Mitä teen ja miten?
Olen ollut aika paskapää pidemmän aikaa vaimolleni ja eilen tilanne alkoi laueta, vaimo tajusi että jotain on pahasti pielessä ja ehdotti keskustelua. No enhän minä suomijuntti tietenkään siihen suostunut kun tuntui niin saatanan pahalta itseni ja vaimon puolesta. Meillä on ollut pienehköä erimielisyyttä lasten kasvatuksesta ja siitä kuka rakastaa ja ketä. Homman selittämiseen menisi jo tässä vaiheessa yksi ihmiselämä joten jätän pidemmän romaanin kirjoittamatta. Kuitenkin juuri em. erimielisyydestä johtuen sulkeuduin,lopetin keskustelemisen ja uppouduin harrastukseeni. Olen purkanut kaiken pahanmielen ja vitutuksen bensankatkuun ja nyrkkeilysäkkiin. Nyt eilisen jälkeen aloin miettimään ja todellakin “muistin” kuinka helvetin paljon RAKASTAN vaimoani, en vaan enää pitkän “hiljaisuuden” jälkeen pysty sitä sanomaan ja siihen liittyviä eleitä tekemään (sanoa siis että RAKASTAN SINUA KULTANI tai HALUAN SUUDELLA SINUA,pusipusi .jne.) kaikki halaamista myöten on jotenkin vaikeaa ja nyt haluaisin jälleen kaikkea tuota tehdä, mutta kun ei niin ei, ei anna luonto periksi ja on sellainen “hömppä” idiootti olo ja nolottaa jos koittaakin mennä halaamaan kun toinen tulee töistä kotiin, antaa aamulla suukkoa jne. Vaimo koitti eilen helpottaa ja tietysti omalta osaltaan auttaa asiassa koska tietää että olen suomijuntti kuitenkin vaikka joskus olenkin ollut oikea “lepertelevä runoilija”, hän siis illalla sängyssä tuli lähelleni ja halasi ja koitti avata keskustelua, kuten kerroin en siihen yhtynyt ja ennen kuin nukahdin tiesin hänen itkevän mutta en vaan osannut ja voinut kääntyä häneen päin ja aloittaa keskustelemaan ongelmastamme, en yksinkertaisesti, en edes pystynyt lohduttamaan vaikka se varmasti olisi avannut tilannetta paremmin.
Naiset voivat kertoa nyt miltä teistä tuntuu jos pitkän “irtautumisen” jälkeen miehenne tulee ja halaa,pussaa ,pyytää anteeksi ja kertoo rakastavansa teitä….vaikka ongelman selvitttäminen onkin vielä edessä ja tuottaa varmasti tuskaa molemmille. Tuleeko vihaefektiä,nolottaako,tuntuuko muuten vaan pahalle, miten reagoitte tässä tilanteessa,tuntemukset jne.?
Miehet (ne jotka ei kirjoita vittuiluja) voivat kirjoittaa miltä on itsestä tuntunut jos on ollut samanlainen tilanne, onko ollut kuinka vaikeaa pääkopassa kun on miettinyt asiaa jne.
Itselläni jäi tämän päivän työt tekemättä asian takia….ja voi jäädä huominenkin väliin….
Auttaa ja helpottaa oloani saa jos osaa.
Kertokaa käytännön vinkkejä kuinka hoidan homman jottei jää itselle nolo-olo tunnetta pitkäksi aikaa... voitte laittaa vinkkejä kuinka avaan tilanteen....mitä teen käytännössä?
Sen tiedän että mitään "viini-illallis romanttis hömppis jne" juttua minusta ei ole järjestämään tässä vaiheessa ja mielentilassa. jokin muu keino on keksittävä ja HETI.
