Joo, se on niin helppo toisten sanoa, etteivät ymmärrä naisia, jotka antavat miehilleen oikeuden hakata.
Itse olen joutunut sekä miesystäväni että hänen veljensä pahoinpitelyn uhriksi. Parasta aikaa olen sairaslomalla ja mietin näitä asioita. Henkinen hätä on valtava, eikä ole voimia tehdä ratkaisuja ainakaan nyt. Jos edes hengissä selviää. Se on varmaa, että henkiset arvet jää. Olen jo itse hakenut apua, koska ymmärrän myös itse tarvitsevani apua, mutta näille toisille en sitä voi hakea. Valitettavasti.Miesystäväni käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen veljensä ei ole ottanut yhteyttä selvinpäin ja pyytänyt anteeksi.
Surullista lukea, että tällaista tapahtuu näinkin paljon. En olisi kyllä koskaan uskonut omalle kohdalleni, enkä toivo tätä kenellekään.
Yritän tehdä normaaleja arkipäivän askareita sen minkä tällä hetkellä jaksan. Kuitenkin nämä tapahtumat kummittelevat koko ajan mielessäni ja varsinkin, kun siihen liittyy salaamista muilta.
Mä haluaisin vain ihan tavallista elämää, mutta en tiedä miten olen ajautunut tällaiseen. Terapauttini sanoo, että kenelläkään ei ole mitään oikeutta lyödä minua, mutta silti olenko jotenkin viallinen tai syyllinen, että näin kävi?
Itse olen joutunut sekä miesystäväni että hänen veljensä pahoinpitelyn uhriksi. Parasta aikaa olen sairaslomalla ja mietin näitä asioita. Henkinen hätä on valtava, eikä ole voimia tehdä ratkaisuja ainakaan nyt. Jos edes hengissä selviää. Se on varmaa, että henkiset arvet jää. Olen jo itse hakenut apua, koska ymmärrän myös itse tarvitsevani apua, mutta näille toisille en sitä voi hakea. Valitettavasti.Miesystäväni käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen veljensä ei ole ottanut yhteyttä selvinpäin ja pyytänyt anteeksi.
Surullista lukea, että tällaista tapahtuu näinkin paljon. En olisi kyllä koskaan uskonut omalle kohdalleni, enkä toivo tätä kenellekään.
Yritän tehdä normaaleja arkipäivän askareita sen minkä tällä hetkellä jaksan. Kuitenkin nämä tapahtumat kummittelevat koko ajan mielessäni ja varsinkin, kun siihen liittyy salaamista muilta.
Mä haluaisin vain ihan tavallista elämää, mutta en tiedä miten olen ajautunut tällaiseen. Terapauttini sanoo, että kenelläkään ei ole mitään oikeutta lyödä minua, mutta silti olenko jotenkin viallinen tai syyllinen, että näin kävi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"mutta silti olenko jotenkin viallinen tai syyllinen, että näin kävi?"
Valitettavasti syyllisyyskysymys ei yleensä tuo vastauksia tärkeimpiin kysymyksiin, jotka tässä ovat siis: 1. Olisitko voinut nähdä ennalta miesystäväsi väkivaltaisuuden? 2. Miten havaittuasi väkivaltaisuuden olisit käsitellyt tilanteen?
Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen on, että varoitusmerkkejä väkivaltaisuudesta on yleensä aina näkyvillä. Useimmin ylenkatsottu on se, että naisella on epämukava olo miehen seurassa ja/tai hän pelkää miehen vahingoittavan itseään. Muita ovat esimerkiksi miehen epärealistiset projektiot (Mies pyytää naisen konserttiin, nainen sanoo ehkä. Konserttipäivänä kun nainen sanoo ettei ole tulossa miehen kanssa, tämä sanoo "Sinä lupasit"), väkivallan ihailu ja aseiden keräily, niistä lukeminen ja puhuminen, miehen lapsuudessa kokema väkivalta jne.
Usein niiden miesten, jotka päätyvät esimerkiksi pieksämään vaimonsa kuoliaaksi kehitys on mennyt suhteessa vaimoon suunnilleen näin:
1. vaihe: Hyväntahtoinen kontrollifriikki
2. vaihe: Pahantahtoinen kontrollifriikki
3. vaihe: Edellinen plus sanallista väkivaltaa
4. vaihe: Edelliset plus fyysistä väkivaltaa
5. vaihe: Pieksäminen kuolemaan saakka
Ei kovin ruusuinen kuva? Tuon vuoksi en itse pidäkään hyvänä ajatuksena jäämistä väkivaltaiseen suhteeseen. Se, mikä miehen ajaa noiden vaiheiden läpi, on naisen muuttuminen suhteessa. Nainen väsyy (ehkä pitkäänkin jatkuneeseen)kontrolliin, joten mies lisää väkivallan päälle.
