Jos naisenne pettäisi teitä kerran.
Ja jos antaisitte sen anteeksi, niin mikä olisi se syy MIKSI antaisitte anteeksi?
Ja jos antaisitte sen anteeksi, niin mikä olisi se syy MIKSI antaisitte anteeksi?
Kysymys..
tyttönen85
262212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos vaimo saisi minut vakuuttuneeksi, että hän oikeasti katuu tekoaan ja pyytää anteeksi.
Olen vuosien saatossa huomannut, että pettäjät harvemmin katuvat tekojaan, korkeintaan kiinnijäämistään. Samalla syytellen petettyä, jonka vajavaisuus oikeastaan oikeutti pettämisen.
Tossa on hyvä pointti toi: "pettäjät harvemmin katuvat tekojaan, korkeintaan kiinnijäämistään".
Mä oon alkanut sanoa tota "Hiihtoliittomoraaliksi" siitä lähtien, kun Kari-Pekka Kyrö antoi Lahden doping käryjen yhteydessä telkussa lausunnon, jossa hän sanoi: "Kadumme syvästi sitä että jäimme kiinni..." En meinannut uskoa korviani. Ajattelin, että varmaan se kohta rykii ja korjaa että "kadumme kiellettyjen aineiden käyttöä..", mutta ei. Hemmo tosiaan tarkoitti mitä sanoi! Katuivat kiinnijäämistä. Miten sitä voi edes katua? Eikö katua voi vain sellaista, mitä on itse tehnyt? Pelottavaa moraalia.
ei olekkaan, ettäkö anteeksi antaisin.
Pettäminen on sen verran iso juttu, etten antaisi anteeksi koskaan. Luottamusta ei enää koskaan olisi, joten parasta on erota jo tässä vaiheessa.
että tuossa on taustalla äitikompleksi... No vitsivitsi! Sori, oli ihan pakko... ;-)
ajattelisin, että on parempi antaa anteeksi kuin elää vihassa. Antaisin anteeksi myös siksi, että itse olen saanut paljon anteeksi. Mutta: asia täytyy käsitellä. Pettäjän on ymmärrettävä tekonsa vaikutukset. Asia tekee luottamukseen niin suuren loven, että sitä on vaikea ennalta ymmärtää.
Sitten vielä: Onko anteeksiantoa ilman unohtamista? Tarkoitan sitä, että jos asia kummittelee mielessä tai katkeruutta vaalii tahallaan, niin onko silloin todella antanut anteeksi? Ja kuinka moni pystyy antamaan anteeksi? Jos ihmiset välittävät toisistaan, he ehkä voivat antaa anteeksi, mutta se on hyväksyttävä että se vie aikaa. Kaikki paraneminen vie aikaa. Itse olen ollut tilanteessa jossa mulla ei ole ollut resursseja antaa anteeksi vaikka kuinka olen halunnut.
...mutta ei unohtaa. Niin se vain on. Voi haluta antaa anteeksi, ja järkitasolla näin tekeekin. Pettäminen palaa kuitenkin mieleen aina uudelleen ja uudelleen. Kenties todella harvoin, vain tietyissä tilanteissa, mutta taustalla se kummittelee aina. Sen kanssa on vain opittava elämään, jos suhteessa haluaa jatkaa.
minulle anteeksi vaikka sanoo ettei ikinä hyväksyisi petämistä ja se olisi kerrasta poikki. miksi? koska hän rakastaa mua ja hän on ensimmäiseni ja hän tietää sen.
En antaisi anteeksi, jos aistisin teossa yhtään suunnitelmallisuutta tai riskiä uusiutumiseen. Muussa tapauksessa nöyrä ja vilpitön katumus saisi minut antamaan yhden kerran anteeksi. En aikoisi pettää itse, mutta edellyttäisin ainakin enemmän hyväksyntää omille puutteilleni ja tarpeilleni.
naisen kanssa typeriä sopimuksia. Sellaisia sopivia vaan.
