En voinut uskoa korviani, kun isäni soitti MINULLE,vanhimmalle pojalleensa ensin,että haluaa äidistäni avioeron! Kummatkin ovat jo 50-v tietämillä..Sain tietää asiasta ensimmäisenä,että hän ei jaksa enään ja että on pettänyt äitiäni, ja vieläpä 4kk ajan..Luulin ensin että hän pilailee, mutta 5min puhelun jälkeen ja sitten kolahti kaikista pahimmalla tavalla, pikkusisko tuli itkien sanoen että isä on jättämässä äidin, äiti oli aivan hysteerinen..No isä tuli käymään kotona mutta ei yöksi jäänyt..kävi seuraavana päivänä ja meni töihin, ja sitten mökille miettimään asioita..ette arvaa kuinka paha olo oli kaikilla yön jälkeen..varsinkin äidilläni..ja on muuten tämänkin yön jälkeen..
En voinut edes kuvitella, että heillä niin huonosti menee..tiesin kyllä että riitoja oli, mutta en olisi ikimaailmassa arvannut että isäni pettää äitiäni..Nyt olen aivan murheen mailla, ei maita ruoka,ei saa unta, ja koulusta pitäisi valmistua ihan näillä näppäimillä..en tiedä mitä tehdä, rakastan kumpaakin TODELLA paljon ja en haluaisi että he eroavat, ja ei sitä halua pikkusisko ja pikkuvelikään..nämä viimeiset 2pv ovat olleet elämäni pisimmät päivät, varsinkin kun olen yrittänyt olla äitini tukena joka on aivan murheen murtama..sairaslomaa joutuu hakemaan, ja ei todellakaan halua erota..en todellakaan voi kuvitella sitä tilannetta että he eroavat, koska äitini on pysynyt kotona viimeiset 20v ja hoitanut meitä lapsia, ja vielä vieraita lapsia siinä sivussa (perhepäivähoitaja)..tiedän..olen jo aikaihminen,mutta sitä suuremmalla syyllä minulla on todella suuri huoli äidistäni, isä kyllä pärjää tulevaisuudessa työpaikkansa ansiosta, mutta..en vain voi sulattaa tätä asiaa!
Miten ihmeessä äitini tulee pärjäämään ilman isääni, ei koulutusta,ei kunnon eläkettä, ei oikeastaan yhtään mitään muuta kuin me lapset. No tietty jos siihen pisteeseen mennään niin autan tulojeni mukaan äitiäni, mutta en halua mennä siihen pisteeseen..Kertokaa joku nyt jotakin vinkkiä..
Kyllä minä sen tiedä, että minä pärjään, samoin siskoni, mutta veljeni asuu vielä kotona äidin ja isän kanssa, mutta on kuitenkin jo yli 18-v ja ei ole töissä..se on kova paikka varsinkin minulle näin vanhimpana lapsena..
Ja nytkin vaan tunnemme pikkusiskoni kanssa pahentavani tilannetta, kun jouduimme lähteemään pois kotoa opiskeluidemme takia, jättäen äitini sinne suremaan, no on siellä pikkuveli mutta..
Ja miten ihmeessä voin antaa isälleni anteeksi ne kaikki valheet joita hän on äidilleni ja lapsillensa syöttänyt?
Ei uskoisi että 24v mies voi murehtia näin paljon mutta kyllä siinä kyynel jos toinen vierähtää kun tällaisesta asiasta saa tiedon..
Oli vaan pakko päästä purkamaan tunteitaan johonkin, vaikka olenkin mies..mutta kun ei voi pitää sisällään niin ei voi..
Viisaat kommentit ovat tervetulleita..
En voinut edes kuvitella, että heillä niin huonosti menee..tiesin kyllä että riitoja oli, mutta en olisi ikimaailmassa arvannut että isäni pettää äitiäni..Nyt olen aivan murheen mailla, ei maita ruoka,ei saa unta, ja koulusta pitäisi valmistua ihan näillä näppäimillä..en tiedä mitä tehdä, rakastan kumpaakin TODELLA paljon ja en haluaisi että he eroavat, ja ei sitä halua pikkusisko ja pikkuvelikään..nämä viimeiset 2pv ovat olleet elämäni pisimmät päivät, varsinkin kun olen yrittänyt olla äitini tukena joka on aivan murheen murtama..sairaslomaa joutuu hakemaan, ja ei todellakaan halua erota..en todellakaan voi kuvitella sitä tilannetta että he eroavat, koska äitini on pysynyt kotona viimeiset 20v ja hoitanut meitä lapsia, ja vielä vieraita lapsia siinä sivussa (perhepäivähoitaja)..tiedän..olen jo aikaihminen,mutta sitä suuremmalla syyllä minulla on todella suuri huoli äidistäni, isä kyllä pärjää tulevaisuudessa työpaikkansa ansiosta, mutta..en vain voi sulattaa tätä asiaa!
