Olen ns. "vahva nainen" kohta 40.
Ulospäin suuntautunut, iloinen, avoin ja etsin varmaan lopun ikääni sitä oikeaa.
En osaa olla avuton enkä jaksa innostua mielistelemään ihmisiä.
Ollut aviossa 12 vuotta. Erosimme viime kesänä.
Tässä katsellut ympärille ja todennut että onpa vaikea löytää sellaista miestä joka uskaltautuu tutustumaan lähemmin.
Olen ok näköinen ja kokoinen, jokkut sanonee söpöksikin (:
En etsi mitään kiiltokuva mallia enkä prinssiä.
Huolehdin asioistani ja omistan oikeanlaiset elämän arvot...mutta...missä ovat miehet joilla vielä elämänhalua ja energiaa tehdä muutakin ku istua telkun vieressä?
Kun tapaan mukavan ihmisen niin yleensä onnistun hänet pelästyttämään omalla "vahvuudellani" ...kääk!
Ovat tainneet kaikki kuolla sukupuuttoon ):
tai sitten ovat onnellisesti varattuina.
Mutta mottona mulla et ennen yksin ku huonon kaverin kanssa! En vaivu epätoivoon, mutta olis kiva kuulla onko muilla naisilla vastaavanlaisia ongelmia tullut eteen?
Mitä sanotte miehet "neuvoksi" ?
Aurinkoisia kevät päiviä ihan kaikille (:
Ulospäin suuntautunut, iloinen, avoin ja etsin varmaan lopun ikääni sitä oikeaa.
En osaa olla avuton enkä jaksa innostua mielistelemään ihmisiä.
Ollut aviossa 12 vuotta. Erosimme viime kesänä.
Tässä katsellut ympärille ja todennut että onpa vaikea löytää sellaista miestä joka uskaltautuu tutustumaan lähemmin.
Olen ok näköinen ja kokoinen, jokkut sanonee söpöksikin (:
En etsi mitään kiiltokuva mallia enkä prinssiä.
Huolehdin asioistani ja omistan oikeanlaiset elämän arvot...mutta...missä ovat miehet joilla vielä elämänhalua ja energiaa tehdä muutakin ku istua telkun vieressä?
Kun tapaan mukavan ihmisen niin yleensä onnistun hänet pelästyttämään omalla "vahvuudellani" ...kääk!
Ovat tainneet kaikki kuolla sukupuuttoon ):
tai sitten ovat onnellisesti varattuina.
Mutta mottona mulla et ennen yksin ku huonon kaverin kanssa! En vaivu epätoivoon, mutta olis kiva kuulla onko muilla naisilla vastaavanlaisia ongelmia tullut eteen?
Mitä sanotte miehet "neuvoksi" ?
Aurinkoisia kevät päiviä ihan kaikille (:
Vastaukset 11
Vanhimmat
juttu, että olet jo 40v. Luulisi että olet nuorempi. Noh, olen itse 26v nainen, ja voin antaa seuraavat ohjeet:
1."VAHVUUS" ei ole välttämättä hyvä asia. Miehet HALUAVAT että nainen on "nainen" eli että he saavat tuntea olevansa pikkasen "vahvempia" (ymmärrät varmaan mitä ajan takaa). ENKÄ EDES YMMÄRRÄ MILLÄ TAVALLA OLET "VAHVA". Taidat olla vain näitä MINÄ MINÄ -TYYPPEJÄ?
2. Kyse ei ole USKALLUKSESTA, vaan siitä, että MIEHIÄ ei vain KIINNOSTA seurasi. (KYLLÄ, AIVAN)
3. Kehitä ihmissuhdetaitojasi, kukaan mies ei ole sinua varten pelkästään, myös sinun pitää ANTAA SUHTEESEEN JOTAIN.
Jos tuo naisen vahvuus liittyy jotenkin itsevarmuuteen niin se on ihan hieno asia, mutta jotenkin olen oppinut tässä vuosien aikana että jos kuka tahansa ihminen uskoo olevansa missä tahansa asiassa "varmalla pohjalla" niin tällaisella henkilöllä on hieman hankala oppia uutta, koska ei myöskään ole varaa antaa periksi... vanhoista turvallisista jutuista, oli sitten mies tai nainen.