Jos on kuitenkin erehtynyt sopimaan jotain hölmöä, niin pettäminen annetaan anteeksi vasta kun on saatu täysi korvaus.
on sellainen mitä en antaisi anteeksi mistään hinnasta. Alpakat menisi jakoon välittömästi ! Teko on anteeksiantamaton ja kertoo ihmisen olemattomasta kunnioituksesta toista kohtaan, ei mitenkään suotavaa. Piste !
Kun siis puhutaan selvästä, tahallisestaluottamuksen rikkomisesta, valhetelusta ja/tai salaamisesta, olen samoilla linjoilla Hossin kanssa. Olipa kyse seksistä taikka mistä tahansa muusta tärkeäksi kokemastani asiasta. Jos vaikka asuinkumppanini (yhteinen talous) käyttäisi vuoden ajan joka kuukausi neljänneksen palkastaan hedelmäpeliin mun sitä tietämättä, kyllä se varmaankin olis eron paikka. Tai ainaki rajoja koeteltais.
luottamus on sellainen tekijä mitä ei millään keinoin saisi mennä rikkomaan. Puhutaan kuitenkin sellaisesta käsitteestä minkä takaisin saaminen on äärimmäisen vaikea tai jopa mahdoton tehtävä, voiko sitä luottaa ikuna sellaiseen ihmiseen joka sen on rikkonut ? Ei, ainakaan jos pettämisestä on kysymys ! Tietysti sellainen seikka kuin anteeksianto on asia mikä usealta ihmiselta puuttuu mut on vaan yksin kertaisesti sellaisia asioita mille anteeksiantoa voi suoda. Sillä hetkellä on tapahtunut jotain todellakin peruuttamatonta ja sitä olis pitänyt miettiä ennen ku moisen tilanteen menee tekemään.
toi Serpico kirjoitti aikas pirun fiksusti. Katoppa.
kyllä ukkeli näpyttelee ja olen aivan samaa mieltä tuon anteeksi antamisen suhteen, vihasta ei saa kuin ongelmia itselleen.
Tottahan toki tilanne on sellainen ettei näin voi antaa siihen täysin selventävää vastausta. Omat moraaliset käsitteet punnitaan siinä vaiheessa kun tilanne omalle kohdalle napsahtaa. Ihmismieli on sen verran kummallinen et nyt sanotaan tätä mut asia muuttuukin aivan käänteiseksi. Kyseessä on kuitenkin ihminen johon on rakastunut ja tunteet kun ovat pelissä ei sitä voi varmaksi sanoa omia reaktiota.
Siitä huolimatta uskoisin että en sitä voisi anteeksi antaa koska tunnen itseni sen verran hyvin että moista tilannetta en menisi itse tekemään, siksi on helppo vaatia toiseltakin vastaavaa.
Lähdetään siitä, mitä ON pettäminen? Eikö se ole toisen luottamuksen ja/tai toiselle annetun lupauksen rikkomista? Lupaukset ja niihin nojautuva luottamus voi sitten olla joko ääneen lausuttuja tai sitten puhtaasti omassa tai toisen päässä eläviä oletuksia.
Varmastikin tarkoitat pettämisellä seksiä jonkun muun kuin vakoikumppani kanssa, sillä oletuksella ettei toinen sitä sallisi? Eli että nainen sekstaa jonkun toisen miehen(tai naisen tai whaeva) kanssa salaa, ja sitten se paljastuu. Näinkö?
SItten veilä pitäisi määritellä rajat seksuaaliselle pettämiselle: flirtti? käpälöinti? suutelu? riisuminen? vaakatasossa piehtarointi vaatteet päällä? suuseksi? runkkaus? perspano? normaali yhdyntä?
Vaiko: ihastus? pitkäaikainen kirjoittelu/juttutuokiot kahden kesken? rakastuminen?
Eli mistä puhut kun puhut pettämisestä?