Miten ihmeessä äitini tulee pärjäämään ilman isääni, ei koulutusta,ei kunnon eläkettä, ei oikeastaan yhtään mitään muuta kuin me lapset. No tietty jos siihen pisteeseen mennään niin autan tulojeni mukaan äitiäni, mutta en halua mennä siihen pisteeseen..Kertokaa joku nyt jotakin vinkkiä..
Kyllä minä sen tiedä, että minä pärjään, samoin siskoni, mutta veljeni asuu vielä kotona äidin ja isän kanssa, mutta on kuitenkin jo yli 18-v ja ei ole töissä..se on kova paikka varsinkin minulle näin vanhimpana lapsena..
Ja nytkin vaan tunnemme pikkusiskoni kanssa pahentavani tilannetta, kun jouduimme lähteemään pois kotoa opiskeluidemme takia, jättäen äitini sinne suremaan, no on siellä pikkuveli mutta..
Ja miten ihmeessä voin antaa isälleni anteeksi ne kaikki valheet joita hän on äidilleni ja lapsillensa syöttänyt?
Ei uskoisi että 24v mies voi murehtia näin paljon mutta kyllä siinä kyynel jos toinen vierähtää kun tällaisesta asiasta saa tiedon..
Oli vaan pakko päästä purkamaan tunteitaan johonkin, vaikka olenkin mies..mutta kun ei voi pitää sisällään niin ei voi..
Viisaat kommentit ovat tervetulleita..
Vastaukset 8
Vanhimmat
pois ja kuuntele lauluni tää,
jospa se huominen tois
jotain mielesi piristävää...
Tätä laulua ruukaan lauleskella surujen kohdatessa.
Enpä osannut muuten sua lohduttaa :(
jos isäsi on velvollisuudentunnosta ollut avioliitossa esim. siihen asti että lapset ovat jo isoja, (kuten niin moni avioliitossa oleva) niin eikö se olisi väärin häntä kohtaan jos pitäisi siinä velvollisuudesta jatkaa koko ikänsä?
Kyl vanhemmillakin pitäisi olla oikeus onneen jos ei ole sitä tuntenut liittonsa aikana. Ihmiset muuttuvat iän myötä ja ei se rakkaus aina säily, silloin pitää purkaa vanhaa, että voi ruveta rakentamaan uutta. Älä kuitenkaan isääsi rupea vihamaan. Puolisot eroavat toisistaan, ei lapsistaan.
Miten voisin vihata isääni? tai äitiäni..en mitenkään..ei kai kukaan todella voi vihata vanhempiaan..
En todellakaan aio vihata vanhempiani tämän jälkeen, jo siitä kumpainenkin vanhempi mainitsi että toista ei saa vihata..enkä todellakaan vihaa..en ikimaailmassa...rakkaita ovat kumpikin..kyllä vanhemmat ovat kuitenkin niin tärkeitä tässä maailmassa.
Tuntuu vaan niin helv**in pahalta kummankin puolesta tämä tämän hetkinen tilanne, etenkin äitini puolesta olen todella murheissani asiasta, sairaslomalle joutuu tämän takia.
Kyllä hänkin siitä ylitse pääsee, mutta se tulee viemään todella pitkän ajan.
Ja kyllä minä tästä yli pääsen ,tämä tieto asiasta on vaan ollut niin jalat alta vievä, ja uskon että niin pääsee kaikki muutkin perheen jäsenet..vaikka helppoa se ei tule olemaan.
Oletko ehkä luonteeltasi hoitaja-tyyppi, joka kantaa sisällään omien murheiden lisäksi kaikkien toistekin asiat, ja haluat ratkoa ne? Hieno ominaisuus sinänsä, mutta oikeastaan kaikkein eniten huolestun sinusta. Otat nyt niin paljon vastuuta isäsi tekemisistä, ja haluat pelastaa avioliiton, vaikka sen kytee, ja savua purkaa. Aikuisten asiat on monimutkaisia, ja tunneasiat jokaisen henkilökohtaiset. Lupa on tuntea tuskaa tilanteesta, ja auttaa tukea tarvitsevaa, mutta enempää sinun ei tarvitse tehdä. Asiat järjestyvät aikanaan. Olet niin tunteiden vietävissä nyt, ettet näe muuta. Tottakai sillä on paikkansa. Mutta huolehdi sinä etupäässä siitä, että olet läsnä JOS äitisi tarvitsee, ja muutoin keskityt omaan opiskeluusi, ettet sitten myöhemmin huomaa, kuinka asiat luisuivat. Kyllä ihminen selviää aika kinkkisistäkin tilanteista, mutta alku voi olla hankalaa. Koeta nyt nukkua, ja saada voimia. Ero on kuin pieni kuolema, mutta siitä voi päästä yli. Usko mua. Voimia sulle ja perheellesi.
