Kyselläänpäs välillä vähän henkisempiäkin asioita...
Miten paljon miehelle merkkaa naisen uskonnollinen suuntaus? Pitääkö naisen kuulua kirkkoon, että saat ne unelmiesi kirkkohäät ja pennut kastettua?
Mikä muuten olisi suhtautumisesi jos nainen olisikin esim. pakana?
Miten paljon miehelle merkkaa naisen uskonnollinen suuntaus? Pitääkö naisen kuulua kirkkoon, että saat ne unelmiesi kirkkohäät ja pennut kastettua?
Mikä muuten olisi suhtautumisesi jos nainen olisikin esim. pakana?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitä vähemmän uskonto sanelee sääntöjään, sen parempi. Ihmisten moraali on universaali asia ja ylensä kiihkouskovaiset tulkitsevat elämää kovin pikkusieluisesti.
Äärimuslimejen, kristittyjen jenkkiläisten aborttilääkäreiden murhaajien, terroritekoja tekevien äärisikhejen ja shintolaisuudenkin rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat hyvin muistissa.
Aktiivinen buddhalaisuuden harjoittaja vielä menettelisi. En ainakaan ole kuullut, että he olisivat tappaneet ahderasti uskonnon nimissä.
Pakana olisi OK, jos uskonnon tilalle ei astu joku muu ahdaskatseinen ismi. Esim. kommunismi, jonka varjolla on taasen murhattu ihmisiä.
Eikä kirkollinen siunaus pahemmin eroa kirkkohäistä, lapset saa kastettua ja hautaankin siunataan ilman rippikoulua ja kirkon jäsenyyttä.
Uskonnollinen suuntaus ei merkkaa sinänsä, mutta jos vaimo-ehdokkaasta olisi kyse, niin ehdottomasti ateisti. Ihmisen täytyy pystyä ajattelemaan omilla aivoilaan.
Parempi vaan ettei kuulu kirkkoon, kun en kirkkohäitä halua itsekään. Lapsia ei tarvi myöskään, joten sepä on se ja sama.
Mutta jos oikein kiva uskistyttö kohdalle sattuu, niin se on ok jos ei ala käännyttää mua.
Ei uskonto tai sen puute ole oikean rakkauden este. Toisaalta minkään saatananpalvojan kanssa en alkaisi seukkaamaan, kun en halua herätä uhrialttarilla puukkoon rinnassa.
Kun en itsekkään ole uskovainen. Vaikka käsitykseni mukaan esim. mainitsemaasi pakanuuttakin on hieman erilaista, niin tuskinpa siitä muodostuisi ongelmaa.
Eniten varmaan haittaisi jos nainen olisi kiihkouskovainen tai jos tyrkyttymällä tyrkyttäisi omaa uskontoaan, tai sen puutetta. Käännytystyö: ei kiitos!
PS. En ole koskaan haaveillut unelmieni kirkkohäistä ;)
Kastamisesta sen verran, etten ole ajatellut asiaa.
Ei mitään väliä, kunhan ei ole mikään hihhuli.
Erosin itse kirkosta hiljattain, joten niitä kirkkohäitä ei tule kuului nainen sitten mihin uskontokuntaan tahansa. Tulee muuten pikkasen kallis vuokra vihkikirkolle, jos kummatkin sitä varten maksavat vuodessa useita satasia veroja...
Ja eiköhän ne ole naiset, jotka unelmiensa kirkkohäistä ja päivästä prinsessana haaveilee. Miehillä en uskoisi moisia ajatuksia olevan. Itselläni ei ainakaan ikinä ole edes mielessä käynyt.
nyt en mikään umpi uskovainen ole mut sen verran kuitenkin että kirkolliset toimet mielestäni kuuluvat normaaliin elämään. Toivoisin ainakin että nainen ei olisi ainakaan mikään "pakana" tai mikään muukaan vastaava. Kirkkoon kuulumista pidän kuitenkin aikas luonnollisena juttuna ja toivoisin sitä toiseltakin tai oikeastaan kyllä vaadinkin :o)
Naiseni pitäisi kuulua kirkkoon ja uskoa jumalaan. SIINÄ on 2 tärkeintä asiaa.