Ja tämä EI ole saivartelua. Mun mielestä on oikeasti tärkeää määritellä mistä puhutaan.
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa selkeä ja johdonmukainen/harkittu valehteleminen ja varsinkin sen pitkään jatkuminen on pettämistä. Liittyipä seksiin taikka ei. Silloin menee luottamus.
Vaimo on kysellyt jo vuosikausia, onko se vielä yhtä kaunis kuin ensikertaa tavatessamme.
Olen valehdellut jo toistakymmentä vuotta ja johdonmukaiset valheeni vain pahenevat vanhemmiten.
Normaali pano toisen miehen kanssa, ei tunteita eikä hellyyttä mukana. Ja nainen siitä itse kertoo miehellensä.
Toi on kuitenkin ehkä pikkasen eri asia. ;-) Myönnän löyhän moraalini tuossa kohtaa. =D
etukäteen olisi sellainen ajatus että niin voi käydä ja että se on ihmisen elämää ja siksi periaatteessa, inhimillisyyden nimissä "sallittua", voisin ehkä jatkaa suhdetta. Jos siis todellakin kyse on onnettomasta tapahtumasta, jota todellakin katuu. Kysymys on kyllä vaikea. Ihan tuollaista mulla ei ole tullut kohdalle, joten täytyy vain tehdä oletuksia omasta käytöksestä siinä tilanteessa.
Joskus yli 15 vuotta sitten olen itse pettänyt seurustelusuhteessa ollessani sen yhden ja ainoan kerran tähänastisessa elämässäni, ja se johti eroon. Minä halusin erota. En pystyt kertomaan asiasta naiselleni ja omatuntoni oli niin huono, että en kyennyt jatkamaan seurustelua. Nykyisin toimisin vastaavassa tilanteesa aivan toisin.
"Lähdetään siitä, mitä ON pettäminen? Eikö se ole toisen luottamuksen ja/tai toiselle annetun lupauksen rikkomista? Lupaukset ja niihin nojautuva luottamus voi sitten olla joko ääneen lausuttuja tai sitten puhtaasti omassa tai toisen päässä eläviä oletuksia."
...
"Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa selkeä ja johdonmukainen/harkittu valehteleminen ja varsinkin sen pitkään jatkuminen on pettämistä. Liittyipä seksiin taikka ei. Silloin menee luottamus. "
Hyvinpä sait tuotua esille sen pettämisen todellisen luonteen ja merkityksen!! Itse ajattelen samoin, vaikken noin hyvin sitä olisi pystynyt esittämään..
Voin helpommin antaa anteeksi ja unohtaa harkitsemattoman teon tai sanomisen,
jos ei ole määritelty "rajoja"
tai ei ole edes ymmärretty puhua asiasta etukäteen ja huomata toisen olevan eri mieltä rajoista.
Esim. voisin harkitsemattoman/kännissä sählätyn sänkyyn menon antaa helpommin anteeksi kuin toistuvan lupausten ja luottamuksen pettämisen muissa asioissa, joista varmasti on puhuttu useammankin kerran tilanteeseen tultaessa.
Tietenkin asiasta täytyy puhua ja keskustella, ja toisen täytyy tosiaan tekoaan katua. Mutta jos saman virheen tekee uudestaan tai valehtelee toistuvasti uskaltamatta katsoa tekojaan silmiin keskusteluista huolimatta, en itse ainakaan voi enää anteeksi antaa.
Serpico kysyi vielä "Onko anteeksiantoa ilman unohtamista? Tarkoitan sitä, että jos asia kummittelee mielessä tai katkeruutta vaalii tahallaan, niin onko silloin todella antanut anteeksi?"
Toi on kans aika tärkeä pointti, jos on tullut petetyksi ja luottamus on mennyt. Vaikka toinen kuinka väittää antavansa anteeksi, mut ei pysty asiaa unohtamaan, ei kai oikeasti ole antanut anteeksi tai ei ainakaan pysty enää luottamaan ja kunnioitamaan toista.