En näkisi asiaa niin,että kenenkään minusta pitäisi olla huolissaan..päinvastoin,kyllä minä pärjään..ehkäpä tarvitsin juuri tätä,että pääsin omaan rauhaan pariksi päiväksi..
En mielestäni kanna muiden asioita sisälläni, mutta tämä oli niin vakava asia että laittoi ja laittaa miettimään oikein kunnolla..
Todellakaan en haluaisi tätä, mutta eipä minulla ole sanottavaa jos ero tulee, tai sanottavaa olisi kyllä,mutta sillä ei ole suurta vaikutusta.
Asiat kyllä palaavat normaaliin päiväjärjestykseen,hitaasti,mutta palaavat kuitenkin..
Oli vaan pakko purkaa jollakin tavalla tunteitaan.. :/
Asioilla on tapana järjestyä. Teet niin tai näin, mutta aina oikeinpäin. Ihmismieli on siitä kummallinen, että se kääntää aina tapahtuneet asiat lopulta oikeiksi. Oli ne sillä hetkellä kuinka vääriä ratkaisuja tahansa.
Ehkä isäsi lähtee, mutta tuleekin takaisin.
Sekin on mahdollista ja hyvinkin yleistä.
Sinulla on kova huoli äidistäsi, eiköhän hän pärjää, jos vaikka ero tulisi.
Nyt vain keskityt hoitamaan opintosi loppuun .
Asiat menevät omalla painollaan ja tuskasi
varmasti helpottaa ajan kanssa.
Olen itse petetyn/jätetyn äitisi asemassa juuri tällä hetkellä....
Elämää on hyvin vaikea hahmottaa eteenpäin, koska kaikki on epäselvää. Tiedän saman kokeneena sen suuren tuskan ja mielialojen myllerryksen, mikä äidilläsi nyt on. Olisi hyvä, jos äidilläsi olisi mahdollisuus jutella esim. ystävien tai tuttavien kanssa.Unohtamatta kuitenkaan ammattiapua. Puhuminen auttaa aina ja paljon. En itse keskustele näistä vaikeista asioista lapseni/lasteni kanssa. Isä on aina oleva lasteni ainoa isä, enkä halua häntä saattaa lasten silmissä huonoon valoon. Toisaalta aikuisuuden kynnyksellä oleva poikani ajattelee jo itsenäisesti ja on väistämättä muodostanut tilanteesta oman mielipiteen ja samalla hän on väistämättä etääntynyt hieman isästään. Tämä on surullinen totuus.Toivon ettei sinulle ja isällesi käy samoin.
Meillä on 3 lasta, joista síis vanhin aikuisuuden kynnyksellä oleva nuorukainen. Tämä esikoiseni on kertonut minulle omin sanoin, että hänen elämänsä vaikeimmat ajat ovat olleet viimeiset eletyt kuukaudet siitä lähtien kun isä aivan yllättäen muutti vain pois. Vanhimmalle pojallemme isän lähtö ja välirikko oli shokki ja itkuhan siinä tuli. Mietin silloin lastani katsoessa ja halatessa, että kuinka oma isä voi tälläisen tuskan lapselleen aiheuttaa ja vieläpä erittäin itsekkäistä syistä.
Olet valmis olemaan äitisi tukena. Ole vain tukena, mutta muista myös oma elämäsi. Sinulla kaikki on vielä elämässä edessä ja tämän tragedian elettyäsi varmaan osaat asettaa elämän arvot kohdalleen entistä paremmin. Näin neuvoin ja rohkaisin omaa poikaanikin.
Valitettavasti avioeroissa lopullisen laskun maksajina ovat aina ne syyttömät eli lapset. Lapset toivoisivat, että perhe pysyisi koossa ja jostain olen lukenut että "parhaimman lahjan minkä isä voi pojalleen/pojilleen antaa on rakastaa heidän äitiään". Valitettavasti tämä edellinen ei enää ole totta minun poikieni kohdalla eikä ehkä ilmeisesti myöskään sinun ja pikkuveljesi kohdalla.
Kaikkea hyvää kuitenkin äidillesi ja pikkusisarillesi ja etenkin sinulle.Olet mitä ilmeisemmin viisaampi ja "kypsempi" kuin isäsi konsanaan. Pystyt näkemään kokonaisuuden ja ottamaan samalla huomioon tässä ikävässä prosessissa ne lähimmäiset etkä vain itseäsi.Se on paljon se.