mutta älä ota itseesi, elämä on.
Anna ajan vähän kulua ja katsele ympärillesi, maailma on täynnä naisia.
Niitä on parempia ja huonompia, kokeile, testaa ja koeaja: Kyllä sellainen mikä tyydyttää vaativammankin käyttäjän löytyy.
Tällä hetkellä tämän asian yleistäminen naisiin sai mut näkemään punaista! Sain siis eilen kuulla ystävältäni (kihloissa yhteinen talo ja lapsi), miten jätkä oli vain melko yllättäen sanonut lähtevänsä (ei kuulemma jaksa enää). Tää jätkä ei jättänyt pelkästään muijaansa vaan samalla myös pienen poikansa. Eikä kuulemma suostu edes puhumaan käytännön asioista tai mistään...siis selvittämään asioita tai välejä. Et nyt voisin kysyäkin, että mitä teitä miehiä vaivaa. Omasta mielestä olis edes kohtuullista tän jätkän, ihan jo pelkästään yhteisen lapsen takia, suostua keskustelemaan. Mut ei...jätkä vaan syyttää ja haukkuu avovaimoaan, joka ei mun mielestä ole (ulkopuolisen silmin) syy eroon ollenkaan. Hän se on poikaa odottanut ja hoitanut yötä päivää arjet ja viikonloput viimeisen parin vuoden ajan, kun jätkä on tehny vaan töitä ja v-loput hypännyt ravintoloissa ja sellasta. Että kyllä te miehetkin saisitte mennä itseenne.
Mut sori, tää ei välttämättä koske kaikkia, siis esimerkiksi sua, joka tän keskustelun aloitit. Miehiäkin kun on erilaisia ja kirjoittaja kuulostaa ihan fiksulta :). Siispä tarkoitan, että kyllä meitä sellaisiakin naisia on, jotka haluaa ottaa asiat vakavasti ja vielä ymmärtää ottaa toisen huomioon. Tarkoitan, ettei pelleile toisen tunteilla tai elämällä ja tee noin kun sun naises teki sulle. Että siis pää pystyyn, vaikka nyt ei vois naisia ymmärtää ollenkaan...
Mukavaa kevään jatkoa kaikille ja varokaa suhteissanne sekä naisia että miehiä, jotka eivät kuitenkaan lopulta osaa ottaa toisia huomioon...
Yritetään muistaa, että puolet avioliitoista EI PÄÄTY EROON. Tosin osa näistä jatkuu kroonisena kitkuttelemisena, mutta yritetään muistaa, että JOTKUT ihmiset ovat oikeasti onnellisia KESKENÄÄN. EiköniinEiköniin?
Olisit vaan avannu uuden aiheen, tassa ei nyt keskustella miesten jattamisista vaan naisten.
No,mitäpä tuohon lisäämään.Itsekin saman kokenut-yleensähän se syy on meissä miehissä nk. loppupeleissä.Haluaisin vain nähdä sen mallimiehen jossa ei vikoja ja jonka kanssa kemiat täydelliset.Kerropa oma stoorisi,katsotaan löytyykö yhtäläisyyksiä.
mutta muijalle se selkis jo kolmessa vuodessa, ei mitaan selitysta, ollaan vaan muka liian erilaisia. No ajatukset sen jalkeen oli aivan samat kuin mita nyt kirjoitit mutta kavin tilanteen lapi ja loysin itsestanikin parannettavaa, ymmarsin missa olin mennyt liiallisuuksiin. Otin exaan yhteytta ja kerroin miten asiat on, mutta ei auttanut.
Suuntasin aasiaan uudistuneena ja kokeneempana itsenani ja loysin unelmieni naisen. Nyt ollut normaalia perhe-elamaa toistakymmenta vuotta mutta silti pidan aina mahdollisena etta mita tahansa voi tapahtua, enka antaisi sen hairita enaa itseani, sellaista on katsos elama. Tuleehan se loppu kuitenkin joskus kun kuolema erottaa.
Katsos kun loppujen lopuksi jokainen ihminen syntyy ja kuolee yksin. Muut on jokaisen elämässä vain "kylässä". Siksi kannattaakin muistaa elää myös sitä omaakin elämää vaikka seurustelisikin. Eipähän tipahda elämältä pohja...