"Henkinen hätä on valtava, eikä ole voimia tehdä ratkaisuja ainakaan nyt. Jos edes hengissä selviää."
Tuo viimeisin voi riippua paljonkin siitä, että jäätkö suhteeseen. Itse suosittelen suhteen lopettamista. Jos asutte yhdessä niin kannattaa muuttaa heti pois hänen luotaan - ja pysyä poissa.
Tekisimieleni vähän kritisoida tuota juttuasi Gawin. En tarkoita että olet väärässä, mutta hivenen yksiselitteisesti käsittelet asiaa. Hakkaamiseen liittyviä syitä on monia. Pahimmassa tapauksessa syytä ei löydy. Useasti löytymättä jää myös se johtolanka josta tunnistaa lyöjän. Varsinkin kun on selvää, että vaimon lyöminen ei ole ylpeydenaihe kenellekkään. Ei miehelle ei vaimolle.
Sitten vielä sinulle Malla. Olen nyt 25 vuotias nuori mies. Äitini ei uskaltanut lähteä aikoinaan taloudellisista syistä. Isäni kuoli ollessani 16-v ja viimeisinä päivinäänkin hakkasi ahkerasti äitiäni. 16 ensimmäistä elinvuottani olen kasvanut kuin ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan, johtuen perheen ongelmista. 12-vuotiaana opin hakkaamaan isäni niin, ettei päässyt enää pystyyn. Ja vaikka isä sai turpiinsa ei äidin hakkaaminen loppunut. Alkoholismi ja fyysinen ja varsinkin henkinen väkivalta on minun nuoruus ja kaikki mitä siitä muistan. Nyt vuosia myöhemmin katson hieman ymmälläni kuinka äitini suree isän haudalla. Entä minä. Minä joka olen yrittänyt suojella äitiäni, suojelen häntä nyt totuudelta. Ja totuus on se, että mä en osaa elää vaikka mä kuinka yritän. Mulla on maailman paras tyttöystävä ja menestyn kyllä halutessani koulussa. Mut pelkotiloista, unettomuudesta, apatiasta ja masennuksesta, paniikkihäiriöistä ja ylipäätään siitä, että tää maailma oksettaa mua, en pääse eroon. Niin hyvin ja pitkään ne ohjelmoitiin muhun. Ja mä tiedän et jonain päivänä kaikki päättyy oman käden kautta. Mut en mä oo vihanen äidille siitä et sillä ei ollu uskallusta lähtee. Ei mä ymmärrän sitä. Ja mä ymmärsin sitä silloinkin, niinkuin myös isääni. Nyt herää kysymys, entä jos... mä en viitsi ees ajatella, et mitä jos.
Mieti malla nyt rauhas. Apua saat varmasti. Jos hätä tulee, niin kyl viranomaiset hommaa vaikka katon pään päälle. Täältä foorumeista saa kyl myötätuntoo, mut apua sun kantsii hakee muualta jos et meinaa jaksaa. En nyt tiiä puhelinumeroita tai muuta, mut esim. terveyskeskuksista pääsee eteenpäin.
Älä edes ajattele , että toisilla on oikeus hakata sinua. Kerää tavarasi ja lähde, mieluusti jonnekkin toiselle paikkakunnalle. Rakenna itsellesi uusi elämä johon ei kuulu pelko ja häpeä, saati sitten fyysinen väkivalta. Sinun ei tarvitse selitellä mitään, hakkaajasi ovat jo kertoneet kuinka paljon he sinua arvostavat.
"silti olenko jotenkin viallinen tai syyllinen, että näin kävi?"
Mene turvakotiin. Syy,miten se muka voisi olla sinun syysi, ei mitenkään, etkä ole viallinen.
Mutta jos jäät,olet pian ehkä hengetön.
Mene amnestyn sivuille lukemaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen raakuudesta. Suomessakin kuolee!! naisia väkivallan uhreina. Älä ole yksi heistä, älä jää hakattavaksi ja vielä kahden miehen!
Anteekispyyntö ei riitä, eikä kaksikaan anteeksipyyntöä.
Kuuntele terapeuttiasi, äläkä mieti syyllisyyttäsi, sitä ei ole.
Heillä ei ole oikeutta. Väkivalta on rikos Suomen lakien mukaan, muista se.