Mieluiten vakaumuksellinen pakana. Uskonno(i)sta riittää perusajatus olis-kiva-jos-oltais-niinku-hyviä-toisillemme-tai-jotain. Kaavamaisia hartaudenharjoituksia nimetyssä hartaudenharjoituspaikassa ei tarvita.
Mua kauhistuttaa ajatuskin kirkkohäistä, häävalssista ja morsiamenryöstöstä nuorisoseuran talolla. Mielummin menisin pilke silmäkulmassa naimisiin Vegasilaisessa kappelissa, jossa vihkaisun toimittaa Elvikseltä näyttävä heppu :-)
Bruno
Mitä pakanuus tarkoittaa, vai mitä? :)
http://www.pakanaverkko.fi/pakanuudesta/pakanuudesta.shtml
Lainaus tuolta linkistäsi:
"Pakanuus, sanan laajimmassa merkityksessä, sulkee itse asiassa sisäänsä kaikki muut paitsi juutalais-kristilliset uskonnot. Pakana voi siis määrittää jumaluudeksi vaikkapa koko maailmankaikkeuden (panteismi), palvoa yhtä (monoteismi) tai useata (polyteismi) jumaluutta taikka kokonaan kieltää minkäänlaisen jumaluuden olemassaolon (ateismi, ei merkityksessä "uskonnottomuus"). "
No joo, kuvittelin mielessäni uskonnottomuudenkin pakanuudeksi, mutta muutoin jotenkin noin mä sen olen aina mieltänyt; eli että kristityt pitävät kaikkia käännyttämättömiä pakanoina. Ja koska itse olen kääntynyt siitä pois, ergo olen pakana.
Mitä erityisesti et luule mun ymmärtäneen?
Bruno
Ei se tee sinusta pienempää miestä, jos myönnät erehtyneesi, ihminen on erehtyväinen. Se tekee, jos väität olevasi oikeassa silloinkin kun faktat puhuu jotain aivan muuta. (Viittaan tällä aikaisempiin lausuntoihisi pakanuudesta muussa yhteydessä.)
Et edelleenkään ymmärrä pakanuuden käsitettä, mutta koska minä en ole opettaja, en ala sinua opettamaan. Ajattelin vain tarjota sinulle yhden tietolähteen, jotta voisit tarkistaa tietosi aiheesta ennenkuin möläyttelet lisää typeryyksiä.
Haec habui, quae dixi.
Vaatimuksesi ehdottomasta oikeaoppisuudesta tässä asiassa tuntuu yhtä fanaattiselta kuin uskonkiihkoilijoiden mielipiteet.
Lienen käyttänyt termiä varomattomasti, mutta mielummin olisin kuullut missä menin metsään kuin epämääräisiä vihjailuja typeryyksien möläyttelystä. Puhu suusi puhtaaksi tai hyppää järveen. Ja sama latinaksi.
Mielestäni ihmisen uskonnollinen vakaumus ja suhde jumalaan on hänen yksityisasiansa. Kuta vähemmän se näkyy päivittäisessä elämässä, sen parempi. Kirkossa voi käydä joskus fiilistelemässä tai halailemassa puita tai lukea mielessään iltarukouksen, mutta normaalielämää uskonnon ei pitäisi rajoittaa. Käännytystä ja uskonnollisten käsitysten tuputusta toisille en voi sietää. Vähän samaan sarjaan lukeutuu myöskin kaste. Eihän siinä lapselta kysytä omaa mielipidettä asiaan, vaan hänet vastentahtoisesti pakotetaan kristityksi.
jälkikasvua kastaa, jos sellaista siunaantuu. Opettaisin heille mieluummin laaja-alaisesti kaikista uskonnoista, jolloin he vanhemmalla iällä voisivat itse päättää mitä uskontoa seuraavat vai seuraavatko mitään.
sinä lapseltasi kaikesta mahdollisesta, sopiiko tämä sinulle pikkumussukkaiseni?