Olen ollut aika paskapää pidemmän aikaa vaimolleni ja eilen tilanne alkoi laueta, vaimo tajusi että jotain on pahasti pielessä ja ehdotti keskustelua. No enhän minä suomijuntti tietenkään siihen suostunut kun tuntui niin saatanan pahalta itseni ja vaimon puolesta. Meillä on ollut pienehköä erimielisyyttä lasten kasvatuksesta ja siitä kuka rakastaa ja ketä. Homman selittämiseen menisi jo tässä vaiheessa yksi ihmiselämä joten jätän pidemmän romaanin kirjoittamatta. Kuitenkin juuri em. erimielisyydestä johtuen sulkeuduin,lopetin keskustelemisen ja uppouduin harrastukseeni. Olen purkanut kaiken pahanmielen ja vitutuksen bensankatkuun ja nyrkkeilysäkkiin. Nyt eilisen jälkeen aloin miettimään ja todellakin “muistin” kuinka helvetin paljon RAKASTAN vaimoani, en vaan enää pitkän “hiljaisuuden” jälkeen pysty sitä sanomaan ja siihen liittyviä eleitä tekemään (sanoa siis että RAKASTAN SINUA KULTANI tai HALUAN SUUDELLA SINUA,pusipusi .jne.) kaikki halaamista myöten on jotenkin vaikeaa ja nyt haluaisin jälleen kaikkea tuota tehdä, mutta kun ei niin ei, ei anna luonto periksi ja on sellainen “hömppä” idiootti olo ja nolottaa jos koittaakin mennä halaamaan kun toinen tulee töistä kotiin, antaa aamulla suukkoa jne. Vaimo koitti eilen helpottaa ja tietysti omalta osaltaan auttaa asiassa koska tietää että olen suomijuntti kuitenkin vaikka joskus olenkin ollut oikea “lepertelevä runoilija”, hän siis illalla sängyssä tuli lähelleni ja halasi ja koitti avata keskustelua, kuten kerroin en siihen yhtynyt ja ennen kuin nukahdin tiesin hänen itkevän mutta en vaan osannut ja voinut kääntyä häneen päin ja aloittaa keskustelemaan ongelmastamme, en yksinkertaisesti, en edes pystynyt lohduttamaan vaikka se varmasti olisi avannut tilannetta paremmin.
Naiset voivat kertoa nyt miltä teistä tuntuu jos pitkän “irtautumisen” jälkeen miehenne tulee ja halaa,pussaa ,pyytää anteeksi ja kertoo rakastavansa teitä….vaikka ongelman selvitttäminen onkin vielä edessä ja tuottaa varmasti tuskaa molemmille. Tuleeko vihaefektiä,nolottaako,tuntuuko muuten vaan pahalle, miten reagoitte tässä tilanteessa,tuntemukset jne.?
Miehet (ne jotka ei kirjoita vittuiluja) voivat kirjoittaa miltä on itsestä tuntunut jos on ollut samanlainen tilanne, onko ollut kuinka vaikeaa pääkopassa kun on miettinyt asiaa jne.
Itselläni jäi tämän päivän työt tekemättä asian takia….ja voi jäädä huominenkin väliin….
Auttaa ja helpottaa oloani saa jos osaa.
Kertokaa käytännön vinkkejä kuinka hoidan homman jottei jää itselle nolo-olo tunnetta pitkäksi aikaa... voitte laittaa vinkkejä kuinka avaan tilanteen....mitä teen käytännössä?
Sen tiedän että mitään "viini-illallis romanttis hömppis jne" juttua minusta ei ole järjestämään tässä vaiheessa ja mielentilassa. jokin muu keino on keksittävä ja HETI.
Vastaukset 12
Vanhimmat
katso silmiin, ja pyydä anteeksi. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Ei teidän väliin ole mistään ulkoavaruudesta hypännyt mustaa aukkoa, vaan se on ihan itsetuotettua se etäisyys. Eikä sitä niin ollen saa lapioitua umpeen kuin myöntämällä olleensa väärässä, kertomalla että rakastaa ja kuuntelemalla toista. Onko sussa miestä kurkottaa oman egosi yli?
käy ilmi selkeästi, että olet löytänyt ja tunnustanut itsellesi omat virheesi, nyt seuraavaksi pyydät anteeksi vaimoltasi omia tekemisiäsi tai tekemättä jättämisiä. Kädestä kiinni pitäminen vakaasti ja varmasti on erinomainen tapa lähestyä ja kerrot siinä kaiken tuon, minkä jo tänne kirjoitit.
Ylpeys on sellainen, ettei se koskaan tahdo antaa periksi, mutta näyttää, että olet voittanut ylpeytesi ja löytänyt oikeanlaisen nöyryyden tilalle. Ylpeäkin saa olla terveellä tavalla ja saat olla todella ylpeä siitä, että uskallat tunnustaa tehneesi virheitä ja haluat olla nöyrä sekä tunnustaa virheet myös vaimollesi.
Kun kerran olet niellyt ylpeytesi, niin jatko on varmasti helpompaa, mitä nyt kuvittelet, sillä koko asenteesi asioita kohtaan on aivan toisenlainen kuin ennen.
Älä loukkaannu, vaikka vaimosi vaikuttaisi vähän pöllähtäneeltä ja äimistyneeltä, se kuuluu naisen luontoon ihmetellä miehen yhtä-äkksitä muutosta. Kerrot vain vakuuttavasti, että olet tosissasi, niin kyllä se siitä lähtee rullaamaan.
