Moi!
Ajattelinpa kysyä tämän foorumin ihmisiltä, että oletteko kuulleet parisuhteesta, jossa mies tai nainen olisi ollut väkivaltainen mutta muuttanut myöhemmin tapansa (pysyvästi).
Tulipahan vaan mieleen, kun monesti ihmettelen, että miksi naiset jää väkivaltaiseen suhteeseen. Monet ilmeisesti jäävät siinä toivossa, että "se oli viimeinen kerta", mutta onko tämä kertakaikkiaan turha toivo? voiko väkivaltaan turvautuva ihminen muuttua?
Ajattelinpa kysyä tämän foorumin ihmisiltä, että oletteko kuulleet parisuhteesta, jossa mies tai nainen olisi ollut väkivaltainen mutta muuttanut myöhemmin tapansa (pysyvästi).
Tulipahan vaan mieleen, kun monesti ihmettelen, että miksi naiset jää väkivaltaiseen suhteeseen. Monet ilmeisesti jäävät siinä toivossa, että "se oli viimeinen kerta", mutta onko tämä kertakaikkiaan turha toivo? voiko väkivaltaan turvautuva ihminen muuttua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei voi muuttua,tulee esille ,kun ottaa HERRA alkoholia ja silloin saa kahtakauheammin turpiinsa. ja sen alkoherran pelko on kamala,kun sen aika on, selvinpäin kyllä osaa olla ihanne mies/nainen .
Ei muutu. Vähän aikaa voi olla "oireet" taka-alalla, mutta joku "napsahtaa" sitten taas päässä ja turpiin tulee. Väkivaltaiset pysyvät väkivaltaisina ja pettäjät pettäjinä. Naiset on niin helppoja höynäytettäviä, miehet lupailevat vaikka kuun taivaalta molemmissa tapauksissa mutta lopulta retkahtavat taas. Joka kerta on muka se viimeinen kerta. Pahimmassa tapauksessa mies/nainen on molempia, väkivaltainen ja pettäjä. Onneksi kaikki ei ole kumpaakaan.
Voi. Mutta siihen tarvitaan apua. Lyömätön linja ym ym. Vannomaan en mene jokaisen puolesta, mutta...
kuvitella, että jos on kerran väkivaltaan alentunut ettei siihen voisi uudestaankin ryhtyä. Ehkä siinä tapauksessa voisi jotenkin luottaa, jos väkivalta olisi liittynyt vain alkoholin väärinkäyttöön ja olisi siitä päässyt kokonaan eroon.
Minä olen ollut meillä se väkivaltainen osapuoli (olen nainen). Olen tehnyt kovasti töitä, että hillitsen itseni, vaikka toinen ärsyttäisikin.
Vieläkin joskus saatan ottaa kädestä kiinni tms. mutta tosi paljon parempaan ollaan menty. Mun mielestä lopettaminen vaatii sitä, että väkivaltainen todella ymmärtää käytöksensä pahuuden eikä yritä syyttää toista omista teoistaan (koskee myös henkistä väkivaltaa.)
Meillä tilanne on sellainen, että mieheni on mua paljon isompi ja voimakkaampi eli pystyy kyllä puolustautumaan, mutta ongelma on minun, jos koen tarvetta käydä toiseen kiinni.
Itse kammoksuin väkivaltaa aikaisemmin, mutta kohdalleni osui 3 peräkkäistä avomiestä, jotka hakkasivat mua (eka ja vika vain kerran, mutta keskimmäinen hakkasi pitkään, ennenkuin pääsin eroon.) Ilmeisesti näistä väkivaltaisista suhteistä opin itsekin sen tyylin selvittää asioita.
Meillä on 2 lasta ja heitä kohtaan en ole koskaan ollut väkivaltainen.