Olen kyllä tullut petetyksi, en perinteisesti sänkyyn menemällä, vaan mun mielestä astetta pahemmin, eli ihastui toiseen ja "kahvitteli" mun selän takana, paljastuessaan halusi jatkaa mun kans pitkien keskustelujen jälkeen.
Toisin kävi, valehtelua, salaamista yms. jatkui (ei siltikään seksiä vieläkään) ja koin sen kyllä pahemmaksi kuin jos olisi käynyt lakanoiden välissä. Varsinkin kun oli jo moneen kertaan asia puitu. Luottamus ja kunnioitus meni, ja vaik ehkä olisin voinut anteeksi antanaa ei se olisi luottamusta ja kunnioitusta takaisin tuonut.
Jos olisi lapsia, saattaisin yrittää pitää perheen koossa, riippuu vähän tilanteesta. Anteeksi en antaisi koskaan.
olen antanut anteeksi ja yhteiselo jatkuu, vaikkakin erilaisena kuin ennen. Paluuta menneeseen ei ole ja suhde ajautuu väkisin uudelle/erilaiselle pohjalle.
Suhde kolmanteen osapuoleen ja rakastuminen on kaikista pahinta mahdollista kumppanille. Ensimmäisen kerran voi laittaa henkilökohtaisen kriisin ja ymmärtämättömyyden piikkiin, mutta toinen kerta on jo tyhmyyttä, josta joutuu kärsimään, kolmas ja sitä enemmät kerran on sairautta, johon tarvitsee hoitoa.
Miksi anteeksi? Siksi, koska periaatteessa kaikki oli ja on edelleen hyvin. Pettäminen on yksi suuri riski pitkässä suhteessa ja jotkut käyvät läpi sen tuoman kriisin, toiset ei ja joidenkin ei onneksi tarvitse. Pettäminen voi johtua juuri henkilökohtaisesta kriisistä, eikä suhteessa välttämättä ole mitään erityistä vikaa normaalin harmaan arjen lisäksi.
Uskon, että arjen harmaus, tylsistyminen vakaaseen ja turvalliseen elämään on paljon yleisempi pettämisen syy, kuin luullaankaan, eikä suhteessa tarvitse välttämättä olla mitään erityistä ongelmaa.
yhelle mimmille kenkää jo ensimmäisestä mustasukkaisuus kohtauksestakin....jo maapallon asukasluvun perusteella olisi vitun kohtuuton antaa anteeksi.
Näen, että suhteessa luottamus on se tärkein
asia mitä on. Se, että sovitaan, että pannaan
muita, on esimerkiksi ymmärrettävissä oleva juttu.
Seksi ja rakkaus kun on eri asioita.
Mutta, jos toinen pettää luottamuksen (on siis
sovittu että ei panna muita), se on se suuri
juttu. Pyrkisin lopettamaan suhteen.
Voisin kuvitella (TOIVOISIN oikeastaan) että
olisi mahdollista että rakastaisin toista NIIN
paljon, että toisen menettäminen olisi suurempi
paha kuin luottamuksen menettäminen, ja olisi
parempi antaa asian olla. Sinänsä sillä seksillä
nyt ei ole mitään väliä, vaan se luottamus on
se juttu.
Tuollainen kaiken yli menevä rakkaus olisi aika
kiva juttu oikeastaan, vaikka siinä olisikin aika
hyväksikäytettävässä tilassa. Ehkä kuitenkin
onnellisuus siitä tunteesta olisi arvokkaampi
kuin mikään negatiivinen asia.
Toisaalta, enpä ole tuollaista rakkautta kokenut,
ja edelliset suhteen olisin laittanut kerrasta
poikki, jos toinen olisi pettänyt luottamuksen.
Olisi muustakin asiasta valehtelu riittänyt.
Luottamus tai ei mitään.
anteeksi, mutta silti se ei olisi tae siitä, että suhde jatkuisi.
Anteeksi antaisin oman itseni vuoksi.