Ja ilmeisesti myös suoraan sydämestäsi ja rehellisesti. Minun neuvoni olisi, että pyydät vaimoasi lukemaan tämän kirjoituksen. Siinä käy selville lähes kaikki ja kirjoitus on selkeä. Sitten kun hän on lukenut niin ota kädestä kiinni tai halaa. Ei tarvita sillä hetkellä enää sanoja. Tämä tapa ainakin toimisi minuun.
KIITOS SINULLEKIN. todella kirjoitus tuli sydämestä sen tiedän itsekin siitä että itkin ihan oikeasti ekaa kertaa sitten vaippaiän. et voi tietää kuinka itsekin ihmettelen mitä sisältäni löytyy, olen lapsesta asti harrastanut kaikkea tappeluun liittyvää ja koskaan en ole itkenyt vaikka on kuinka sattunut, on katkennut kättä ja jalkaa mutta ei kyyneleitä, vain huutoa ja kiroamista,ilmeisesti nämä lemmenjutut on vaan sellaisia,isoillekin pojille. nyt tuli itku kun luin oman kirjoitelmani (oikoluin siis), tuli kyyneleet silmiin niin että piti käydä naama pyyhkimässä.
ehdotuksesi oli todella varteenotettava ja nyt vain kerään rohkeutta tehdä sen....en ole koskaan pelännyt lähestulkoon mitään, nyt on sellaiset pelkotunteet että oksat pois,suorastaan on plöröt housuissa.
mutta tämän olen aikonut viedä loppuun kuin mies konsanaan.
kiitän erittäin hyvästä neuvosta.
Kiva että pidit ehdotuksestani. Kyllä se niin on että sydämen asiat pehmittää pahimmankin kovanaaman eikä sitä ainakaan pidä hävetä. Yllätyit varmaan itsekin tunteitasi. Taitaa olla sulla elämäs kovin haaste edessä, mut hei, sähän oot voittaja.. ;)
Tuo kukkapuska pöytään äläkä sano mitään.
Kukkapuska pöytään äläkä sano mitään?
Todella tökeröä. Tässä tilanteessa kaivataan sanoja eikä lahjoja.
Turha puhua jos ei osaa, sitäpaitsi miehet osoittavat tunteensa muutenkin tekojen kautta. Naisilla se on päinvastoin, puhetta kyllä tulee mutta teot onkin sitten ihan jotain muuta.
ja nyt lähtee asiat rullaamaan. otin alkup. kirjoitukseni ja muokkasin sen sinä-minä-te-me muotoon. siitä tuli hyvä, kuten "ei mies" tuonne alle kirjoitti, siinä oli kaikki mitä halusin vaimolleni kertoa. tulostin tekstin ja kerroin hänelle että olen pahoillani ja haluan pyytää anteeksi, sitten ojensin tekstin hänelle. siitä se homma aukeni aika nopeastikin, nyt on jo tehty päätös että ruvetaan "keskustelemaan" asiasta/aiheista, mutta koska meidän on molempien (vaimo sanoi) vaikea pukea asioita keskusteluvaiheessa sanoiksi niin teemme aluksi keskustelun "kirjeenvaihtona", näin molemmat saavat aikaa miettiä toisen tunteita ja ajatuksia rauhassa ja asiat ei luisu riitelyksi. oli tavattoman mukavaa tuntea toisen läheisyys pitkän "eron" jälkeen. voi sanoa että kyllä itsestään löytää uusia juttuja vielä vanhakin suomijuntti kun vaan alkaa etsiä ja ei nämä keskustelupalstat itsensä purkamiskeinona ole kovinkaan huono juttu, tänne voi anonyyminä henkilönä kirjoittaa ne pahimmatkin itseään ja mieltään kalvavat asiat.
kiitoksia kaikille osallistuneille.
t:suomijuntti
Sä menit sitten sanoista tekoihin. Hieno homma. Nyt vaan lippu korkeella ja ilman hätiköimistä kaikki tulee vielä kuntoon. Jatkoja teille! =)
Todella koskettava kirjoitus. Onneksi olkoon, sinä olet sellainen kuuluisa mies isolla m:llä!
Kaikkea hyvää sinulle, vaimollesi ja koko perheellenne.
No ehket olen aivan läpimätä kun olet tajunnut tilanteen. Turha noista nolotuksista on puhua, ihmissuhteissa on otettava riskejä ja mielestäni tunteiden näyttäminen ei ole mitään noloa. Varsinkin kun se vastaanottava osapuoli on oma rakas. Nyt vaan rohkeutta, tilanne voi mennä korkeintaan huonommaksi jos et jo toimi! Ymmärrä se mies hyvä!