Tapasin pari viikkoa sitten todella söpön ja mukavan tytön. Ollaan tavattu muutaman kerran. Nukuttu yhdessä, suudeltu, loikoiltu sängyssä sylikkäin pitkälle iltapäivään. Joka kerta meistä löytyy uusia yhteisiä piirteitä.
Olemme tulleet hyvin juttuun, homma on lähtenyt heti täysillä käyntiin. Puhuttavaa riittää eikä kummallakaan ole yhtään vaivaantunut olo. Fyysinen läheisyyskin on harvinaisen luontevaa ja toimivaa (seksiä ei olla harrastettu, ja tyttö on sanonut tykkäävänsä minussa siitä, että en ole heti vonkaamassa vaan maltan odottaa). Tunnen itseni hänen seurassaan vapautuneeksi, rennoksi, sanavalmiiksi ja kaikin puolin sujuvaksi, ihastuttavaksi nuoreksi mieheksi.
Ja kun olen hänestä erossa, tuntuu kamalan epävarmalta ja pelokkaalta. En ole koskaan ollut ihan oikeasti onnellinen kenenkään kanssa. Takana ei pitkiä seurustelusuhteita. Hommat aina karahtaneet syystä tai toisesta ennen kuin ovat kunnolla ehtineet alkaa.
Näin ihastunut en muista olleeni vuosiin, ja pelkään harvinaista enemmän henkisiä seurauksia, että mitä käy jos tämäkin tyttö taas jostain syystä muuttaa mielensä minun suhteeni. Tapaa jonkun minua ihanamman? Palaa exänsä luo (jonka perään ei kyllä pätkääkään näytä haikailevan)? Teen jonkun pienen etikettivirheen tai hän löytää minusta jonkun piirteen, josta ei pidä ja katsoo siksi paremmaksi unohtaa koko jutun? Ihastuu parhaaseen kaveriini?
Jutuillani on aina ollut paskamainen loppu, vaikka alussa näyttäisi kuinka hyvältä. Jotenkin se aina menee pieleen. Nyt pelottaa, että tämäkin juttu menee puihin. Etsin hänen eleistään tahtomattani kaikkia negatiivisia piiloviestejä.
Hän ei suostu lähtemään seurakseni johonkin tapahtumaan, jonka aihepiiri ei nyt vain kiinnosta häntä => päättelen, että minä en enää kiinnosta häntä. Hän ei ole ottanut muutamaan päivään yhteyttä (vaikka en minäkään ole, en halua vaikuttaa yli-innokkaalta) => ei varmaan enää ikinä halua tavata. Kertoo ihastuneensa johonkin tyyppiin vähän ennen minun tapaamistani, mutta se homma ei vain sattuneista syistä voinut toimia => no minuunhan ei tietenkään voi samallailla ihastua, aina joku kiilaa edelleni. Kaikki tällaiset ehkä mitättömät pikku jutut saavat minut jotenkin tolaltani, kun mietin niitä itsekseni. En tietenkään anna hänen sitä tietää, vaan olen olevinani cool ja itsevarma ja sillä tavalla etäinen, että minulla on omakin elämä eikä ihan joka päivä hänelle aikaa.
Miten päästä yli menneisyyden kymmenistä pettymyksistä ja uskoa, että kyllä näin mukavalle ja kivannäköiselle ja menestyvälle miehelle on pakko vielä löytyä sellainen tyttö joka todella vie jalat alta eikä hylkää heti kättelyssä. Tekisi mieleni itse lopettaa homma tähän ennen kuin tulee pahemmin turpaan. Mutta sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta. Niinkö? Kokemuksia, vinkkejä?
Olemme tulleet hyvin juttuun, homma on lähtenyt heti täysillä käyntiin. Puhuttavaa riittää eikä kummallakaan ole yhtään vaivaantunut olo. Fyysinen läheisyyskin on harvinaisen luontevaa ja toimivaa (seksiä ei olla harrastettu, ja tyttö on sanonut tykkäävänsä minussa siitä, että en ole heti vonkaamassa vaan maltan odottaa). Tunnen itseni hänen seurassaan vapautuneeksi, rennoksi, sanavalmiiksi ja kaikin puolin sujuvaksi, ihastuttavaksi nuoreksi mieheksi.
