Olenkohan ihan liian itsekäs, jos laitan ystävän kanssa suhteen katkolle lähinnä sen takia, että koen olevani ystävälle vain sellainen hätäkaveri?
Tilanne on varmastikin monelle tuttu, eli ystävyksistä toinen alkaa seurustelemaan. Ennen seurustelua ollaan päivittäin vietetty aikaa tuntitolkulla yhdessä, mutta seurustelun alun jälkeen en saa edes yhtä tuntia viikossa. Paitsi tietysti silloin, kun tarvitaan jotain. Autokyytiä tai seuraa silloin kun mies on muissa maisemissa.
Olenko ihan väärässä, kun mun mielestä ystävyys ei ole tällaista? Vaikka sitten seurusteltaisiin, mä haluaisin pitää kiinni siitä periaatteesta että ystävillekin on oltava aikaa. Tuntuu todella olo pahalta, kun ystävä vielä tietää että mulla on muutenkin vaikeat ajat menossa ja sit kuitenkaan en saa hänestä sitä tukea ja turvaa mitä haluaisin ja toivoisin saavani.
Tilanne on varmastikin monelle tuttu, eli ystävyksistä toinen alkaa seurustelemaan. Ennen seurustelua ollaan päivittäin vietetty aikaa tuntitolkulla yhdessä, mutta seurustelun alun jälkeen en saa edes yhtä tuntia viikossa. Paitsi tietysti silloin, kun tarvitaan jotain. Autokyytiä tai seuraa silloin kun mies on muissa maisemissa.
Olenko ihan väärässä, kun mun mielestä ystävyys ei ole tällaista? Vaikka sitten seurusteltaisiin, mä haluaisin pitää kiinni siitä periaatteesta että ystävillekin on oltava aikaa. Tuntuu todella olo pahalta, kun ystävä vielä tietää että mulla on muutenkin vaikeat ajat menossa ja sit kuitenkaan en saa hänestä sitä tukea ja turvaa mitä haluaisin ja toivoisin saavani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsekäs!!!
Totta kai pitää ajatella myös itseään. Miksi jatkaa ystävyyssuhdetta, jos siitä on kohtuuttoman paljon mielipahaa.
Itse yritin välttää viimeiseen saakka "itsekkyyttä", ja lopulta tilanne räjähti täysin käsiin. Parempi ottaa ainakin etäisyyttä vähäksi aikaa kuin palaa täysin loppuun.
ehkä et..
Onhan se ymmärrettävä tosiasia et kun ruvetaan seurustelemaan niin alkuajat menee vain toisen kyljessä nyhjäten =) Ja vaatii ystäviltä pitkää pinnaa ja ymmärrystä!
Mut toisaalta kyllä niitä ystävyyssuhteitakin pitää vaalia ja hoitaa, ylläpitää seurustelusta huolimatta. Eikä vain käyttää korvikkeena tai ajan kuluksi.
En tiedä minkä ikäinen olet, itselläni on suurin osa ystävistä jo pariutuneet, naimisissa ja lapsiakin, joten emme todellakaan nää muutamien kanssa kuin kerran kk hyvällä tuurilla =)
Tietysti, jos suuria murheita tai tukea tarvitaan, niin ovat ainakin puhelimen päässä aina. Ja silloin aikaa löytyy muutenkin paremmin, sitä vartenhan ystävät ovat!!
Oletko kertonut ystävällesi et tunnet olevasi korvike? Että haluaisit viettää enemmän aikaa yhdessä?
Voisitko olla vähän mustis uudelle kumppanille ystävästäsi ja sen takia koet olevasi korvike, hätävara yms?
Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu ja koittakaa löytää vaik kompromissi ajankäytölle!! Hyvää ystävää kun ei kannata heivata yli laidan..
Tosiystävyys ei käännä selkäänsä, vaikka elämäntilanteet muuttuu. Eri asia, jos sairastuu..ym..mutta minulla kokemusta 1 "ystävästä" joka tarvitsi milloin mitäkin apua ja kun itse olisin halunnut vain juttuseuraa tai lähtee leffaan, hänellä ei ollut aikaa.
Katkaisin hiljakseen koko ystävyyden..ja en ole katunut.
Kyllä ystävän pitäisi olla tukena jos sulla on vaikeeta. Seurusteli tai ei. Mutta sehän on selvää, että kun seurustelee ei aikaa ole niin paljoa kamuille. Riippuu vähän paljonko sitä aikaa häneltä kaipaat. Mutta jos aikaa ei ole edes tuntiin viikossa, niin on se aika tylyä, jos toisella on vaikeaa.
Mutta jos hän on ollut hyvä ystävä, koita puhua hänen kanssaan ennen isompia ratkaisuja.