Ujostuttaa

Olen ihastunut erittäin mukavanoloiseen mieheen, jota en tunne vielä kovin hyvin, mutta johon törmään silloin tällöin yhteisen intressin ohella. Puolitutusta on siis kyse.

Näemme harvakseltaan ja yleensä silloin juttelemme niitä näitä hetkisen verran. Aluksi en ollut erityisen kiinnostunut tästä ihmisestä, vaikka pidinkin hänestä, joten mulla ei ollut mitään paineita ja saatoin kevyesti flirttaillakin hänelle, mikä oli hauskaa. Esim. kerran törmäsin häneen ravintolassa ja juttuhetkemme lopuksi annoin hänelle pusun poskelle ja hän teki saman minulle.

En tiedä onko se tämä kesän lähestyminen vai mikä lie on aikaansaanut sen, että nyt kiinnostukseni miestä kohtaan on syventynyt ja haluaisin tutustua häneen paremmin. Ikävä kyllä se vaikuttaa minuun siten, että olen yllättävän ujo tavatessamme. Lisäksi en tiedä, onko hän vapaa vai varattu, sekin olisi hyvä ensin selvittää jollain ilveellä.

Olen ollut vaistoavinani, että hän on kiinnostunut minusta, mutta en ole varma. Viimeksi kun tapasimme, olin melko hiljainen ja hän jutteli lähinnä ystäväni kanssa, joka on kova puhumaan. Mietinkin, että olenko kuvitellut kaiken omassa päässäni, ehkä hän ei olekaan kiinnostunut minusta. Ystäväni mukaan ainakaan heidän välillään ei ollut mitään säpinää.

Miten ihmeessä rohkaisen itseni ja teen jonkun ratkaisevan liikkeen miehen suhteen? Tilanteet, joissa tapaamme, eivät oikein sovellu sellaiseen. Voihan örkki, taidanpa vain yrittää unohtaa koko ihmisen. Vai olisko jollakin hyviä vinkkejä mulle?

t. teinitytöksi taantunut :/
4848
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Olet kuvitellut teinitytön päässäsi kaiken. Ei hän ole sinusta kiinnostunut. Jos juttelee mukavia ja antaa pusun poskelle, niin se ei merkitse yhtään mitään!

Äänestä
  • on, että olen kuvitellut hänen kiinnostuksensa. Toisaalta, olen kyllä huomannut hänen seuraavan minua katseellaan, kun olemme samassa tilassa. Mutta eihän senkään tarvitse merkitä yhtään mitään. Kukapa sen tietäisi, paitsi se mies itse. Sinäkään trjr- et voi sitä mitenkään tietää. :)

    Uskoisin että ujouteni syy on se, etten ole oikein varma siitä, mitä haluan. Toisaalta olen kiinnostunut miehestä, mutta toisaalta en oikein usko, että olisimme toisillemme sopivat.

    Äänestä

Häpeätkö turhaan tätä tiettyä ujouttasi, jota inhoat vielä itsessäsi tunnistaa, eikä moinen mielestäsi enää istuisi tykötiedostettuun sinäkuvaasi. Armahtaisit itseäsi sen verran, että uskallat olla epävarma jos tilanne siltä tuntuu. Vain elokuvissa on tilanteet halutessaan ainostaan hallinnassa ja cooliuskuviot kohdallaan. Ilman käsikirjoituskia joutuu väliin hakoteille ja haeskelemaankin latua.

Jonkinlainen taantuminen hömelöksi teiniksi tullee tiiviimmän ihastuksen myötä mukaan, oireet vain vähän vaihtelevat.

Äänestä
  • olla itselleen lempeä. Onhan se tavallaan aikamoinen riski olla sellaisessa herkässä tilanteessa sitä mitä on, eikä yrittää esittää coolia.

    Voisin yrittää harjoitella asiaa kyseisen herran kanssa. Hän vaikuttaa niin mukavalta, että oli sitten kiinnostunut tai ei, niin tuskin pahaksikaan panee.

    Kiitos

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pirusti kirjoitti:

Olen ihastunut erittäin mukavanoloiseen mieheen, jota en tunne vielä kovin hyvin, mutta johon törmään silloin tällöin yhteisen intressin ohella. Puolitutusta on siis kyse.

Näemme harvakseltaan ja yleensä silloin juttelemme niitä näitä hetkisen verran. Aluksi en ollut erityisen kiinnostunut tästä ihmisestä, vaikka pidinkin hänestä, joten mulla ei ollut mitään paineita ja saatoin kevyesti flirttaillakin hänelle, mikä oli hauskaa. Esim. kerran törmäsin häneen ravintolassa ja juttuhetkemme lopuksi annoin hänelle pusun poskelle ja hän teki saman minulle.

En tiedä onko se tämä kesän lähestyminen vai mikä lie on aikaansaanut sen, että nyt kiinnostukseni miestä kohtaan on syventynyt ja haluaisin tutustua häneen paremmin. Ikävä kyllä se vaikuttaa minuun siten, että olen yllättävän ujo tavatessamme. Lisäksi en tiedä, onko hän vapaa vai varattu, sekin olisi hyvä ensin selvittää jollain ilveellä.

Olen ollut vaistoavinani, että hän on kiinnostunut minusta, mutta en ole varma. Viimeksi kun tapasimme, olin melko hiljainen ja hän jutteli lähinnä ystäväni kanssa, joka on kova puhumaan. Mietinkin, että olenko kuvitellut kaiken omassa päässäni, ehkä hän ei olekaan kiinnostunut minusta. Ystäväni mukaan ainakaan heidän välillään ei ollut mitään säpinää.

Miten ihmeessä rohkaisen itseni ja teen jonkun ratkaisevan liikkeen miehen suhteen? Tilanteet, joissa tapaamme, eivät oikein sovellu sellaiseen. Voihan örkki, taidanpa vain yrittää unohtaa koko ihmisen. Vai olisko jollakin hyviä vinkkejä mulle?

t. teinitytöksi taantunut :/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu