Näissä uskollisuusasioissa on unohdettu yksi tärkeä perusasia: Ihminen on luonnostaan uskoton olento! Jos katsomme historiaa taaksepäin niin jo alkuaikoina ihminen teki samoja tekoja, onhan kulttuureissa uskottomuuden ymmärtäviä ja täysin luonnollisena pitäviäkin. Meidän leveysasteilla pidetään yleensä uskottomia poikkeuksina vaikka tosiasia on päinvastainen. Tätä faktaa ei haluta tunnustaa ja siihen on painava syy. Yhteiskuntarakenteemme, moraali ja uskollisuus-
periaate perheenperustamistapoineen kaatuisi kokonaan tähän tosiasioiden tunnustamiseen. Päätä pensaassa pitämällä yhteiskuntamme toimii moralisoimalla ja tuomitsemalla uskottomuudesta kiinnijääneet tai tunnustaneet. Nämä saavat sitten esittää syyllisten ja huonojen ihmisten osaa. Tosiasiat halutaan vaientaa..toimiihan sekin, mutta tällaisessa yhteiskunnassa avioliitotkin toimivat nikotellen kuten jokainen voi itse huomata.
periaate perheenperustamistapoineen kaatuisi kokonaan tähän tosiasioiden tunnustamiseen. Päätä pensaassa pitämällä yhteiskuntamme toimii moralisoimalla ja tuomitsemalla uskottomuudesta kiinnijääneet tai tunnustaneet. Nämä saavat sitten esittää syyllisten ja huonojen ihmisten osaa. Tosiasiat halutaan vaientaa..toimiihan sekin, mutta tällaisessa yhteiskunnassa avioliitotkin toimivat nikotellen kuten jokainen voi itse huomata.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Niin olen kanssasi samaa mieltä. TOSIN, suurin osa ihmisistä haluaa olla moraalisesti ylevämpiä ja kiistää, etteivätkö olisi häröilleet tai pettäneet joskus. Ja vielä pahempaa, sen jälkeen katuvat ja neuvovat muita etteivät mene tekemään samalla tavalla. Se vika tässä koko yhteiskunnassa on, että niin kovin monet häröilevät ja perseilevät mutta sittenkun tulee se aika, että pitäisi seurausten kanssa elää- niin itketään ja marmatetaan.
Monilla on vaikeuksia hyväksyä sitä tosiasiaa, etteivät kykene tyytymään yhteen ihmiseen tai pysyviin ihmissuhteisiin. Voikun löytyisi vielä ihmisiä, joilla olisi selkärankaa myöntää, että ovat helposti tylsistyviä, paljon vaativia ja kykenemättömiä pysyvän suhteen vaatimaan itsekuriin.
Niin sanopas muuta..minullakin meni pitkä aika ennenkuin päätin ja uskalsin puhua suun ja sielun puhtaaksi tässä asiassa tunnustamalla että en enää koskaan aio luvata kenellekään uskollisuutta enkä suosittele sitä muillekaan.En kertakaikkiaan pysty sitä pitämään. Elin vuosikymmenen toiveajattelu-maailmassa ja kielsin totuuden koska en uskaltanut ottaa sitä häpeää että minua olisi pidetty epänormaalina poikkeuksena. Nyt tiedän paremmin, uskallan ja tiedän olevani normaali..epänormaalit eivät tunnusta suhteensa päättymisen pelosta. Nyt vain voi toivoa että jokainen aikuinen vihdoinkin pääsisi eroon siitä luulosta että mitä puoliso kertoo on täysin luotettavaa tietoa. Silloin pettymyksetkään ei koskisi niin syvästi kun on paremmin varautunut.
Olen moraaliltani oikein ylevä ja vahva! Se ei silti tarkoita, että odottaisin sinulta samaa.
Jos on kykenemätön elämään vain yhden ihmisen kanssa niin kuka estää häsläämästä monen kanssa, etenkin jos ei ole suhteessa sellaisen kanssa, jolla on toisenlainen käsitys asiasta???
Minulla on selkärankaa ja itsekuria. On mies- ja naispuolisia ystäviä. Kuitenkin olen elänyt uskollisessa suhteessa 20 vuotta ja olen tyytyväinen. Älä vain väitä muuta.
"Yhteiskuntarakenteemme, moraali ja uskollisuus-
periaate perheenperustamistapoineen kaatuisi kokonaan tähän tosiasioiden tunnustamiseen."
Ei varmasti kaatuisi.
