Hei te jotka olette antaneet pettämisen anteeksi!
Haluaisin tietää onko "rakkaanne" tehnyt sitä uudestaan. Pitääkö sanonta "kerran pettää aina pettää"- teidän kohdalla paikkansa?
Lähes kaikkien ystävieni miehet ovat pettäneet niitä ja ovat antaneet anteeksi. Mutta musta tuntuu että en pysty...ajatuskin jatkamisesta oksettaa.
Heittääkö 6 vuoden suhde roskikseen ja lähtee jatkamaan yksin...?
Haluaisin tietää onko "rakkaanne" tehnyt sitä uudestaan. Pitääkö sanonta "kerran pettää aina pettää"- teidän kohdalla paikkansa?
Lähes kaikkien ystävieni miehet ovat pettäneet niitä ja ovat antaneet anteeksi. Mutta musta tuntuu että en pysty...ajatuskin jatkamisesta oksettaa.
Heittääkö 6 vuoden suhde roskikseen ja lähtee jatkamaan yksin...?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitä mä teidän, niin se on yleensä niin että kerran kun saa anteex niin sen tekee uudestaankin. Voihan sen vaikka jättää kertomatta, mutta aika varmaa on että uudestaan se tapahtuu.. Mä olen ainakin pettänyt joka kerta. Aina en kerro, joskus kerron ja saanut anteeksi joka kerta, ja sillä tavalla sit jatkanut ja tiennyt aina saavani anteeksi.. Miehet on nykyään niin fixuja että ne tietää ettei muija jätä niitä toisenkaan kerran jälkeen jos ei ensimmäisenkään.
Aika paljon tarvii kumppaniaan rakastaa jos anteeksi antaa, mutta onko se kumppani siis rakastamisen arvoinen jos se sua pettää? Enpä usko.
moi!
anna anteeksi vaan, ainakin, jos oli yhden illan juttu. on minuakin kerran petetty(tiedän vain tämän). aikaa se vie, että pystyy anteeksi antamaan, vaikkei koskaan unohdakaan. jos jatkuu, jätä sitten, minä sanoin, että toinen kerta kun tulee, jos tulee, niin silloin on kaikki loppu samantien, saatanan paskapää!!!!!mutta älä ala muistuttelemaan ja vinoilemaan asiasta, ollutta, mikä mennyttä. kyllä se siitä ohi menee, niin mekin ollaan onnellisesti yhdessä. ajattele asia niin, että miehesi se siinä eniten kärsii, tiedän omasta töppilystäni.tsemppiä sulle!
Nimenomaan, et tiedä kun yhdestä kerrasta, mutta kertoja voi olla useampiakin.
Esimerkiksi kännissä oleminen ei ole mikään syy pettämiselle. Jos ihminen pystyy juomaan viinaa, pitäisi pystyä myös kontrolloimaan itseään.
Ei kumppaniaan petetä, ellei tule pienenpieni kyllästyminen. Kukaan ei voi sanoa että mä unohdin et mulla on oma muija..
Ikäväähän se on että pettämistä tapahtuu, mutta vähän tuntuu että se on nykyään oikein muotia...
Olin kyllästynyt seksiin vaimoni kanssa ja petin häntä hänen kaverinsa kanssa. Tästä on aikaa noin pari vuotta.
a) Se oli huonompi kuin vaimoni
b) Koko sen ajan minulla oli huonompi omatunto kuin koskaan ennen.
c) Jälkeenpäin minun oli pakko kertoa vaimolleni kun en enää kestänyt, hän järkyttyi ja haukkui minut todella pahasti (olin sen ansainnut)
d) Vielä nykyäänkin hän piikittelee asiasta välillä ja joskus baariin mennessään sanoo jotain tämän tyylistä "Älä odottele mua kotiin, saatan mennä sun kaverin luo yöksi" tai jotain muuta vastaavaa.
Tuhannesti olen anteeksi pyytänyt, ikinä en enää sitä tee. Vaimo ei kuitenkaan unohda ja olen henkisesti täysin raunioilla. Nyt olen ajatellut ottaa eron koska en kestä enää.
Joten vinkkinä sinulle. Hauku, lyö ja potki. Mutta kaiken sen jälkeen UNOHDA. Jos sillä on omatunto niin se kärsii, jos ei niin heitä mäkeen se paska.
