Ihanaa, olen toipunut täydellisesti ja haluan kanssasisarillenikin toivottaa hyvää toipumista. Se vie aikaa, mutta toipukaa rauhassa, älkää ottako laastarisuhdetta vaan nauttikaa olostanne.Olen avannut silmäni ja tajunnut kuinka ainutlaatuinen ja ihana ihminen olen.Aivan liian ihana exäni itketettäväksi.Nyt edessäpäin on pelkkää aurinkoista.Kevät, kesä ja kärpäset.Oikein hyvää jatkoa kaikille eronneille.Kyllä se hyvä päiväkin vielä koittaa!!
Vuosi
Erosta
131951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Todella ihanaa luettavaa :) Itsellä tosin erosta vasta 5 kk ja kamala hätä etsiä itselle kaveria vaikka toisaalta nautin joka hetki tästä vapaasta elämästä. Takana tosi rankka suhde ja tiedostan itsekkin sen, että en valmis mihinkään uuteen.
Mutta kuten tähänkin asti, elän päivä kerrallaan!
Hyvää jatkoa sinulle ja oikein aurinkoista kevättä!!!
Aivan! Itsekin olen ollut siinä pisteessä, että IHAN OIKEASTI uskoin, että en enää koskaan voi olla ilman, että "onneani" peittäisi eroni varjo. On aivan uskomattoman ihanaa, että sitä kuoleman tuskaa ei ole! Ja kummallisinta on, että sitä lähes unohtaa, että tuskaa on edes ollut, tai ennemminkin ei ole kiinnostunut miettimään menneitä. Niin, että sinä joka teet kuolemaa, teet sitä tehdäksesi tilaa uudelle elämälle. Usko tai ole uskomatta, niin se on. Hyväksy tuskasi, vaikka se on sietämätöntä, se on synnytystuskaa uudelle ihanalle elämälle! Tiedätkö, ihanaa on se, että tämä on TOTTA! En enää edes juuri koskaan mieti miestä, jonka luulin olevan ainoa mies maan päällä, jonka kanssa halusin elämäni elää. On tämä elämä ihan hassu juttu. Kun nämä jutut läpi elää, niin vakavana ei enää ole, naurattaa tämä farssi sen verran.
No joo, mulla on puolitoista vuotta ja kyllä tuossa vuoden kohdalla jo olin aika ok, aiemminkin. Mutta toisaalta ensimmäinen puoli vuotta oli ihan hirveää helvettiä.
Mä erosin avovaimosta... tai siis hän erosi minusta toisen miehen takia. Asian teki monimutkaiseksi se, että meillä oli puolitoistavuotias lapsi, minkä vuoksi ei tietty voinut katkaista kaikkea. Poika täyttää pian 3.
Nautin vapaudesta, suhde poikaan on huomattavasti lähentynyt ja pojan minuun. Äidin kanssa tullaan jo toimeen ja taitaa olla jo siitä uudestaan miehestä etääntynyt. Paljon hyvää siis :)
Mutta mutta... Ongelmia nyt aiheuttaa kyllä tuo läheisyyden tarve, vaikka se on ristiriidassa tämän vapauden arvostuksen kanssa. Ja kiinnostavat naiset on joko varattuja tai sitten pitää mua vaan ystävänä. Tai sitten ovat muuten liian etäisiä.
Tämä on se elämänikuinen ristiriita. Haluaisi olla vapaa ja itsenäinen, mutta sitten on nuo pahuksen (anteeksi) tarpeet. Ei sillä että mä käyttäisin sitä naisen lähestymiseen ("Hei, mua kiinnostais tutustua suhun, en mä halua mitään sellaista joka rajoittaa mun vapautta, mutta kun mulla on näitä tarpeita..." :)
Mutta onko muita vaihtoehtoja kuin vapaus puute tai sitten läheisyys pallo jalassa? Siis silleen, että kukin osapuoli olisi tyytyväinen?
Ei vain helpota: liian hyvä muisti (muistan sekä hyvät että huonot asiat). En taida olla kunnossa vielä pitkään aikaan.
Mulla mennyt erosta saman verran enkä ole vieläkään ok. Taisi mennä suuri rakkaus, vaan siitä on nyt vaan selvittävä.
Mulla reilu puoli vuotta erosta, rankasta ja stressaavasta suhteesta. Nyt on alkanut helpottamaan ja valoa näkyy jo kummasti tunnelin päässä niinkuin keväällä pitääkin. Pika puoliin se aurinko alkaa muakin häikiin eli perästä tullaan.;) Olo on kuin olisi uudesti syntynyt!!!
Mitään laastarisuhteita en ole minäkään eksynyt hankkimaan vaikka joskus siltä tuntuikin.
