Astiat vääriin paikkoihin

Veikkaisin välinpitämättömyyttä. Tätä tapahtuu meillä usein..

meillä ihan sama juttu. valitan tästä usein, mutta enää en jaksa välittää. siirrän ne muoviastiat vaan oikeaan lokeroon. se on kyllä turhauttavaa.

Veikkaanpa, että vaihtoehto B on lähinnä "oikein", ainakin meillä.

onko olemassa kahdenlaisia asioita?
t:mies
heheh...kunhan kevensin.

tosissaan kun ajattelen niin teen itse aivan samalla tavalla kotona, johtuu siitä että ajattelen "mitä väliä" missä ne on sieltähän ne kaapista saa kun tarttee....ei jaksa ressata noin pienestä asiasta.

Ihmetyttää. Ei siis sikäli, etten olisi kuullut samaa jo sadan naisen suusta. Miehet ei ota huomioon sängyssä, miehet ei piittaa järjestyksestä, ei välitä muutenkaan, ei huomioi...

En tajua. Itse mielestäni olen poikkeus jokaisessa suhteessa mitä mainitsin. Silti välillä tuntuu melkein, että se on väärin, kun katsoo mitä miehet yleensä touhuaa. Pitäisikö minunkin tyhjentää pesukone päin helvettiä, kääntää kylkyä viiden minuutin hoitelun jälkeen, ravata baareissa yksinään ja muistaa toista kerran kuussa?

On aika hauskaa että nuo kysymykset laitetaan aina niin päin että se on juuri mies jolta se "solu" puuttuu. Mutta entäs jos asia onkin niin että teille naisille jostain kummasta ilmestyy ylimääräinen "solu" joka alkaa nipottamaan aivan turhan päiväisistä asioista. Ihan kuin elämä kaatuisi siihen että se muovikulho eksyy lasisen kanssa samaan hyllyyn.

Toisaalta, jos se on noin tärkeä asia elämässä niin ehkäpä on tullut valittua väärä mies. Katsos semmoisiakin kun olemassa jotka osaa pitää järjestystä ;). Eikös siinä valinta tilanteessa voisi tsekata että millä tavalla mies on asunut yksin ollessaan. Ei ne tavat siitä juuri miksikään muutu. Vai onko kyse taas siitä että "kyllä minä tuon ihanan rentun koulutan" ;)

mitä väliä. Pääasia että menevät kaappiin ja mulle riittää se. Ei jaksa ressata itseä pikkuasioilla. Minulle on aivan sama minne vaimo ne laitta joten en valita asiasta hänelle. Hyvä vaan kun sekin välillä laittaa astioita kaappiin ;-)

niin, että se voi johtua pelkästään siitä, että molemmat ovat tottuneet laittamaan tietyt astiat tiettyihin paikkoihin, eikä asiasta ole koskaan ollut puhetta silleen niinku oikeasti.

Minä olen aina tiskannut vähintään yhtä paljon kuin vaimo, eikä se ole läheskään aina selvää, että kumpi loppupeleissä on astioiden järjestyksen laatija ja kumman mukaan ne laitettaisiin. Se täytyy todeta, että kaikki astiat ovat tarvittaessa löytyneet.

Meillä vaimo laittoi ennen aina keittiöveitset kaikkien muiden sekoittimien sekaan, jolloin ne tylsyivät jatkuvasti ja sitten oli vähän purnausta lihaa leikatessa, et tääkään veitsi ei pysty mihinkään. Minä puolestaan ripustin aina veitset niille hakkaamiini koukkuihin, pois lasten ulottuvilta ja jotta pysyisivät hyvässä terässä. Arviolta meni ainakin 3 vuotta, että vaimo alkoi automaattisesti ripustaa veitset niille tehtyyn paikkaan.

Meillä myös siirrettiin vuorotellen olohuoneen mattoa 30 cm ees-takas, koska molemmat näki sen maton paikan eri tavalla ja molemmat ihmettelivät, että miksi se matto aina on väärässä paikassa, kunnes toinen jäi kiinni rysän päältä ja asia tuli ilmi. Matto löysi paikkansa siitä puolesta välistä.

Johtuu varmaan välinpitämättömyydestä.

Meillä on nimittäin ihan sama juttu.

On äärimmäisen raivostuttavaa, kun itse seuraavan kerran alkaa tehdä ruokaa, astiat on sijoiteltu ihan päin persettä milloin minnekin. Niitä saa sitten etsiä kissojan ja koirien kanssa ja aikaa kuluu.