"pian entinen"
kaikista pahinta on juuri se, että ei pysty unohtamaan menneitä. Itse en ole koskaan naistani varsinaisesti pettänyt, mutta pahaa kuitenkin tehnyt ja jäänyt kiinni. Saan kuulla niistä vielä tänä päivänäkin, siis jatkuvasti, miltei päivittäin. Se on TODELLA raskasta enkä todellakaan tiedä kauanko jaksan, tuskin kauaa...
Mieheni kävi vieraissa joitakin vuosia sitten ja asia tuli ilmi kun toinen osapuoli lapsellisuuttaan kuvitteli hommaa "suureksi rakkaudeksi" ja meni möläyttämään asiasta miehelleen, joka oli minun mieheni paras kaveri... itse olin ensin lähinnä ällistynyt ja sitten lähinnä vihainen sille toiselle osapuolelle siitä, miksi sen piti mennä asiasta lavertelemaan... olisi vaan pitänyt turpansa kiinni ja nauttinut niin kauan kuin onnea kestää. En olisi halunnut tietää. En usko että mieheni on sen kerran jälkeen käynyt vieraissa, oli se sen verran kova kokemus hänelle. Mutta toisaalta - jos on käynyt, en todella halua edes tietää. Jos itse kävisin, pitäisin kyllä suuni tiukasti supussa ja peittäisin jälkeni mahdollisimman hyvin. Miksi hetken huvista pitäisi maksaa koko elämällä?
Olen nuori mies, seurustelen täydellisen naisen kanssa, hän on kaunis, fiksu, seksikäs, minua kohtaan aina niin hyvä ja seksikin hänen kanssaan on uskomattoman upeaa. Hän on se kenen kanssa haluan elämäni jakaa ja jota rakastan. Asumme yhdessä, seurustelleet olemme yli neljä vuotta. Suhteen alussa petin naistani, kännissä, erään naispuolisen ystäväni kanssa. Mitään en ole koskaan enempää katunut. Naiseni antoi anteeksi, mutta se miten häntä satutin, se sattuu minuun vielä monen vuoden jälkeenkin. Mikään ei ole ollut enää täysin kunnossa sen jälkeen. Naiseni antoi anteeksi, koska itse teon tunnustin, kerroin syitä ja pyysin anteeksi. Mutta enää hän ei luota minuun. Huomaan ettei hän aina tahdo uskoa minua, hän pelkää minun taas pettäneen. Tämä tapaus on tabu suhteessamme, siitä ei puhuta. Nainen ajattelee tämän toisen olleen häntä parempi, vaikka todellisuudessa en itsekään tiedä mitä siinä toisessa naisessa näin. Oma tyttöystäväni on niin paljon seksikkäämpi ja kiihottavampi. Aluksi naiseni ei uskonut että rakastan häntä. Ei uskonut, koska tein niin. Lopulta sain hänet uskomaan, osoitin hänelle mitä hän minulle merkitsee. Muutimme yhteen ja kihlasin hänet, osoitin ja vakuutin olevani tosissani. Mutta hän ei varmasti koskaan enää luota minuun. Hän on elämäni nainen, ainoa kenet haluan ja en enää koskaan häntä pettäisi. Tilaisuuksia on ollut, mutta minä olen päätöksessäni pysynyt. Olen ymmärtänyt että hetken huuma toisen kanssa, ei ole mitään sen rinnalla kun saa jakaa elämänsä ihanan naisen kanssa. Ja kun muistelen tuota tapahtumaa, ymmärrän ettei se ollut mitenkään erikoista. Seksi tyttöystäväni kanssa on paljon parempaa. Miksi sitten tein niin? En itsekään tiedä, olin tyhmä, kännissä.. Tosin tuo toinen nainen, ystäväni (tai ainakin niin luulin), vietteli minut. Istui syliini, hieroi itseään minua vasten. Mies on niin heikko.. Hän tiesi minun seurustelevan, en tiedä mitä hänen päässään liikkui. Tapahtuman jälkeen pistin välit poikki tähän naiseen. Olen katkera, vihainen, miksi hän teki niin. Vaikka loppujen lopuksi syy on minun. Minähän se sorruin. Toivon etten olisi sitä tehnyt, sillä jos en olisi, olisi asiat täysin kunnossa. Ensi kesänä naimisiin, sitä kovasti odotan. Naistani vasta nyt osaan todella arvostaa, kumpa vain hänen luottamuksensa takaisin saisin. Elämä on julmaa. Itse kärsin tyhmän tekoni seurauksista, mutta niinhän sitä sanotaan, sitä niittää mitä kylvää. En koskaan uskonut pettäväni ketään, halveksin pettäjiä, nyt olen sellainen itsekin.