En allekirjoita sitä, että ihminen on luonnostaan uskoton olento. Ihminen on ennenkaikkea ajatteleva moraalinen olento.
Uskottomuutta on kyllä aina ollut ja tulee aina olemaan, muttei suinkaan kaikkien ihmisten keskuudessa siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät he koe sitä hyväksi elämäntavaksi! On parempi elää tavalla, jonka kokee mielekkääksi. Onko uskottomuus mielekästä?
Itse en tuomitse uskottomia. Jokaisella pettäneellä on oma tarinansa joka tapauksessa, riippumatta siitä tuomitaanko heidät vai ei.
Moraali on huonoin mahdollinen perustelu uskollisuudelle. Moraali vaihtelee tilanteen ja ajankohdan mukaan..aito rakkaus ei. Moraalia on niin monen tasoista kuin ihmistäkin..jos ihminen tekisi vain sitä mikä on sopivaa niin maailma olisi kerralla uusi maailma. Ei ihminen historian aikana ole luonteeltaan muuttunut..moraali sitävastoin muuttunut useinkin!
Kuule.
Puhuinkin MINUN moraalistani, kun tarkoitin uskollisuutta. Se ei vaihtele eikä heilu mihinkään. Jokaisella on moraalikäsityksensä ja niiden mukaiset teot. Ei voi sanoa, että moraaliin kuuluu uskollisuus jos pettää! Jos ihminen HALUAA pettää niin oma moraali on kovin löyhä.
Ihmisen moraali muodostuu hyvin paljon ympäristöstä,sen arvostuksista (vanhemmat, isovanhemmat, naapurit ym). Jos ympärillä on paljon rikkinäisiä suhteita, avioeroja ym. todennäköisempää on, ettei moraali kovin korkeaksi kehity. Ihminen haahuilee sinne tänne läpi elämänsä löytämättä mitään.
Kukaan läheinen ystäväni ei koskaan ole ollut taipuvainen uskottomuuteen. Parilla tutun tutulla on ollut paljon epämääräiseiä suhteita ja heidän kaveripiirissään vielä enemmän. Hauskana huomiona, että nuo jotka uskottomia ovat olleet TUOMITSEVAT aina TOISTEN uskottomuuden, mutteivät omaansa. Ne, jotka eivät itse ole olleet uskottomia, tuomitsevat harvoin ketään! Korkeintaan tuon mielestään liian löysän arvomaailman ja moraalin.
Olen kateellinen miehellesi! Mistä vielä tänä päivänä löytyisi tuon kannan omaavia naikkosia ?
Voit olla itsestäsi todella ylpeä!!!!!!!
terv, samoin ajatteleva.
Meitä Veeran kaltaisia "naikkosia" on vaikka kuinka mutta missä ne uskolliset ja rehelliset suomalaiset miehet ovat???
Pekalle: On meitä naikkosia uskollisia ja rehellisiä, mutta
Petetylle: On noita miehiäkin, kuten lähes kaikki tuntemani miehet! Tai oikeestaan voi tuon lähes -sanankin ottaa pois.
toivottavasti jostain sellasen löydän!!!
Kerrohan miehellesi terveisiä, sillä sillä taitaa olla eukko josta kannattaa pitää kiinni.
Jos ajatellaan asiaa puhtaasti biologisesti, niin näinhän se on. Ihminen on luonnostaan kykenevä moniavioisuuteen eikä ole puhtaasti yksiavioinen eläin (vrt. esim. joutsenparit, eroavat vain toisen kuollessa). Mutta vaikka ihminen on luonnostaan moniavioinen, ihminen ei ole kuitenkaan pelkästään biologisten viettien mukaan toimiva olento. Jos olisi, asuisimme yhä luolissa. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus jossa jokaisen osan on oltava kunnossa että ihminen olisi tyytyväinen ja onnellinen tilanteeseensa. Kulttuuri muovaa yhteiskunnan moraalin ja yhteiskunta muovaa yksilön moraalin, näin kärjistetysti sanoen. Ja meidän kulttuurimme on muokannut varsin pitkälle kristinusko ja kirkko. Kristinuskon peruspilareita on perhekeskeisyys ja yhden kumppanin kanssa kilvoittelu (siis nykyisessä versiossa kulttuuria, jos Raamattua selaa sieltä löytää montakin moniavioista miestä...), "kunnes kuolema teidät erottaa". Sinänsä ihailtava ja tavoiteltava tilanne, joka toimii parhaimmillaan silloin kun ihmisten odotettu elinikä on neljän-viidenkympin paikkeilla. Eli toisin sanoen 1500 - 1700 -lukujen Euroopassa. Nykyään kun kirkolla ei ole enää samaa statusarvoa kuin esmes 50 vuotta sitten, avioerotilastot ovat järkyttävät sellaiselle joka haluaa uskoa elinikäiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa. Onko vika sitten ihmisten luontaisessa moniavioisuudessa vaiko arvojen löystymisessä, mene ja tiedä. Ja kumpi on parempi, se että noudatetaan primitiivivaistoja vai yritetään tavoitella jotain korkeampaa päämäärää? Ja onko idealistinen kaipuu koko elämän kestävään suhteeseen todella pelkästään länsimaisen kulttuurin synnyttämää hapatusta, vai onko sillä jotain pohjaa myös ihmisen perimässä? Minä en tiedä, joku muu voi tietää.
Kestääkö yhteiskunta sitten tällaisen isoveli-valvoo -arvojen muutoksen vai lähteekö se taantumaan (vrt. esim. väkivallan lisääntyminen)? No, yhteiskunta on yhtä kuin ihmiset. Kestävätkö ihmiset sen? Kyllä kestävät, yhteiskunnan arvot ovat koko ajan murroksessa. Jos eivät kestä, yhteiskunta (so. ihmiset) aloittavat uuden murroksen. Eivät tietoisesti, mutta pikkuhiljaa. Mistä sitä tietää millaisessa yhteiskunnassa elämme 50 vuoden kuluttua?
Itselleni tämän tietäminen on kokonaisuutena vähän kaksipiippuinen juttu. Olen idealisti joka toivoo koko elämän kestävää suhdetta, mutta samalla realisti joka tietää että sellaista tuskin tapahtuu. Kuitenkin on kauniitakin tarinoita suhteista jotka todella kestivät läpi elämän, joten mistäpä sitä tietää...
No niin, onpas joku ihminen löytänyt sitten itsensä. Ja samalla luulee, että kun on hyväksynyt oman itsensä henkilönä ja yhteiskunnan jäsenenä sekä toimintatapansa, ajatuksena, moraalinsa jne., meidän kaikkien tulisi sitä linjaa alkaa noudattamaan.
Me kaikki ollaan yksilöitä ja jokainen Ihan Itse kasvaa sellaiseksi kuin yksilöksi kuin haluaa. Ei meidän tarvitse alkaa elämää kuin eläimet (niitäkin tyyppejä tuntuu siis kyllä löytyvän).
Niin, että jospa ne jotka haluavat saavat olla uskollisia puolisoilleen ja ne jotka eivät halua, tekevät sen. Mutta nämä jälkimmäiset voisivat pitää huolen edes siitä, että se oma kumppani ajattelee myös samoin! Eläimetkin kuitenkin kantavat vastuunsa ainakin joissain asioissa. Eli kantakaa vastuunne edes siinä tiedottamispuolessa ja olkaa itsellenne ja muille rehellisiä ja sanokaa suoraan, että kaipaan hetken huumia ja vaihtelua. Ja, että en pysty olemaan uskollinen. Se rehellisyys kuitenkin kannattaa, koska valehtelijat yleensä satuttavat muita, mutta kärsivät loppujen lopuksi valheistaan itse eniten (ennemmin tai myöhemmin).
Aamen.
Olen pettänyt puolisoani muutamia kertoja. Pettämiseni on tapahtunut ns. yhden illan juttuina pitkien työmatkojen aikana.
En tiedä olenko täysin moraaliton, mutta en tunne edes tunnontuskia näistä öistä.
Rakastan miestäni yli kaiken enkä koskaan kuvittelisi jättäväni häntä. Enkä haluaisi hänen jättävän minua. Olemme hyvä pari ja meillä menee hyvin muuallakin kuin sängyssä. En ole mustasukkainen hänestä, en lue hänen sähköpostiaan, kirjeitään enkä tutki puhelinta tai haistele vaatteita. Eikä hän tee niin minulle.
Yhden miehen kanssa harrastin seksiä useammankin kerran, aina ollessani paikkakunnalla. Emme tavanneet muulloin kuin "halutessamme", emme juoneet edes kahvia yhdessä. Tarvittaessa toinen oli puhelinsoiton päässä. Homma loppui, koska mies alkoi välittää liikaa.
Tämän jutun tarkoitus oli sanoa, että pettämistäkin on monenlaista. Minä petän vain fyysisesti, sillä ruumiini on heikko. Mieleni on kotona mieheni luona ja sydämeni ei särkyisi, vaikka hän pettäisi minua. Sydämeni särkyisi, jos hän jättäisi minut.
