Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän. Näin sanotaan laulussa. Kertokaa mielipiteitänne millaisia ominaisuuksia arvostatte eniten ystävässä/kaverissa. Vastatkaa sekä mies että naispuoliset. Mi tä tekisitte jos paras ystävänne esim.valehtelisi teille,eli puhuisi toista ja tekisisi toista.ja mitä ystävä ei saisi tehdä
ystävyydestä
mistä tunnet
3343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyään ei enää arvioi ihmisiä sen mukaan extraihania ominaisuuksia niissä on vaan sen mukaan mitä negatiivista niistä puuttuu ja sitä arvostaa, eikä esimerkiksi epäluotettavuutta voi korvata oikein millään muulla.
Tuosta -puihuis toista ja tekis toista- menee luottamus. Se kyllä syö kaveruutta ilman muuta. Ei kaksinaamaisuus ole kaverissa kovin houkutteleva ominaisuus. En välttämättä tekisi mitään. Se ystävyys kyllä häviäisi ennemmin tai myöhemmin muutenkin, jos ei olisi olemassaolon arvoista.
Minun mielestä on väärä lähtökohta jos puhutaan siitä mitä ystävä saa ja ei saa tehdä. Jos haluaa olla ystävä ja pitää ystävyydestä kiinni, niin tuskin silloin edes harkitsee jotain "harmaita asioita" saako-ei saa juttuja, mitkä voisi vaikuttaa ystävyyteen. Tosiystävyys lähtee itsestä ja jos ei ole arvostusta ystävään, niin ei sitä millään kielloilla tai rajoituksilla saa jos sitä ei ole muutenkaan. Jos haluaa ystävyyttä ei vedä sitä ajatusta niin, että mikä olisi sille ystävälle vähiten pahaa, mistä ei menisi kaveruus vaan niin, että mikä olisi eniten hyvää. Tuo on ehkä aika idealistinen, mutta ei mahdoton ajattelutapa.
Toisenitsekkyys ja kyvyttämyys vastavuoroiseen ystävyyteen on aiheuttanut paljon mielipahaa.
Ainankin itselläni oli lapsuuden"ystävä" jonka tukena ja apuna sekä kuuntelijana tuli oltua vuosikymmenet,jossain vaiheessa tajusin, ettei ystävys ollut koskaan ollutkaan vastavuoroisuutta, minun ongelmani olivat aina olemattomia, hän eli harhaluulossa että olen meistä se vahva,jaksava, läheskaikkivoipainen.Sairasta?Minusta kyllä,aina kun olisin itse kaivannut pyyteetöntä ystävyyttä ja kuuntelijaa hän huiteli milloin missäkin, muiden ongelmat olivat aina minun edelläni.
Kyllästyin olemaan seuraneiti ja maksunmies,ystävyydestä puuttui vilpitön välittäminen ja mahdollisuus hyväksyä että me kaikki olenmne haavoittuvaisia eivätkä ystävyyden tapaamisia väritä aina hänen menetyksensä. Hassua,tajusin juuri ettei hän koskaan ollut minulle lohduttajana kun olisi tarvinnut ystävää..
ystävä ei saisi tehaä pettä valehtella olla selkään puukottavia ja katalia ystävin
arvostan luottamusta ja rehellisyyttä ja on sen luottamustan arvoinen ja on tukena