Olen kuitenkin varma, etten enää koskaan petä häntä. Yksi kerta on yksi kerta ja kaksi kertaa on kaksi kertaa. Jos pettää kerran ei tarkoita että pettäisi aina.
Hei!
Ehkä nyt vastaan hassusti, koska en sen enempää varmaan auta tämän keskustelun aloittajaa, mutta rohkaisuksi ja tueksi kuitenkin kirjoitan. Edellinen viesti on kuin suoraan omasta elämästäni, noin minullekin on käynyt, eli mieheni petti minua ystävättärensä kanssa. Olen nähnyt hänen kärsimyksensä tekonsa jälkeen, unohtanut en täysin ole, mutta anteeksi antanut kyllä. Ei se elämä yhteen sänky
hommaan voi kaatua, tai on aika huteralla pohjalla. Se nyt vaan on niin pyhäksi tehty. Kyllä elämä siitä jatkuu, uskokaa tai älkää, epäilijät. Ja onnea Sinulle, joka olet menossa naimisiin ja kaikkea hyvää teille kaikille. JA MUISTAKAA: HYVÄN YSTÄVYYDEN VOI PILATA HUONOLLA NAIMISELLA JA ETTÄ VAIN KISSAT NAI NAAPURISTA!
On paljon sellaisia ihmisiä, kuin tuo nimimerkki nainen, jonka mielestä vahva suhde kestää pettämisenkin. No, voihan se kestääkin, mutta millä tavalla?
Voin kokemuksesta kertoa, että kun saa tietää toisen pettäneen, sitä tekoa ei unohda koskaan. Aina tulee epäilleeksi, että onkohan se taas? Tai tulee mieleen muistoja, ja alkaa epäillä, että olikohan tuo pettäminen edes ainoa kerta? Että jollei se ole vaan kertonut niistä aiemmista?
Epäilykset tekevät hulluksi. Kannattaa tosiaan pohtia, onko tarpeeksi vahva jatkamaan.
Paljon on erilaisia mielipiteitä.
Pyysin lähinnä kommentteja sellaisilta jotka ovat antaneet anteeksi pettämisen...
Joku kirjoitti että suhde ei ole kovin vahvalla pohjalla jos se kaatuu "yhteen syrjähyppyyn". Minusta tämä kirjoittaja on väärässä. Méidän suhde OLI erittäin vahvalla pohjalla... ehkä voin joskus antaa anteeksi...mutta tämä alemmuuden tunne ei katoa koskaan!!!
Musta tuntuu että kaikki ajattelee että " voi tota reppanaa..sen mies petti sitä ja se anto anteeksi".
Ja pahinta tässä jutussa on se että mun mies vokkotteli tätä yhden "illan juttua" mun kavereiden edessä eikä edes yrittänyt peitellä mitään... sit poistui baarista tämä uusi vosu kainalossa pois...
Nyt se sit selittää olleensa niin kännissä YMS.
"kärsijä"
Mieti mitä haluat ja mikä muutoin on tilanne. Oletteko vannoneet toisillenne sukupuolista uskollisuutta ja nyt se luottamus on päättynyt?
Mitä hän vannoo nyt? Lupaako ettei koskaan enää? Uskotko enää siihen lupaukseen? En taitaisi minäkään. Silti - haluatko pitää hänet? Mikäli haluat on nyt hyvä hetki siihen, jos jätät hänet ja myöhemmin huomaatkin että olisit halunnut voi se olla mahdotonta.
Aikoinaan minä en edellyttänyt sukupuolista uskollisuutta, enkä katkaissut suhdetta kun siihen tuli säröjä. En, koska halusin häntä silti. Sillä kaikella oli kuitenkin hintansa minulle eikä maksaminen ole vieläkään päättynyt...