Aika usein olen törmännyt työasioissa n. 40 miehiin ja naisiin jotka ovat hieman kadottaneet uteliaisuuden elämää kohtaan ja ovat niin... niin vahvoja ja varmoja kuin ... Tämä nyt on ehkäpä yksi syy muiden joukossa miksi 30 naiset jotenkin vaan kiinnostaa... tai sitten olen muutoin vaan ollut väärissä paikoissa väärään aikaan...
Niin siitä naisen itsevarmuudesta ja vahvuudesta ja miesten uskalluksen puutteesta... Ei naisessa Äly pelota vaan älyn puute...
Aika jännä nainen olet :) Aurinkoista päivää sulle !!!
Terv. Mies 40 ja silti... ;)
Kaunis kiitos sinulle ja mukavaa kevättä!
Aina ei luulo ole tiedon väärtti.
Hymyssä suin olen, en pipo nuin kireellä (:
Kiitos itsellesi kommenteista (:
Juuh...en osannut ihan arvata että meriselitys olis pitäny tähän laittaa. Nooh, taas opein yhden uuden asian. Joka päivä oppii jotain uutta (:
Vahvuudella tarkoitin lähinnä henkistä puolta ja olen kyllä utelias, ehkä liiankin avara katseinen.
Mutta jokaisella meillä on omat propleemat ja aina on mahdollisuus kehittyä ja oppia jotakin.
Ilmeisesti vaan ollut huonoa tuuria kun oon "törmännyt " niihin sitoutumis kammoisiin tai muuten vaan eksyksissä olleisiin miehiin.
Ja tästä varmaan joku nyt päättelee, et joo..nyt tolla muijalla on kaamee hoppu köyttää pallo jonkun jalkaan. (:
Sitä en tarkoita!
Suhteet on aina kahden kauppaa ja asioilla on aina vähintään kaksi puolta.
Ja sitä joustavuutta pitää olla myös puolin ja toisin.
Ei ketään ihmistä voi omistaa.
Enkä ole epätoivon vallassa haku päällä, eka kerran täällä sivuilla ja lähinnä siksi kirjoitin että mukava kuulla, oonko ihan ainoo joka törmännyt näihin juttuihin ?
Ensin pitää oppia rakastamaan itseään, vasta senjälkeen voi rakastaa jotakuta toista.
Tämä on sinulle varmaan tuttua juttua. (:
Nuih..nyt on "puolustus puhe" pidetty (:
Kiitos ajatuksistasi...
Nyt koisimaan. (:
Olen saman ikäinen ja viisi vuotta sitten eronnut.
Nyt puoli vuotta seurustellut "sen oikean" kanssa
jota en uskonut löytäväni koskaan.
Olin itseasiassa jo moisesta ajatuksesta luopunut.
Tapahtui niin että yhtenä viikonloppuna ex tempore
lähdettiin "tyttöjen" kanssa ihan erilaiseen ja
erityyppiseen tanssiravintolaan missä oltiin yleensä käyty.
Sellaiseen junttimestaan sitten kait kohtalo johdatti toisen samanmoisen?
Eli neuvoksi vaihda paikkoja missä olet tottunut
käymään koska niissä ei ilmeisemmin käy sellaisia
jotka oikeasti sinua kiinnostaisikaan.
SE mies lymyää jossain muualla.
Ja unohda tuo nuoren neitosen vastaus.
Elämänkokemuksesi on kuitenkin jo toista luokkaa.
Nuo neuvot todennäköisesti jo tiesitkin =)
"...ja unohda tuo nuoren neitosen vastaus.