Mielenkiintoista tämä länsimainen tapa ajatella eritellen asioita. Ikään kuin mieli ja ruumis olisi kaksi toisilleen erillistä toisistaan riippumattomia osia ihmisessä.
Minusta ruumis ja mieli kulkevat aina käsi kädessä. Arvostan ruumistani ja haluan sen pysyvän hyvässä kunnossa jotta myös persoonaminä (mieli, sielu tms) voisi hyvin. Kuljemme siis käsi kädessä toisistamme huolehtien.
Tästä näkökulmasta nähden se pettämisen muoto jossa kyse on "vain" seksistä, on minulle henkilökohtaisesti ihan mahdoton yhtälö. Toivon sinulle "kaveria ei jätetä" hyvää jatkoa elämässäsi. Toivottavasti voit elää niin ettet satuta matkallasi toisia.
Monen mielestä vain fyysinen pettäminen on oikeaa pettämistä ja se johtuu hengen eikä ruumiin heikkoudesta.
Näissä syrjähyppytapauksissa pistää aina pahasti silmään tuo "rakastan miestäni yli kaiken enkä koskaan kuvittelisi jättäväni häntä" -lausahdus. AINA pitää ottaa huomioon mahdollisuus, että uskottomuus paljastuu. JOS miehesi on samaa mieltä kanssasi asiasta, homma on ok. Ellei, niin otat aikamoisen riskin syrjähypyilläsi.
Niin,aina on otettva se huomioon,että jää kiinni.Tiedostan sen vaihtoehdon ja jos niin kävisi kantaisin seuraukset.Vaikka nyt tuntuukin,että miehestäni en luopuisi mistään hinnasta.Mutta jos jäisin kiinni,ajattelen että silläkin on joku tarkoitus.En toivo jääväni kiinni,mutta ainahan kaikki on mahdollista.
Pettäminen on vain lujittanu suhdetta mieheeni.....tiedän ettei tartte mennä"merta edemmäs kalaan".En puolustele tällä itseäni,mutta en ole pettäny kuin pari kertaa 20 avioliittovuoden aikana...jonkun mielestä siinä pari kertaa liikaa.
Mikä sitten ajaa hetken suhteeseen.Se on hetken huumaa,vie mennessään.Tulee eteen arvaamatta,suunnittelematta.Järki unohtuu,spontaanisuus vie mennessään.Ei ole selvinny itsellenikään miksi näin joskus on kohdallani tapahtunut.Enkä vanno etteikö voisi tapahtua tulevaisuudessakin.Olenko siis heikko,huono ihminen?
Heikko tai huono? Sinähän sen itse määrittelet parhaiten.
On mielenkiintoista, että otat suuren riskin noin pienen hetken huuman vuoksi. Toisaalta jos olet pettänyt vain kaksi kertaa 20 vuoden aikana niin voisit myös olettaa saavasi nuo kerrat anteeksi mieheltäsi.
Se on totta että pettämistä on monenlaista jokainen tietää parhaiten omista menoistaan. Olen aivan varma siitä (kokenut ja nähnyt tarpeeksi)että melkein poikkeuksetta harrastetaan jonkinasteista uskottomuutta tilaisuuden tullessa. Riippumatta siitä kuinka hyvä on oma liitto, itselleen kyllä pystyy motivoimaan ja hyväksymään tapahtuneen merkityksettömänä tilapäisenä tapahtumana. On jopa huvittavaa kuulla kuinka aviopuolisot kertovat toisten tekemisistä... (se mies teki niin törkeästi mutta oma mieheni ei tekisi sellaista). Kuitenkin pahimmat tekijät ovat ne joita vähiten epäillään, kun irti pääsevät. Riippumatta siitä mitä puolisolleen puhuvat nämä yleensä ovat myös parhaita toisten tuomitsemisessa ja vakuuttelussa oman puhtauden suhteen. Tarkennukseksi vielä haluan mainita että ihmiset joista puhun ja joita itsekin edustan ovat tietysti sellaisia jotka liikkuvat ( työt, matkat, kongressit, messut y.m.s. ) Ihmisiä joilla on ulospäinsuuntautuva karisma, normaali ulkonäkö ja muuten fiksuja ihmisiä. Kotikylissä mököttävillä, ylipainoisilla tai muuten ei-edustavan näköisillä tuskin on pelkoa tilapäisestäkään flaksista. Siksi onkin monen ihmisen niin helppo tuomita jos ei itse kykene saamaan seuraa..onhan tälläkin saralla jos missään aina toiminut markkinavoimat.