-.-
Kuuden vuoden suhde on tietenkin vielä lyhyt, mutta silti ehdotan, että jatka vaan. Et sinä koskaan voi olla varma, että vaihdossa asiat tulevat paremmiksi. Joku asia voi tullakin, mutta toinen voi taas mennä huonompaan suuntaan. Olisiko tämä teille kasvun paikka, molemmille? Jokaisessa suhteessa varmasti tulee vastaavia tilanteita, kuten olet ympärilläsi huomannutkin. Ja jos sitten miehesi haluaa erota ja lähteä toisen matkaan, niin se on sitten eri juttu. Mutta jos hän haluaa jatkaa, niin yritä sinäkin. Voihan olla, että kerran tulee vielä päivä, jolloin osat vaihtuvat, sinä itse teet jotakin sellaista mikä loukkaa toista. Toivot silloin varmasti armoa ja anteeksiantoa. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Itse petin miestäni yli 30 vuoden avioliiton jälkeen kesällä, ja nyt me vain elämme eteenpäin. Molemmat toivottavasti opimme jotain, minä ainakin sen, etten ollutkaan täydellinen. Ja huomisesta et voi koskaan tietää, joten elä tätä päivää ja yritä antaa anteeksi, jos toinen pyytää. Minä en pysty edes katumaan tekoani, niin paljon hyvää se sai aikaan, sekä minussa että meidän suhteessamme. Hyvää jatkoa.
rakastaa, rakastaa.... sitä hän hokee koko ajan.
Hän lupaa tehdä kaikkensa että saadaan taas elämä raiteileen. Ei kuulemma halua enää nähdä sitä naista...
Ja jos jätän hänet ei kuulemma aio mennä sen muijan luo...
"kärsijä"
Ainakin on hyvä että hän on valmis sitoutumaan suhteeseenne. Tilanne olisi vaikeampi kannaltasi jos hän vaikkapa olisi valmis jatkamaan suhdettanne, mutta samalla haluaisi pitää suhteen tuohon toiseen naiseen.
Mieti nyt mitä itse haluat. Se että rakastaako hän Sinua ja mitä hän tekee jos jätät hänet ovat vakuutteluja jotka ehkä hivelevät itsetuntoasi mutta eivät auta päätöksen teossa juuri nyt. Rakastatko Sinä häntä, haluatko jatkaa hänen kanssaan ovat nyt avainasemassa. Jos teillä on lapsia on vielä lisää syitä jatkaa suhdetta, vaikka muuttuneessa muodossa.
-.-
vain anna anteeksi. Etsi mies joka ei petä, rakenna itsetuntosi uudestaan, sillä ainaisien epäilysten ja epäluottamuksen kanssa eläminen nykyisen miehesi kanssa syö sinua sisältä niin paljon, että joku päivä sitten huomaat olevasi elämääsi kyllästynyt ja katkera vanha nainen.
Miehesi ei rakasta sinua. Kukaan joka toista Rakastaa, ei voi toista noin törkeällä tavalla satuttaa. Tyhmä olet jos muuta uskot.
Viisas ja empaattinen ihminen ei ikinä jakelisi tuollaisia neuvoja! Luulet tietäväsi kaiken ja olevasi aina oikeassa? Todennäköisesti oma elämänkokemuksesi on mitätön, koska leikit kaikkitietävää.
Kovin moni jättää toisen yhden erehdyksen vuoksi, mutta vain vaihtaakseen toiseen joka on elämässään tehnyt jopa kymmeniä erehdyksiä.
"Kovin moni jättää toisen yhden erehdyksen vuoksi, mutta vain vaihtaakseen toiseen joka on elämässään tehnyt jopa kymmeniä erehdyksiä."
Kuka meistä täydellinen on?
Sinäkö Erik 40?
Olen aina ollut se joka lohduttaa ystävää kun häntä on petetty. Olen itse sanonut aina että kannattaako yhden erehdyksen takia jättää.?? Voi saada paljon paskemman miehen tilalle... (jos lähtee etsimään uutta)
Yks tuttava jätti kun mies kävi yhden kerran vieraissa... ja sitä hän on katunut loppuelämänsä.
Tähän hetkeen mennessä hän on tavannut vain pettäjiä tai sitten mies on muuten ollu sika... sitähän aina sanoo että olisi pitänyt antaa anteeksi... se mies oli muuten HYVÄ mies.
Jos mä itse lähden myt jatkamaan yksin ja etsin itselleni uuden miehen niin onko takuita että se on uskollinen? ei todellakaan.... entäs jos sekin sitten kuuden vuoden seurustelun jälkeen (tai lyhemmän ajankuluttu) pettää.