Me ollaan kerran miehen kanssa ihan käyty läpi yksitellen, että mikä astia menee minnekin hyllylle ja mitkä ruokailuvälineet minnekin, mutta ei. Aina saa miehen jäljiltä olla aukomassa jokaista laatikkoa ja kaapin ovea ja etsiä milloin mitäkin. Sakset on vihonviimeinen tavara, joka on aina kadoksissa. Kun niitä kertakaikkisesti ei osata/jaksa laittaa siihen samaan paikkaan, mistä ne aina löytyvät. Ehei. Ja toinen kadoksissa oleva esine on purkin avaaja.

Tota noin, onko se niin vakava juttu,miten astiat on,jos asiaa o i k e i n tarkasti ajattelee. Pääasia, että on kaapissa ja että on kaappeja. Voisivathan asiat olla huonomminkin. Minulle oli ennen tuollaiset asiat tosi tärkeitä, mutta kun vammauduin, niin nyt olen kiitollinen että saan syötyä ja tiskattua,oli astia muovia tai lasia. Kyllä elämässä on oikeitakin asioita, joista kantaa huolta. "Älä sinä armaani hermostu, ihmettele vaan." sanotaan vanhassa laulussakin. Halaa vaikka sitä ukkokultaa, ihan vaikka vaan siksi, että hän on olemassa ja anna niitten astioitten olla niinkuin ne on. Ei kukaan ole määrännyt että naisten tapa on oikein sen enempää kuin miestenkään, on vaan erilaisia tapoja.

Kirjoitin, että "asia ei haittaa, vaan kiinnostaa"... Suurin osa vastaajista on pähkäillyt, että minua potuttaa ihan hirveästi tämä asia. No ei potuta, vaan mietiskelin syitä eroavaisuuteemme.
Tuo astiahommahan on vain esimerkki satojen joukosta. Yhtä hyvin olisin voinut kysyä, miksi miehet pukevat lapsille eriparisukat jalkaan tai tiputtavat likaiset vaatteensa pyykkikorin viereen eikä sinne koriin.

ihan tarkoituksella, koska ajattelee että, tarpeeksi monta kertaa laittaa astiat miten sattuu, kiellät häntä tyhjentämästä tiskikonetta, ja näin hänellä on jälleen yksi kotityö vähemmän tehtävänä.

Kerronpa, mitä tapahtui tänä viikonloppuna mun miesystävän luona. Oltiin laitettu lättyjä ja käytin siihen semmosta kannua, jonka löysin sen astiakaapista (jossa on tasan ylä- ja alakaappi, eli ei oo hirveän iso). Kun se sitten lopuksi oli tiskattu, mies alkoi viedä sitä paikoilleen, avasi kaapin ja kysyi: "Oliko tää tästä kohtaa?"

Hauskaahan tässä on se, että mies on asunut tykönään vuosikausia, mä olen sen asunnolla käynyt vasta pari kuukautta, enkä todellakaan siinä määrin, että olisin alkanut järjestellä paikkoja oman mieleni mukaan. Itse ei siis vaan oman kaappinsa järjestystä muistanut.

Mies kysyy aina: "Mihin sie olet sen perunamuusijauheen piilottanut?"

- Paikallaan se on, alimmassa laatikossa. (Joka on sisällöltään ainoa looginen paikka perunamuusijauheen säilyttämiseen.)

Mies ottaa paketin ja paketista pussin ja laittaa paketin yläkaappiin, samalle hyllylle mehujen ja hedelmäsäilykkeiden kanssa. Seuraavan kerran keittiössä häärätessäni usein siirrän paketin alalaatikkoon, koska se on niin iso että on tiellä kaapissa.

Parin päivän päästä mies kysyy: "Mihin sie olet sen perunamuusijauheen piilottanut?"

Tämä on jatkunut jo kolmatta vuotta. Minua asia ei haittaa, eikä käsittääkseni miestäkään. Mutta ehkä kohta siirrän jauheen pysyvästi mehuhyllylle, ettei mies vain kuole nälkään, kun ei löydä ruoka-aineksia, jos olen joskus päivän tai pari poissa...

laiteta asitoita perkele.
meillä on tasan yksi kappale jokaista ruokailuvälinettä ja yksi kaappi niille.
perkele jos niistä jo onnistuu laittamaan väärin niin saa lähteä kävelemään vaimoke. piste.