Reilu vuosi yhteistä elämää takana ja nyt tuntuu, että toivon liekki yhteisen elämän jatkosta tuottaa viimeistä valoaan. Riitoja on ollut ihan liikaa ja välillä tuntuu, että emme ymmärrä toisiamme yhtään.
Eilen naiseni kertoi minulle, ettei enää tiedä mitä hän haluaa. Ei kertonut haluavansa erota, muttei myöskään, että haluaisi olla yhdessä. Minä tiedän mitä minä haluan. Haluan saada parisuhteemme kuntoon ja panostaa siihen. Rakastanhan häntä vielä enemmän kuin ketään.
Tuntuu kamalalta tulla töistä kotiin, kun toinen ei osoita rakkautta halauksin ja suukoin. Sen vain aistii, kun toinen ei enää rakasta. Töissäkään ei oikein pysty keskittymään työn tekemiseen, kun kotiasiat painavat mieltä ja öisin ei saa kunnolla nukutuksi.
Kaikki haaveet tuntuu romahtavan ja itku on koko ajan silmässä. Taidan olla siinä mielessä eriskummallinen mies, että minä puhun ongelmistani, itken enkä käy baareissa ryypäten viikonloppuja läpeensä.
Eilen naiseni kertoi minulle, ettei enää tiedä mitä hän haluaa. Ei kertonut haluavansa erota, muttei myöskään, että haluaisi olla yhdessä. Minä tiedän mitä minä haluan. Haluan saada parisuhteemme kuntoon ja panostaa siihen. Rakastanhan häntä vielä enemmän kuin ketään.
Tuntuu kamalalta tulla töistä kotiin, kun toinen ei osoita rakkautta halauksin ja suukoin. Sen vain aistii, kun toinen ei enää rakasta. Töissäkään ei oikein pysty keskittymään työn tekemiseen, kun kotiasiat painavat mieltä ja öisin ei saa kunnolla nukutuksi.
Kaikki haaveet tuntuu romahtavan ja itku on koko ajan silmässä. Taidan olla siinä mielessä eriskummallinen mies, että minä puhun ongelmistani, itken enkä käy baareissa ryypäten viikonloppuja läpeensä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teille on käynyt nyt niin että elämän arki on tullut vastaan, kuherteluaika on ohi.
Nyt on aika päättää, haluaako uuden kuherteluajan jonkun muun kanssa ja on taas vuoden päästä samassa tilanteessa vai alkaako kehittää entistä suhdetta syvempään suuntaan ja hyväksyä elämän arki. Naisille varsinkin se on joskus melkoisen vaikeaa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Useampaan kertaan seurustelleena ole huomannut saman. Noin vuoden päästä suhde alkaa ikäänkuin viilenemään, mutta arkeahan se on. Nykyinen suhde on kestänyt kohta puolitoista vuotta ja hiipumista on näkynyt. Eikä se minua häiritse. Tiedän ettei elämä ole aina sitä romanttista kuhertelua. Kuitenkin rakastan puolisoani valtavasti vaikken sitä joka päivä näytäkään. On meillä kuitenkin niitä helliä hetkiä ja niitä osaa arvostaa sitten kun ne kohdalle sattuu. Riitojakin on mutta ne kuuluvat parisuhteeseen. Odottakaan nyt vielä hetki ennen kuin alatte erota. Kyllä se päivä vielä paistaa teidänkin elämäänne.
Olet kuin mun miesystäväni...Rakastan häntä, on uskomatonta kuinka paljon hän on valmis tekemään töitä suhteemme eteen. Tällaista miestä ei todellakaan löydä helposti.
Itselläni on kuitenkin rankka ero takana (jo kauan sitten), enkä vieläkään oikein uskalla heittäytyä suhteeseen, elää läpi vaikeden aikojen. Minussa ei ole tarpeeksi uskoa, tahtoa...vaikka kuitenkin haluan. Haluaisin haluta ja kyetä enemmän kuin mitään muuta.
Silti, kun mies tulee kotiin, en välttämättä pysty häntä vilpittömästi halaamaan. Tälläkin hetkellä minulla on häntä kauhea ikävä, mutta kun illalla taas näemme, pelkään sulkeutuvani taas kuoreeni.
Älä vielä luovuta. Ehkä naisesi on sellaista sorttia, että tajuaa asioiden merkityksen vähän hitaammin kuin sinä. Luulen, että minullakin menee vielä aikaa ennen kuin kykenen samanlaiseen pyyteettömään rakkauteen ja tahdonvoimaan kuin mieheni. Keskustelkaa, se on tärkeää.
Niin aika surullista. Minä olen kai aika samanlainen tyyppi kuin sinä, vaikea jotenkin sanoa helliä asioista ja silleen sponttaanisti halailla ja pussailla. Mieheni taas haluaa mielestäni todella paljon huomiota ja hellyyttä eikä koe sitä minulta riittävästi saavansa. Minä osoitan kiintymystäni pitämällä kodin kunnossa ja tekemällä ruokaa, vaikken mikään kokkailusta nauttiva henkilö olekaan. Pienillä ikään kuin arjen helpotuksilla hänelle osoitan että välitän. Kuitenkin aina sohvalla olemme sylikkäin pussailemme, ja tietty muutakin, aamulla ja illalla ja vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä (vaikka välillä kaipaankin kavereitani) Olen aina mennyt paljon harrastuksissani, mutta niistä luovuin ihan vapaaehtoisesti kun suhteeseen aloimme, että olisi enemmän aikaa yhdessä. Nämä minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni ei ole mitään, sillä hänen tyylinsä on fyysistä hellittelyä ja jatkuvaa huomiota, jota minä en osaa antaa. Vuoden seurustelun jälkeen ero edessä.