Syrkiikö yhteiskunta vapaita?

On todella rasittavaa katsoa, kun joka ikinen ihminen ympärillä seurustelee. Suon sen toki heille, mutta on masentavaa yrittää pitää yhteyttä, kun aina soittaessani sieltä kuuluu: "Olen juuri poikaystäväni kanssa, en oikein pysty juttelemaan".

Itse en ole seurustellut kohta kahteen vuoteen. Aina tavatessani uusia ihmisiä koulun tai työn kautta he suorastaan järkyttyvät, että olen sinkku. "Miten noin ihanaa ihmistä ei ole kukaan napannut?" Maailman rasittavin lause. Ei ole vain sattunut ketään kohdalle. Ja sitten nämä ah niin ihanissa parisuhteissa olevat ihmiset lähtevät yhdessä kahvipöytäkeskusteluihin juttelemaan, kuinka "me etitään Petrin kanssa taloa" tai "se ja se sai just lapsen". Itse olen kahvittelemassa mukana, mutta mitäs minä näihin keskusteluihin voin sanoa, kun elän itse ihan ulkopuolisena tästä seurustelumaailmasta.

Syrjitäänkö vapaita ihmisiä? Olemmeko me seurusteleville kuin joku tauti, joka voi tarttua?
5381
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

En ymmärrä, mikset voi osallistua talo- tai lapsikeskusteluihin. Ihan tavallista elämänmenoa, josta jokainen tietää jotakin - lapseton sinkkukin. Mie ainakin osallistun kaikkiin keskusteluihin.

Minusta vapaita ei syrjitä! Ainoa mistä en tykkää on se, että minulle järjestetään paikalle paritonta seuraa ja seurataan kielet pitkällä, tapahtuuko match. Mutta ihan vitsinä otan jo sellaisetkin nykyään, helpoista helpoimpia tilanteitahan ne ovat.

Äänestä

Kirjoitit justa mun ajatuksia. Olen kaveripiirini ainut sinkku ja sen kyllä huomaa. Olen toki iloinen ystävieni puolesta, mutta kun aina puhutaan vaan siitä mitä seuraavaksi on suunnitteilla "Tompan" kanssa tai että lähdetään matkalle "Jussin" kanssa... Eikö ne varatut osaa enää muusta puhua kuin miehestään ja suhteestaan?

Äänestä
  • ...puhuisit, jos siirtyisit sinkkuudestasi parisuhteeseen? Etkö tosiaankaan olisi sen verran parisuhteesi pauloissa, että haluaisit jakaa itsellesi läheisten ihmisten kanssa myös siihen liittyviä asioita? Se on parisuhteessa elävän elämää, pitäisikö sen sitten jostain muusta puhua, vaikkapa ajoista jolloin oli sinkku? Eiköhän kyse nyt ole siitä, että sinkkuna helpommin jää ne parisuhdeasiat kuin muut tavalliset "mitä kampaajaa käytät ja mitkä vaatteet minnekin juhliin laittais" -tyyliset aiheet korvaan, JOS sinkku on kyllästynyt sinkkuuteensa ja itsekin kaipaisi parisuhdetta. Muussa tapauksessahan sinkku kertoilisi omasta elämästään samalla mitalla asioista, mistä on nauttinut.

    Äänestä

mitä sä tarkoitat. Vaikka nyt parisuhteessa elänkin, niin olin pitkään sinkku ja tiedän tunteen. Siksipä päätinkin, että en tee sitä samaa jos seurustelen. No se oli hyvä yritys, sillä niinhn se vaan menee, että kun olet jonkun kanssa 18 h vuorokaudesta, niin pakostihan se puheisiin tulee. Väitän kyllä, että puhun paljon muustakin ja en todellakaan hekuta parisuhteen onnea=)
Mutta se tuntu menevän aina niin, että on asioita joita kaverit/tuttavat pitävät itsestään selvyytenä joissain elämänvaiheessa. Niinkuin että sinkkuna etsitään miestä/naista epätoivoisesti tai parisuhteessa pitää mennä naimisiin ja saada lapsia (itse oksentelen noille jutuille).
Mutta nämä puheet on vaan kestettävä tai huomautettava niistä nätisti jos haluaa pitää ystäväpiirissänsä eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

Äänestä

Sitä saattaa kuvitella olevansa ainoa sinkku tuhannen neliökilometrin sisällä mutta harhaluulohan se sittenkin on. Kun katselee noita nettideitti ja tv-chat ilmoituksia, niin huomaa että on todella pilvin pimein ihmisiä, joilla ei ole vakituista seuraa.

Jos sinun sinkkuutesi on jollekin ongelma niin se on kylläkin hänen ongelmansa, ei sinun.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Turkoosi kirjoitti:

On todella rasittavaa katsoa, kun joka ikinen ihminen ympärillä seurustelee. Suon sen toki heille, mutta on masentavaa yrittää pitää yhteyttä, kun aina soittaessani sieltä kuuluu: "Olen juuri poikaystäväni kanssa, en oikein pysty juttelemaan".

Itse en ole seurustellut kohta kahteen vuoteen. Aina tavatessani uusia ihmisiä koulun tai työn kautta he suorastaan järkyttyvät, että olen sinkku. "Miten noin ihanaa ihmistä ei ole kukaan napannut?" Maailman rasittavin lause. Ei ole vain sattunut ketään kohdalle. Ja sitten nämä ah niin ihanissa parisuhteissa olevat ihmiset lähtevät yhdessä kahvipöytäkeskusteluihin juttelemaan, kuinka "me etitään Petrin kanssa taloa" tai "se ja se sai just lapsen". Itse olen kahvittelemassa mukana, mutta mitäs minä näihin keskusteluihin voin sanoa, kun elän itse ihan ulkopuolisena tästä seurustelumaailmasta.

Syrjitäänkö vapaita ihmisiä? Olemmeko me seurusteleville kuin joku tauti, joka voi tarttua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu