Voiko exän kanssa olla kaveri?

Niin nainen jätti minut varmaan pelkäsi että minä jättäisin hänet, oli kyllä käynyt mielessä sillon joskus ensimmäisen vuoden jälkee kun alko vanha suola janottaa, mutta en mennyt lankaa ja oon vielläkin hänen kanssa kaveri ja ei meillä tän nykysen kanssa edes mennyt niin huonosti vain tää loppu kun kaikki iski ja menin paniikkii ja sulkeutumaan. Kunpa sillä alkaisi vanha suola janottaa ja antaa vain ajan kuluu ja toivoo vai?? Kerotkaaa!

et se sinä voi olla. et ainakaan kertonut näin käyneen kun puhuttiin. turhia haihattelen vain. ja kaiken lisäksi. ethän sinä mua edes haluais.

kaikilla naisilla ei ala vanha suola janottamaan. joillakin alkaa kun itse näytät nauttivasi taas elämästä. et ylpeänä vaan ihan aidosti. näin mulle kävi.

muutkin=)=)

Toisista jutuista vain tietää, että ne loppuu, eikä halua enää ikinä kuullakaan koko tyypistä. Mutta, sitten on ne tyypit jotka jää pyörimään mieleen. Mulla meni monta vuotta, ettei nähtykään yhden entisen "suuren rakkauden" kanssa ja molemmat seurusteltiin omilla tahoillamme. Toivoin kuitenkin, että kunpa joskus meidän välille VIELÄ tulisi jotain, kun käynissä oleva suhde oli aika huono. Ja, kuinka ollakaan, nyt olemme taas "väleissä", mutta en kuitenkaa tiedä, tuleeko tästä mitään. Sitä ei uskalla kuitenkaan heittäytyä täysiä mukaan, kun pelottaa, että tulee taas siipeen.. Ainakin tietää, mitä voisi tehdä toisin ja tuntee toisen ihmisen jo valmiiksi jollain tavalla ainakin. Mutta oppimista paljon. Aika näyttää, ja omaan tunteeseen kannattaa luottaa, muttei jäädä liiaksi roikkumaan. Kannattaa antaa nyt olla, kun juttu on vielä niin tuore. Elä välillä omaa elämää, ja keskity muihin asioihin. Kyllä ne asiat yleensä selviää.

Voiko ex:n kanssa olla kaveria... Tämä on hankala kysymys. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Omasta kokemuksesta voin sanoa että minä haluasin mutta ex mieheni teot ja sanat ja omat tuntemukset asiasta poikkeavat suuresti omistani. Erosin hänestä vuosi sitten ja suhteessa oli väkivaltaa joka alkoi enemmän korostumaan vasta eron jälkeen. Olimme olleet 9 vuotta yhdessä ( 1,5 v naimisissa) Siinä vaiheessa en halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta lähes tulkoon pakko kun meillä on yhteinen lapsi. Tunnepuoli on itselläni pelkästään enää kaverillinen, välillä vihaan häntä silmittömästi jos juttelemme puhelimessa , mutta hillitsen itseni. Hänellä taas niitä tunteita minua kohtaan on, joita nyt yrittää kovasti kuolettaa. ehkäpä tämä nyt sitten selviää pystytäänkö tulevaisuudessa olemaan pelkkiä kavereita jotka voisivat silloin tällöin vaihdella kuulumiset vaikka kahvikupposen äärellä. Kuitenkin iso osa ollut joskus aiemmin elämääni..
MUTTA, nyt on toisenlainenkin kokemus asiasta kun nykyinen miesystäväni on hyvää pataa oman ex:nsä kanssa mikä minua taas kovasti kismittää. Tekevät kaikkea yhdessä, nyttemmin kai harvemmin kun olen astunut kuvioihin. Kävivät jouluostoksilla yhdessä, kummipojan synttäreillä jonne minä en saanut mennä siksi että ex on paikalla, viestittelevät ja soittelevat puolin ja toisin. Asia kismittää siksi koska en voi koskaan olla täysin varma etteikö se vanha suola ala janottamaan. Asiasta on puhuttu ja mies sanoo että hänellä ei ole tunteita ex:ää kohtaan, mutta sitten taas minä pystyn päättelemään että tällä ex:llä taas on..Mutta mistä minä tiedän mitä parin tunnin kahvihetkissä tapahtuu. Myönnän että olen myös hieman mustasukkainen, mutta myös kateellinen että oman ex:n kanssa välit ovat tulehtuneet. Asiaa vielä pahentaa se että ei ihan pysty luottamaan täysillä, koska minut on kerran petetty( ei tämä nykyinen )kaikki miehethän ei ole samanlaisia, mutta jos on kerran petetty on vaikea alkaa luottamaan..Tämä nykyinen miesystäväni ei itsekään ole puhdas pulmunen, mutta hän on seikkaillut siinä vaiheessa kun edellisessä suhteessa hänen mielestään on alkanut jo lähtölaskennat.. tämä sivusi sitten taas jo ihan toista aihetta, mutta se siis riippu paljon ihmisistä pystyykö / haluaako ex:n kanssa olla kaveria. Pitää myös muistaa ja ottaa huomioon uuden kumppanin tunteet ja ajatukset.

Meilla tuli ero puoli vuotta sitten 4.5 vuoden suhteen jalkeen, josta yli puolet avoliitossa. Mies jatti, itse olin onnellinen. Syyna ettei tiennyt mita haluaa.

Olin aivan rikkipoikkipohjalla, vihasin hanta koko sydamestani, hanen kasvojaan, eleitaan, kaikkea.

Sita jatkui reilu kk. Sen jalkeen exaa alkoi janottamaan vanha suola ja yritti palata luokseni, ainakin osittain. Mina tyhmana ja edelleen rikkinaisena otin vastaan ja aloimme ihme kylla ystavystya. Pystyimme keskustelemaan enemman kuin koskaan ennen.

Nyt erosta tosiaan puoli vuotta, emme tieda onko tama tauko vai ei, ja tunteita on viela molemmin puolin jaljella jonkun verran vaikka molemmat loytaneet jo uudenkin. Yhteys on viela jaljella ja meilla on samanlainen ajatuksenkulku ja aina hauskaa yhdessa.

Kai se ystavyys voi siis sailya, ihme kylla. En olisi uskonut. Ei silla, ettako kaikesta voisi keskustella. Esim uusista suhteista puhuminen ei onnistu, siita aiheutuu vain pahaa mielta ja tyhmaa kinaa. Mutta uskon etta ystavina sailymme jollei nyt mitaan ihmetta kay.

Kai se on jokainen tapaus erikseen, ei sita voi suoraan sanoa etta voi olla ystavaa tai ei. Riippuu suhteesta, erosta, ihmisista. Siita, pystyyko antamaan anteeksi, ja kai ennen kaikkea siita, pystyyko eron jalkeen keskustelemaan asiat selviksi. Jos joku jaa hampaan koloon, ei ystavyyskaan onnistu.

Voimia! Jos suhteenne ei kestanyt, ei sita ollutkaan tarkoitettu kestamaan. Tiedan, tuo ei paljon lohduta, mutta itse elan samassa tilanteessa ja olen paatanyt etta aika nayttaa!!