Ja kun olen hänestä erossa, tuntuu kamalan epävarmalta ja pelokkaalta. En ole koskaan ollut ihan oikeasti onnellinen kenenkään kanssa. Takana ei pitkiä seurustelusuhteita. Hommat aina karahtaneet syystä tai toisesta ennen kuin ovat kunnolla ehtineet alkaa.
Näin ihastunut en muista olleeni vuosiin, ja pelkään harvinaista enemmän henkisiä seurauksia, että mitä käy jos tämäkin tyttö taas jostain syystä muuttaa mielensä minun suhteeni. Tapaa jonkun minua ihanamman? Palaa exänsä luo (jonka perään ei kyllä pätkääkään näytä haikailevan)? Teen jonkun pienen etikettivirheen tai hän löytää minusta jonkun piirteen, josta ei pidä ja katsoo siksi paremmaksi unohtaa koko jutun? Ihastuu parhaaseen kaveriini?
Jutuillani on aina ollut paskamainen loppu, vaikka alussa näyttäisi kuinka hyvältä. Jotenkin se aina menee pieleen. Nyt pelottaa, että tämäkin juttu menee puihin. Etsin hänen eleistään tahtomattani kaikkia negatiivisia piiloviestejä.
Hän ei suostu lähtemään seurakseni johonkin tapahtumaan, jonka aihepiiri ei nyt vain kiinnosta häntä => päättelen, että minä en enää kiinnosta häntä. Hän ei ole ottanut muutamaan päivään yhteyttä (vaikka en minäkään ole, en halua vaikuttaa yli-innokkaalta) => ei varmaan enää ikinä halua tavata. Kertoo ihastuneensa johonkin tyyppiin vähän ennen minun tapaamistani, mutta se homma ei vain sattuneista syistä voinut toimia => no minuunhan ei tietenkään voi samallailla ihastua, aina joku kiilaa edelleni. Kaikki tällaiset ehkä mitättömät pikku jutut saavat minut jotenkin tolaltani, kun mietin niitä itsekseni. En tietenkään anna hänen sitä tietää, vaan olen olevinani cool ja itsevarma ja sillä tavalla etäinen, että minulla on omakin elämä eikä ihan joka päivä hänelle aikaa.
Miten päästä yli menneisyyden kymmenistä pettymyksistä ja uskoa, että kyllä näin mukavalle ja kivannäköiselle ja menestyvälle miehelle on pakko vielä löytyä sellainen tyttö joka todella vie jalat alta eikä hylkää heti kättelyssä. Tekisi mieleni itse lopettaa homma tähän ennen kuin tulee pahemmin turpaan. Mutta sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta. Niinkö? Kokemuksia, vinkkejä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaikka murehtimisesi olisikin jotain, mitä et hänelle paljasta, jollain lailla se piilovaikuttaa suhteeseenne negatiivisesti.
Lakkaa siis murehtimasta. Murehtiminen ei ainakaan yhtään paranna mahdollisuuksia onnelliseen yhteiseloon.
Kaikilla ihmisillä on epävarmuuden tunteita. Niiden kanssa on vain opittava elämään. Tuollaisten tunteiden märehtiminen on aivan turhaa. Sinun tyttöystävälläsikin on omat epävarmuutensa.
Sinun täytyy kasvaa ja lujittua. On kyettävä kohtaamaan kaikenlaiset tunteet ja pysyttävä niiden herrana. Ei voi elää sillä tavalla, että pelkkää niinkin pientä asiaa kuin pettymyksen tunne, joka kuitenkin on jotain jota ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä. Ei koko mies voi olla tuolla tavalla tunteiden armoilla. Sinun on kasvatettava itsestäsi vahvempi. Ymmärrettävä ensin, että kaikilla ihmisillä on tunteet (ml. epävarmuus ja pelot) ja sitten kehitettävä omaa kykyä ottaa vastaan tunteita ja selvitä vaikeastakin pettymyksestä.
Jos elät epävarmuuden tunteissasi märehtien, se vaikuttaa kaikkeen, mitä teet.
