tausta: Seurusteltu 8 vuotta ja asuttu yhdessä 3 vuotta. Sitten se vaan jostain helvetin syystä loppui. Molemmat huomasivat, että ei tämä voi mennä enää näin. Nyt olemme taas todella hyvissä väleissä ja näemme paljon. Asumme erillään. Jotenkin tuntuu vaan, että en ehkä halua palata entiseen. Hän ei kuitenkaan ole muuttunut niin paljon. Miten kumpikaan voisi enää rakastua tulisesti, kun arki oli jo alkanut.
Silti rakastan tätä naista todella paljon. Olen mustasukkainen hänen menemisistään. En voisi kuvitellakkaan, että hän seurustelisi jonkun muun kanssa. Välillä tuntuu siltä, että voisimme palata yhteen, mutta kun on taas pävittäin nähnyt, niin ei ehkä enää haluakkaan. Tuntuu tosi pahalta. Olisiko vain siirryttävä eteenpäin? Onko parempi, että en tapaisi tätä naista enää ollenkaan, vaikka ikävöin? Loppuuko nämä tunteet joskus kokonaan?
Silti rakastan tätä naista todella paljon. Olen mustasukkainen hänen menemisistään. En voisi kuvitellakkaan, että hän seurustelisi jonkun muun kanssa. Välillä tuntuu siltä, että voisimme palata yhteen, mutta kun on taas pävittäin nähnyt, niin ei ehkä enää haluakkaan. Tuntuu tosi pahalta. Olisiko vain siirryttävä eteenpäin? Onko parempi, että en tapaisi tätä naista enää ollenkaan, vaikka ikävöin? Loppuuko nämä tunteet joskus kokonaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
parempi olla tapaamatta tätä naista. Jos sinusta tuntuu ettei siitä mitään tule, vanhan lämmittely ei useinkaan johda mihinkään. Olette olleet pitkään yhdessä, kinkahan suuri osa näistä tunteistasi johtuu tottumuksesta ja vaikeudelta päästää irti. Kyllä ne haavat paranevat kun aikaa vain kuluu. Tavallaan ruokit epävarmoja tunteitasi tapaamalla häntä jatkuvasti. Sinun olisi aika aloittaa uusi elämäsi, oppia viihtymään omassa seurassasi ja aikanaan sitten tavata uusi rakkaus.
Näin minäkin olen sen ajatellut, mutta jostain ihmeen syystä aina vastaan vierailu kutsuun tai otan itse puhelimen käteen...
Kuinka kauan olette olleet nyt erossa? Itse haikailen myös entiseni perään, mutta olen asettanut itselleni aikarajan, jonka jälkeen en enää ole missään tekemisissä hänen kanssaan ja lopetan luultavasti turhan haaveilunikin:) Meillä on niin, että mies ottaa yleensä noin kerran viikossa yhteyttä ja kaikki on kuin vanhaan hyvään aikaan ja hän erittäin mukava ja välittävä... Kun minä puolestani otan häneen yhteyttä suunnilleen kerran kahdessa viikossa, niin hän on aina hyvin tyly, mutta ottaa sitten taas kuitenkin yhteyttä noin viikon kuluttua ja on oikein mukava. En oikein tajua tätä kuviota ja kai siihen on tultava jo piankin loppu. Minä olin se jätetty ja hän jättäjä...
Erosta on kohta puol vuotta. Voishan se olla, että ensin vähän pidentäis tuota yhteydenottoväliä. Sehän se on, kun ei tajua kuviota.
Olen samanlaisessa tilanteessa. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä tutun ja turvallisen miehen kanssa. Unohtaa kaiken paskan ja oikeasti alkaa panostamaan parisuhteeseemme tosissaan. Mutta mies ei tiedä mitä haluaa, ketä haluaa, haluaako enää koskaan mitään, on sekaisin haluaa aikaa jne. Silti hän on se joka soittaa aina (lähes) ja pitkään oli aika jolloin oli viikkotolkulla luonani vaikka omasta päätöksestä muutti pois jo 8 kk sitten koska sai kuulemma yliannostuksen. Mistä? Omasta perheestään? Minä ikävöin ja olen ihan paskana jos sitä jankutan hänelle,suuttuu, pakenee, ahdistuu. Silti itse soittaa minulle ja itkee. Tämä helvetti on jatkunut liki vuoden. Jokin todella syvällä vieläkin huutaa että ahkä asiat selkiytyvät, vaikka järki sanoo ettei se ole enää mahdollista. Miehellä on toinen muijakin... jollain tasolla. En tiedä millä. Pelkään hirveästi tulevaisuutta, mutta minun on katsottava tämä homma loppuun.
Kunpa joku osaisi antaa hieman eväitä sen matkan varrelle. Mitäänhän en oikeastaan voi tehdä, muuta kuin odottaa. Ilmeisesti turhaan. Kertokaa ihmiset samantapaisessa tilanteessa olevat tai olleet miten tästä pääsee eteenpäin?
Voi olla, että se tylyys sinun soittaessasi johtuu siitä, että ex-kumppanillasi on uusi nainen/mies eli seuraa paikalla ja siksi puhuu niin viileään sävyyn kanssasi. Sitten sitten kun on yksin paikalla tms. ja voi jutella kanssasi normaalisti. Ei halua saattaa asian todellista laitaa vielä kummankaan tietoon. Ei uudelle kumppanille että eksä soittaa ja sen kanssa jutellaan mukavia, eikä sitten sinulle sitä, miksi on niin tyly...että uutta seuraa löytynyt...
9 vkoa erosta ja edelleen haluaisin olla tekemisissä exäni kanssa. Hän ei tosin halua olla tekemisissä kanssani, koska hän löysi heti perään uuden naisen. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi olis kun ei siitä enää näkis ja kuulis. Kavereina erottiin, mutta nyt tuntuu ettei enään voida olla kavereita. Ehkä aika muuttaa tilanteen. Luulen, että ilman tätä nopeasti hankittua uutta naista olisimme enemmänkin tekemisissä. Jätkä nyt vaan on niin rakastunut. Näin kun se eilen autoon istuessaan pussasi muijaansa. Miksi tällaisten asioiden pitää unohtua pitkissä suhteissa?
unohdu! Vaikka olisi kuinka pitkä suhde. Naimisissa olemme olleet yli 20 v ja päivittäin pussaillaan ja halaillaan ja paljon muutakin...Ei kukaan viihdy läsähtäneessä suhteessa, vaan hakee sitten toisen päiviänsä piristämään. Rakkautta pitää vaalia koko ajan ja joka päivä, silloin onnistuu sen säilyttämään