Elämänkokemuksesi on kuitenkin jo toista luokkaa.
Nuo neuvot todennäköisesti jo tiesitkin =)..."
Miksi pitää unohtaa vastaus vaikka olisi todennäköisesti jo tietänyt jotain... Ei senyt ihan mikään tyjäpään neuvo ollut... tuolla aika jännällä ?
Ei se elettyn elämän pituus vaan mieleen jääneet muistot...
Heips...
Ja kiitos vinkeistä "kohtalon kamu" (:
Olen liikkunut kyllä aikas laajalla sektorilla, mutta pitää kyllä myöntää että en varsinaisesti sellasella "haku päällä" mielellä.
Sitä kans ajattelee , et kyl se jostain tulee vastaan se oikee tai ees vähiten väärä sitten kun aika on.
Kiva kuulla, että olet löytnyt oman kultun tolla tavalla. "Junttimestasta" heh..
Pitäisköhä kokeilla munkin tota paikallista "junttilaa" ....eeeih!
Tää tytsi uskoo kohtaloon ja sen sanelemiin juttuihin. ilmesti nyt on aika "katella" ympärille ja olla itekseen.
Mutta toivossa on aina hyvä elää. (:
Tsemppiä sinulle ja sille omalle aarteellesi.
Tervehdys Tytsi:)
Ei tarvitse olla avuton eikä mielistellä. Ei kumpikaan näistä luonteenpiirteistä mitenkään tee yhtään Naisellimmaksi ketään ( Tekisi mieli sanoa että taitaapi olla hieman naisten lehtien satu juttuja, mutta enpä sano kun en oikeen noita naistenlehtiä kovin paljoa lue...)
Jospa kokeilisit seuraavan kerran löytään jonkin yhteisen jutun vaikka niiden yhteisten arvojen pohjalta ;) No tuossa en voi kyllä tarkempaa auttaa.
Ja siitä vahvuudesta..."Kaikki tai no aika monet" ( ei kuitenkaan suurin osa ;) ) ovat viisaita, vahvoja ja itsevarmoja mutta jotenkin tuntuu että harvoin törmää sellaiseen ihmiseen joka on niin henkisesti vahva että hänellä ei ole mitään opittavaa tai kuunneltavaa toiselta ihmiseltä tässä elämässä... Ehkäpä hieman ymmärrystä vahvuuden oheen lisää...
Tsemppiä sinulle ja hieman uteliaisuutta elämää kohtaan niin eiköhän Tytsille herrasmiesseuraa löydy :)
...mutta ihmetyttää, miten nelikymppinen on välttynyt oppimasta oikeinkirjoitusta tuohon ikään mennessä ja miksi itsepäisesti laitat hymiöt väärinpäin? Kovin teinimäistä käytöstä - sanon minä.
..ei enään nelikymppisenä ole niin tärkeitä.
Nelikymppisenä saa myös huoletta tehdä kirjoitusvirheitä.
Teinimäinen käytös silloin tällöin on positiivista jos se rajoittuu esim. niihin kirjoitusvirheisiin tai hymiöihin.
T: 40 vee joka on ikänsä tehnyt kirjoitusvihreitä.
Kasvanut ehkä kuitenkin jo elämän joillakin saroilla mutta kuitenkin ihan keskeneräinen.
Kiitos..kiva kuulla et joku muukin kirjottaa päin honkia ja ei aina ihan oikein. (:
Se on kyl aika kurjaa ko jollain menee päivä pilalle kun lukee "virheellistä "kirjotusta.
Nooh..annetaan silti kaikkien kukkien kukkia!
Totta tosiaan, elämässä paljon suurempia huolia kuin noi hymiöt ja virheet..
Mä ainakin oon mieleltäni ikuisesti nuori enkä jaksa niuhottaa toisten virheistä tai virheettömyydestä.
Aurinkoista keskiviikkoa muillekkin "elämän opiskelijoille"