Ei tämä ole sen kummoisempi asia. Kasva vahvaksi. Pystyt siihen kyllä.
että sinussa ei oikein ole miestä. Kyllä sitä missukkaa panettaa, vaan ei se sitä ääneen sano. Aikansa kestää sinun kehnäämistäsi, ja kun mistään ei tule valmista, heittää sinut mäelle.
Rakkaus teettää.. ;)
Voisin vannoa et miltei 100% kaikki miettii just noita ja tulkitsee kaikki vihjeet noin.. Myös tyttösi =)
Jatka samaan malliin, voit kyllä välillä näyttää epävarmuuttasikin ja ehkä kertoa et tykkäät niin paljon et pelkäät menettäväsi hänet. Varmasti saat hänet pidettyä, kun uskallat olla avoin.
Ihanaa kevään jatkoa sulle!!
Onpa mukava lukea, että jokin toinenkin ihminen elää samanlaisten asioiden kanssa kuin itsekin. Minulla oli vähän aikaa sitten juuri kuvailemasi tilanne... Tapasin aivan ihanan pojan enkä voinut uskoa onneani. Ihan samansuuntaisia hommia tehtiin mekin. Mutta sitten, jostakin syystä jota en vieläkään tajua, ei pojasta enää kuulunut mitään. Yritin pitää häneen yhteyttä, mutta kun se muuttui täysin yksipuoliseksi, luovutin.
Itse olen myös pettynyt lukuisia kertoja miesten suhteen, eivät pettymykset mahdu edes molempien käsien sormiin. Heittäydyin tähän edelliseen ihastukseen ihan täysillä, vaikka pelottikin. Olin jo aivan varma, että vihdoin onni on kääntynyt minunkin puolelleni näissä miesasioissa. Toisin kävi.
En silti jostakin syystä ole kovinkaan masentunut. Toki harmittaa, että taas tuli takkiin ja vielä sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa olisin voinut mennä vaikka naimisiin. Mutta toista ihmistä on yksinkertaisesti mahdoton saada pitämään itsestä vain siksi, että itse pitää hänestä.
En tarkoita ollenkaan, että sinulle kävisi näin. Haluan vain lohduttaa, että ei se siltikään ole maailmanloppu, jos hommasta ei mitään tule. Minä uskon, että pitää uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi täysillä, muuten ei voi mitään saavuttaakaan. Kyllä se vielä jossakin vaiheessa palkitaan.
Olen siis tämän ketjun aloittaja. Asia selvisi jo. Kävi juuri kuten pelkäsinkin. Aika vaarallisissa tunnelmissa ollaan taas samoiltu nämä pari päivää, ei taas mikään suju eikä huvita. Ehkäpä tämä tästä vielä onneksi kääntyy. Jonakin päivänä.
Joo, masentavaahan se on. Torjunta. Mutta se nainen ei ollut sinua varten. Kyllä vielä tulee joku, joka vie sulta jalat alta eikä lähde pois. On olemassa naisia, jotka osaavat arvostaa ajattelevaa ja kilttiä miestä.
Minä ajattelen niin, että näiden pettymysten jälkeen osaan olla aidosti kiitollinen siitä ihanasta ihmisestä, joka kohdalleni jossakin vaiheessa tulee. Niin osaat varmasti sinäkin. Olen varma, että ne jotka jaksavat odottaa kypsymistä, poimivat lopulta parhaimmat hedelmät. Voimia.
saanko kysyä että mitä ikäluokkaa olet ja että miten teille nyt sitten kävi? Kiinostaa tietää koska tilanteesi tuntuu niin tutulta..
Kävi huonosti. Ikäluokkani on, sanotaan 20-30. Tarkka ikäni ei varmaankaan edistä aloitusviestini informaatioarvoa. Tilanteeni tuntuu niin tutulta.. varmaankin siksi, että tällaista sattuu jatkuvasti ympäri maailman. Ihmisten keskinäisiä hylkäämisiä, pakkeja, eroja ja välirikkoja tapahtuu varmasti enemmän kuin onnellisia kohtaamisia.
niin, koetapa ihan järjen kanssa miettiä mitä se voisi olla. Tyttö jättää, tienne erkanevat syystä tai toisesta - murehdit aikasi ja löydät jonkun uuden. Tai elelet sinkkuna. Kummassakin tapauksessa olet takaisin lähtöruudussa kokemusta rikkaampana, ehkä tiedät minkätyyppistä suhdetta et jatkossa kaipaa tai minkätyyppiset naiset kannattaa kiertää kaukaa. Se mitä suppeasta näkövinkkelistä pidät tappiona ja pettymyksenä voikin pitkässä juoksussa kääntyä arvokkaaksi pääomaksi.