Tunnen erinomaisen paljon meneviä, viehättäviä ja karismaattisia henkilöitä. Olen itsekin heistä yksi ;D.
Itse olen ollut uskollinen miehelleni meidän pienen ikuisuuden kestäneessä suhteessa. Myös mieheni on ollut uskollinen minulle, vaikken asiaa ole ikinä häneltä tiedustellutkaan. Olen sellainen noita-akka, että tiedän aina, milloin joku salaa asioita tai valehtelee.
Mielestäni täytyykin olla aikamoinen amatööri ihmissuhteissa jos täytyy kysellä tyyliin "Rakas, oletko tänään pettänyt minua?" Suhteessahan yleensä pitää lähteä siitä, ettei petetä. Miksi kysellä jos uskoo siihen, että toinen on uskollinen? Jos taas uskoo, että toinen on pettänyt, niin voi olettaa saavansa valheen vastaukseksi, mutta miksi silloinkaan kyselee? Minusta on omissa tutkissa vikaa jos toisen uskottomuus tulee yllätyksenä.
En ymmärrä piirejä, joissa liikut. Itse en tunne kuin "tutun tuttuja", jotka ovat pettäneet eikä heitäkään ole monta (yksi heistä on kuitenkin Halloween-bileistä karanneen kurpitsan näköinen, joka pettää hyvännäköistä miestään mitä karmeamman näköisten äijien kanssa. Mies vieläpä tietää tämän! Revi siitä johtopäätöksiäsi). Itselläni kuten ystävävilläni olisi ollut runsaasti tilaisuuksia pettää, mutta emme silti ole pettäneet.
Olen sitä mieltä, että kuten taparikollisuus keskittyy vain tietyntyyppisille ihmisille niin myös tapauskottomuus. Kuitenkin niin, ettei uskottomuuteen taipuvaisuus ole sosiaaliluokasta, arvosta, asemasta tai ulkonäöstä kiinni vaan yksinkertaisesti elämän perusarvoista kuten joku tuolla ylempänä sanoikin.
No niin, olet taas yksi esimerkki ihmisistä jotka eivät ole asioita tajunneet. Siksi teitä onkin niin helppo pettää..älä kuvittelekaan että osaisit "lukea" ovelan miehen pettämisiä. Ja jopa väität ettei miehesi ole pettänyt. Juuri tuollaisilla ajatuksilla varustettu ihminen on mitä helpoin petettävä, usko pois.ja muka kaukaiset ystävät pettää ..ei lähipiiri..joo joo vanha virsi ja onhan nekin aina jonkun lähipiiriä. Noin valitettavasti ajattelevat liian suuri osa kansasta..noin ajattelin minäkin ennenkuin heräsin toiveajattelusta todellisuuteen. Selvästi huomaa että pyörit liian pienissä ympyröissä. ( Lue suljetussa ympäristössä jossa ihmiset pääsevät kyttäämään toisiaan ja teeskentelevät uskollisuutta )
Itse olet yksi niistä vittumaisista pettureista, jotka kuvittelevat, että heidän elämäntapansa on ainoa mahdollinen. Näin se ei ole, siitä olen itse paras esimerkki.
Maailmassa on sitä ja tätä, se ei miksikään muuksi muutu, vaikka yrität epätoivoisesti väittää, että maailma on täynnä ainoastaan sitä.
En pyöri pienissä ympyröissä. Ympyrääni mahtuu koko suomalaisen yhteiskunnan kirjo kaikista sosiaaliluokista ikäryhmässä 18-85v. Siitä tosin puuttuu kaltaisesi ihmiset, joiden moraalikäsitykset ovat niin alhaalta kuin sinun.
En todellakaan kerro kavereilleni, jos petän miestäni. Oletko varma, että sinun kaverisi kertoisivat sinulle tai luottavatko he edes sinuun, varsinkin kun tietävät sinun olevan noin ehdoton fyysisen uskollisuuden puolestapuhuja.
Mielestäni suhteessa täytyy kunnioittaa niin paljon, että ei jää kiinni, tai kersku pettämisistä kavereille. Jos pettää, täytyy se edes tehdä hienovaraisesti enempää loukkaamatta.
En tiedä pystytkö edes lukemaan tämän viestin sillä tavalla kuin sen kirjoitin.
Vikaan meni edellinen otsikko