pääsiäinen meni sit ihan pipariksi.miesystävä päätti sit kunnolla pyöritellä pitkin maata.sormet se paskiainen väänsi niin et rystyseen tuli hiusmurtuma.käsi on nyt lastassa ja sairaslomaa on tää viikko.
elän omassa maailmassa melkein koko ajan ja se paskiainen kehtaa viel kysyä mikä on.ei olla viel erottu mut kaukanakaan se ei ole.
olen saanut kuulla kuin hän rakastaa mua eikä halua menettää mua.anteeksi pyysi mutten antanut ja tuskin tulen koskaan antamaankaan.
säälin tätä naistenhakkaaja paskaa.hakis apua itelle ni ei tarvi enää kenenkään muun hänen nyrkin takia kärsiä.
elän omassa maailmassa melkein koko ajan ja se paskiainen kehtaa viel kysyä mikä on.ei olla viel erottu mut kaukanakaan se ei ole.
olen saanut kuulla kuin hän rakastaa mua eikä halua menettää mua.anteeksi pyysi mutten antanut ja tuskin tulen koskaan antamaankaan.
säälin tätä naistenhakkaaja paskaa.hakis apua itelle ni ei tarvi enää kenenkään muun hänen nyrkin takia kärsiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pyöritellä mies ystävääsi pitkin seiniä, miksi...
1.Naisia ei lyödä
2.Koska pystyn siihen...
Jos tapaan hänet tietoisesti että kyseessä on miesystäväsi, hän saa tutustua kivun maailmaan oikein kunnolla ha herätä sairaalasta toivoen ettemme koskaa tapaisi uudelleen, jätän tietysti jälkeen psykologisen ammuksen joka aiheuttaa hänelle painajaisia, joista hän saa herätä huutaen joka yö... Hyeehyeehyeeheeheeheeehehehehehee
Juu, unohda tuo äskeinen :)
Voimia parantumiseen, ota itsepuolustus kursseja ja kierittele vähän takaisin... Kosto maistuu itseasiassa hyvältä niin kauan kuin et aio tappaa miestäsi :)
Ihmettelen naisia, jotka vuodesta toiseen elävät suhteessa, jossa heitä pahoinpidellään. Onko niin suuri häpeä paljastua miehensä pahoinpitelemäksi, ettei saa lähdetyksi moisesta liitosta? Ai niin, sehän pyysi anteeksi ja lupasi, ettei enää koskaan..
Alkuperäiselläkään tuskin oli ensimmäinen kerta, että miesystävä rusikoi, jos suhdetta kerran on kestänyt jonkin aikaa.
itse asiassa minäkin ihmettelen naisia jotka jää roikkumaan liittoon missä on väkivaltaa.olen seurannut monta vuotta kuin äitini kesti isäni hakkaamista.yritin kannustaa häntä lähtemään muttei hän sitä uskaltanut moneen vuoteen tehdä.olen nähnyt kuin äitini vihdoin ja viimein romahti lopullisesti vuosien hakkaamisesta.
itselle en halua samaa kohtaloa ja sen voimin jaksan lähteä.en alistu kenenkään nyrkkeilysäkiksi.
tässä maailmassa on miehiä jotka ei lyö ja osaa olla vielä ihanempia kuin tämä minun hakkaajani,heitä siis etsimään
Ehkä juuri tollasten ihmisten asenne estää ihmisiä lähtemästä väkivaltaisesta suhteesta. Häpeällä on ehkä osansa, sitä en kiellä, mutta suurin syy siihen miksi naiset/miehet eivät lähde väkivaltaisesta suhteesta on tämä yhteiskunta. Kun sen päätöksen tekee, että lähtee menemään huomaakin olevansa aivan yksin. Kukaan ei auta, ei tue sua hädässä. Jos vielä hakkaaja osapuoli on niin sekopää, että tuhoaa kaiken sun ympäriltä, ei ulkopuolisia asiaan halua sotkeutuvan. Jos yhteiskunnalla olisi kunnon suunnitelma siitä kuinka hakattuja tulee kohdella ehkä lähteminen olisikin askeleen helpompaa.
enää kertaakaan anna lyödä itseäs.. lähde nyt kälppimään hyvän sään aikana,,ei tuollainen mitään rakkautta ole..huh,huh
Olen kanssasi ihan samaa mieltä
On tosi vaikea erota Olen yrittänyt monta kertaa
Uhkailuja tulee jos jätän Sit sitä antaa vaan anteeksi
"Sit sitä antaa vaan anteeksi "
Siis antaa anteeksi vai "antaa anteeksi"? Tuollainen anteeksianto ei ole anteeksiantoa vaan rationalisointia.
Kukaan ei väitä, että päätös lähtemisestä olisi helppo tai elämä lähdön jälkeen. Nykyään naisetkin tosin usein ovat töissä, joten taloudellisti lähtö on helpompaa.
Tietysti joskus mies voi lähdön jälkeen soitella naiselle tai muuten häiriköidä, mutta tuollaisestakin pääsee riittävän helposti eroon.
Se, että nainen jää vakivaltaiseen suhteeseen tarkoittaa käytännössä sitä, että hän sietää epävarmaa vapautta huonommin kuin mieheltä (säännöllisesti) tulevaa varmaa selkäsaunaa.
"olen saanut kuulla kuin hän rakastaa mua eikä halua menettää mua."
Ainakin tuo jälkimmäinen pitänee paikkansa. Tosin se ei ole mikään hyvä uutinen.
" sormet se paskiainen väänsi niin et rystyseen tuli hiusmurtuma."
Voit nyt ajatella tyyliin "Olisi voinut olla pahemminkin". Ikävä kyllä, jos jäät tuohon suhteeseen niin jonain päivänä (luultavasti hyvinkin pian) asiat todella OVAT pahemmin.
Kannattaa ottaa ero viivyttelemättä.
Tukipuhelimet, turvakoti, terveyskeskus, poliisi, ystävä, sukulainen tai muu. Apua saa, ja järjestelmä toimii. Jos on rahasta pulaa, niin asuntokin löytyy kunhan vain haet apua. Tärkeää olisi ettet pyörittele tätä yksin omassa päässäsi. Kertomasi jälkeen kaikkien kommentit ovat samat. Lähde! Valmistaudu surutyöhön jos yhä rakastat. Mutta pidä mielessä nuoruuden tai tämän päivän unelmasi, mikä se nyt sitten onkaan. Sillä se voi tulla todeksi vasta kun olet päässyt eroon ihmisestä joka tuskin välittää edes omista unelmistaan. Tai jos unelmia ei enää ole, niin kuvittele aika, kun niitä taas alkaa olemaan. Fyysisesti eroonpääseminen on helppoa kuin pyörällä ajo, mutta usein homma mättää emotionaalisella tasolla. Niin ja hyvä vinkki vittuiluun:(ikävää sinänsä, mutta saattaa jopa piristää)anna arpien näkyä ja jos joku kysyy, sano totuus. Tee tämä selväksi myös miehellesi.