Tai otetaanpa toinen esimerkki, et uskalla hankkia koiraa koska pelkäät kiintyväsi siihen liikaa ja olevasi hajalla sitten kun se kuolla kupsahtaa. Kuolema, menetys ja luopuminen ON elämää. Näitä asioita on hölmöä pelätä kosket kumminkaan saa täältä mitään mukaan hautaasi ja jälkimaailma korkeintaan naureskelee pyhille arvoillesi. Elämä käy aika vaikeaksi jos sen viettää elämää peläten.
Kiitos kommentistasi. Hyvä näkökulma. Se, mitä pidin pahimpana, tapahtui. Minut siis hylättiin. Pidän sitä edelleen huonompana vaihtoehtona niistä kahdesta, mitä siinä tilanteessa saattoi sattua. Jos vielä tällä hetkellä liikuskelisimme yhdessä ja kiintymyksemme toisiimme tuntuisi syvenevän, olisin juuri tällä hetkellä erittäin onnellinen. Nyt lähinnä vituttaa, elämänhalu kateissa etc.
Mutta ihan totta. Yrittämättä ei mitään saa. Yrittämättä olisi ne vähätkin ihanat hetket tuon ihmisen kanssa jääneet kokematta. Pettymyksetkin varmasti opettavat ja karaisevat. Jos ei muuta niin ainakin niiden tulevien pettymysten varalta.
No saitko edes? Jos sait niin ei ollut hukkaanheitettyä aikaa ;)))
itseltäni. Olen lähes samassa tilanteessa ja pelkään että kusen koko homman. Se kertoo siitä, että oikeasti välität tästä henkilöstä. Suhde ei kuitenkaan toimi ilman luottoa, joten kehitä sitä piirrettä itsessäsi. Jos nainen jättää sinut pienen etikettivirheen takia, niin mietippä onko hän todella sinusta kiinnostunut. Jättäisitkö itse hänet? Nauti olostasi, tuollainen epäluottamus näkyy ulospäin pitemmän päälle. Puhukaa tunteistasi avoimesti, kyllä hän ymmärtää.
Niinhän sitä luulis että pettymyksistä oppii.. Itselläni se paha vika että aina ihastun niihin samantyyppisiin pahiksiin jotka sitten yleensä jo melko pian dumppaavat mut. :( Ja sitten ne ihanat kiltit miehet joista järki sanoo että "ota se ja mene naimisiin" niin nää ei sitten vaan herätä sisimmissä mitään tunnetta.. Huoh.. Taas olen törmännyt ihanaan pahaan, ajattelevaan, kiihkeään, romanttiseen, tunteikkaaseen ja seksikkääseen mieheen. Ja en uskalla kunnolla heittäytyä suhteeseen kun ajattelen vaan että kohta se huomaa kaikki vikani ja jättää. Mutta ehkä sitten jo otan opikseni!
Kuulostaa tutulta.
Mulle kävi vähän aikaa sitten juuri noin. Siis ensin ajattelin noin, sitten päätin että otan riskin, katson miten käy.
Kävi huonosti, tyttö otti toisen, vitutti pari viikkoa kuin pientä oravaa. Mutta sitten huomasin olevani taas vahvempi ja huomasin kestäväni vastoinkäymisen jota olen usein pelännyt ja jonka takia aiemmin jättänyt edes yrittämättä. Eli anna palaa. Tunnette toisenne eli et voi hätäillä liikaa, todennäköisesti hän roikottaa sinua jos vielä löytäisi paremman. Aseta tavoite,päätä kauanko yrität, ja yritä täysillä, sitten lopeta.
Jokatapauksessa kehität siinä itseäsi ja deittailutaitojasi, ja se on tärkeämpää kuin tulee ajatelleeksi.