Elämä voittaa. Tsemppiä teille taaempana tunnelissa!:)
Ihanaa kuulla, että erosta tosiaan toipuu ja toinen ei pysty enää itkettämään. Tällä hetkellä olen itse kriisivaiheessa, joten kyllä itkettää vielä.
Omaa toipumistani edisti surullisen kuuluisa itkeminen (pitää itkeä kun itkettää) ja harrastusten tulva.Harrastusten myötä olen priimakunnossa ja syksyllä aloitettu täydennytkoulutus antaa hyvää meriittiä työelämässä.Olen myös shoppaillut ihan estotta, joten kaapissa ihania uusia vaatteita yms.Voi, miten innolla kesää odotankaan ja mitä se vielä tuo tullessaani.Nyt olisin valmis vaikka rakastumaan,hui...Niin, että odottakaa vaan kun pääsette tähän vaiheeseen.Ne, joilla on lapsia, vie tietysti luonnostaan kauemmin toipuminen.Antakaa rauhassa ajan kulua.
Minulla on pari vuotta tappelua takana ja melkein vuosi lopullisesta erosta. Minut jätettiin toisen naisen takia. Joka on myös jo jätetty, ei siis vakava suhde ollenkaan, joku typerä työkaveri vaan.
Ikävä ja tuska täyttävät vielä yöni, päivät menevät jotenkuten. Olen katkera, tiedän sen.
En jaksa tehdä mitään - kaikki on vaikeaa. Yritän olla muiden nähden vahva mutta yksin itken, itken ja itken.
En näe valoa tunnelissani, en kehtaa edes kenellekkään enää kurjuuttani tunnustaa. Mutta jos pitäisi vain antaa vielä vähän aikaa asioille. On vain niin ikävä sitä mulkkua!
Hei eipä jäädä yksin itkemään siellä. Kehtaat vaan mennä niille parhaille kavereillesi itkemään surut pois. He kyllä tukevat sinua surussasi ja monesti antavat hyviä vinkkejä miten helpottaa elämää. Minä ainakin vahvistin yllättäen kaverisuhteitani itkemällä erosuruani heille. Nyt on paljon hyviä kavereita, jotka näkevät minut paljon tutumpana kaverina, ystävänä heillekkin.
Ja valoympyrä kasvaa päiväpäivältä nopeaa tahtia ja kohta pystyy ponkasemaan tunnelista uuteen loistavaan elämään niin kuin sinäkin. Anna mulkun olla ja anna oikeille miehille mahdollisuus. Minullakin on erittäin riitaisa suhde takanani ja olen jo puolen vuoden jälkeen ponnistamassa pystyyn. Asiat on vaan käytävä läpi. Koetahan jaksaa pitää myös itestäsi huolta. Aurinkoa sinulle murheisiisi.:)
Musta vaan tuntuu, että mä taidan surra eniten taloudellisen tilanteen perään. En ole mikään rahanahne, enkä saanut mitään avustuksia exältäni, silti mä vaan kaipaisin sitä turvattua elämää. Nyt mun menee puolet palkasta vuokraan ja joudun vähän kattoo mihin rahojani käytän. Autoa en tule hankkimaan ja vuokralla aion asua, kun en ole vakituisessa työssä. Matkustamiseen aion kyllä satsata vaikka kaikki menisi. Ennen oli helppoa, kun sai laittaa kustannukset puoliksi ja kaikkea mitä ostettiin, niin ostettiin laadukkaita tuotteita.
ja ehkä nyt jo pikkasen helpottaa.En ole edes etsinyt uutta suhdetta,kun tämä entinenkin on vielä käsittelemättä.En taida uskaltaa enää luottaa miehiin.Niin..minut petettiin yllättäen,siis en aavistanut mitään,vaikka luulin tuntevani mieheni,olimmehan olleet yli 11-vuotta yhdessä.En oikein enää edes muista miten selvisin.Lasten avulla selvisin,kun oli pakko.Ja pakko myös olla yhteydessä ex-mieheen,mutta vain lasten asioissa.Olisi helpompaa,kun ei enää tarvitsisi kuulla koko miehestä.Ihan hyvin jo menee,enkä usko enää koskaan seurustelevaniEn kestä enää,jos kaikki toistuu ja sitä riskiä en voi ottaa!Onnea niille,jotka kaikesta huolimatta ovat uskaltaneet aloittaa uuden suhteen ja uuden elämän.
aika tuttuja tunteita saa lukea näistä.. itse olen huomannut, että vaikka on päässyt yli itse ihmisestä, niin silti tuntuu että kaikki ei ole jotenkin kohdallaan. tuntuu, että millään ei sinänsä ole väliä ja mikään ei jaksa kiinnostaa.. olen kuullut muutamilta samanlaisista oireista, toivon vaan että tää ei kestä ikuisesti.. 7 vuotta 2 lasta ja petetty..