Saattaa vaikuttaa että olen ottamassa tätä "pettäjää" takaisin...ei suinkaan vielä en ole tehnyt päätöstä... tuntuu kuin olis puukko rinnassa ;(... ne jota on satutettu tietävät miltä tämä tuntuuu....
Odotan että (jos???)aika parantaisi haavat!Parantaako?
Nuori vielä olen, mutten sanoisi elämänkokemustani mitättömäksi. Kerroin asian omalta kannaltani. Lapsen kannalta. Olen itse elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni perheessä jossa isä petti kerran ja äiti antoi anteeksi. On harhakuvitelma, etteivät lapset asiaa tajuaisi, vaikka itse oli 5 vuotias kun se tapahtui. Yksikin syrjähyppy voi vaikuttaa koko perheen elämään ja pysyvästi. Se on kuin tabu josta ei puhuta, siitä vain vihjaillaan ja nälvitään. Ja voi niitä satoja riitoja joissa asia nostetaan esille vielä kymmenien vuosien jälkeenkin, sitä luottamus pulaa, kun toinen on jossain poissa. Vanhempani ovat kyllä muuten kasvattaneet minut ja veljeni loistavasti, mutta se varjo jonka yksi syrjähyppy elämäämme jätti, on ikuinen.
Kyllä aika parantaa. Älä anna vielä periksi. Odota ja katso miten sinun miehesi käyttäytyy. Se että sinä tunnet itseksi säälittäväksi, vai miten se oli, ei ne tuttavat varmaankaan ajattele että sinä olet typerä jos annat pettävälle miehellesi toisen mahdollisuuden ja sitäpaitsi mitä se muille kuuluu. Sehän on teidän välinen asia. Nokka pystyyn ja vastatuulta päin !!!!
Ne sukulaiset ei ehkä ajattele että onpas typerä akka kun vielä HEIDÄN sukulaista katselet. Mutta selkeää koppavuutta, ylemmyyden tuntoa, pahasuopaisuutta ja vähättelyä ilmeni kun itse olin vastaavassa tilanteessa (vaimoni petti ja otin sen takaisin). Aikani sitä jaksoin mutta sitten en enää jaksanut sitä pelleilyä. Vieläkin on luottamus naisiin hieman kadoksissa, mutta ei onneksi tiedän ettei kaikki naiset ole pahoja. Niin kuin ei kaikki meistä miehistäkään.
Voimia kestää, toivottavasti jaksat.
No mitä sitten jos kerran harhautuu ja vaikka toisenkin ja käy vieraissa? Ei se siitä kulu jos elämä muuten on hyvällä mallilla eikä lyö toista laimin ja kohtelee hyvin. Voi sitä rakastaa omaa kumppaniaan ja silti tekee mieli joskus kokeilla jotain muutakin...
Itse en ole koskaan pettänyt kumppaniani enkä hyväksy pettämistä missään muodossa. Pettäminen sairaista... Pettäminen on kaikkein pahin tapa satuttaa toista.
Nyt joku varmasti kommentoi että "kyllä sullekin voi sattua erehdys"---> en usko että sattuu.
Mikä suhde se semmonen on jossa molemmat "huoraavat" (anteeksi nyt vaan sanavalinta)???? - kukin toimii tavallaan.
Tervehdys!
Aina on näitä samoja ongelmia...Minua on petetty ja itse olen pettänyt ja yhdessä mennään ja kivaa on. Muista vaan, jos jatkatte yhteiseloa, että vinoilu ja muistuttelu on unohdettava. Puhu nyt asiat selväksi ja kysy mitä tahdot tietää, sen miehesi on velvollinen sinulle selittämään, joka ainoan asian. Tsemppiä!
EXäni petti minua monta kuukautta. Ensin olin varma että pystyisin antaa anteeks ja unohtaa,mutta ku mietin asiaa tarkemmin tajusin etten pystyisi jatkaa normaalisti suhdetta ihmisen kanssa joka petti mua. Juttu olis vaivannu mua aina. Lopetin seurustelun ja mies jatkoi suhdetta naiseen jonka kans oli pettäny mua. Nyt oon saanu sivusta seurata sitä kun tää äijä yrittää iskeä muita naisia ja vieläpä mun kavereita!tuntuu pahalta sen tyttöystävän puolesta..nii että joka kerran pettää,pettää toisenki kerran..