Käännyttämisestä ja tuputtamisesta olen kanssasi samaa mieltä, mutten todellakaan pidä lapsen kastamista samaan sarjaan kuuluvana.
lapsi liitetään seurakuntaan. Ei siinä pahemmin mukelon mielipiteitä kysellä. Minusta on parempi, että lapsukainen liittyy itse seurakuntaan vanhempana, jos niin haluaa.
Siis, ei lapselta kysytä myöskään, että minkä nimen se haluaa...mutta ei lasta silti tarvitse väkisin liittää johonkin uskontoon.
Nimen voi antaa ihan ilman kastettakin.
Lapsikaste nyt on vaan siksi täällä perinne, kun muuten kirkossa ei olisi jäseniä ja veronmaksajia.
Jos nyt vaikka tarkastellaan asiaa siltä kantilta, että Raamatussakin kerrotaan Jeesuksen sanoneen: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta"
Lapset ovat viattomia ja ennenkuin he ymmärtävät asioita tarpeeksi, heille on olemassa taivaspaikka ja pääsy Jeesuksen luo. Siinä vaiheessa kun ihminen on sen ikäinen, että kykenee itse päättämään uskostaan, hän voi joko mennä kasteelle tai olla menemättä. Jos lapsi kastetaan jo pienenä, hänelle ei välttämättä tule edes tarvetta tarkastella omaa uskoaan tai suhdettaan kirkkoon myöhemmälläkään iällä - tai jos tulee, niin useimmiten sitten niin, että eroaa kirkosta.
se ole niin, että lapsen vanhemmat päättävät vakaumuksensa mukaan, kastetaanko lapsi vai ei. Aivan kuten he päättävät muissakin asioissa lapsensa puolesta.
Se ei ole vielä uskontoon pakottamista eikä uskonnon pakkosyöttämistä. Ja tuskinpa kirkko pakottaa ketään kastattamaan lastaan.
Kerrotko vielä minulle, miten joku voidaan väkisin liittää johonkin, jos hän ei ole sitä vastaan (vauvan tapauksessa tietenkään ei ole siihen kykeneväkään)?
en näe uskonnoissa juuri mitään hyvää ja naimisiinmeno muutekin kiinnosta yhtä paljon kuin tippuri.
Itse en usko uskontoihin, siinä mielessä en ole agnostikko, en usko uskontoihin olettamuksineen edes puolivillaisesti "varmuuden vuoksi". Uskon tuntemattomaan ja tietämisen rajallisuuteen. Ei ole väliä mihin joku muu tai siippa uskoo on uskomatta, paitsi jos se alkaa jotenkin rajoittamaan omaa elämistäni.
Pelastukset sun muut pelottelut ei hetkauta, sillä jos vähän edes jotakin edes villeimpinä hetkinään kuvitteliskin uskovansa, ei jonkin ikuisuuden ja ajattomuuden yhteys voi olla mitenkään riippuvainen nykytietävistä määritellyistä ja "tietäjistä" millään lailla, vaan onhan se nyt helkatissa oltava kaikenlaisen määrittelyn ulottumattomissa jo silkkaa suvereeniuttaan.
Omatunto mikä lie; elelee omaksuttujen viisauksien ja tuntemustensa mukaan, niin käy miten käy, kun kello aikanaan lakkaa ajastamasta.
Ateisti nainen olisi paras, mitä vähemmän hihhuli sitä parempi.
Ihmisen persoona on pieni, jos ei siinä ole tilaa henkisten asioiden ihmettelylle. Sellainen ihminen, myös nainen, on tylsä. Uskontoa on monenlaista, tietysti, kiihkoilu on asia erikseen.
mulle on sama mitä uskontokuntaa nainen edustaa. tosin, jos on jostain kiihkosta kyse, niin sitten ei tu kauppoja.
periaatteessa voisin lähteä jollekin normaalille uskonnolliselle reissulle mukaankin aina välillä, jos saisin lähteä mukaan.
siis kun se on mulle ihan sama, mielenkiinnosta menisin, mutta jos homma alkais mennä käännytykseksi, niin sitten ihan samaisesta mielenkiinnosta lähtisin poiskin vaikkapa kaljalle lähimpään kuppilaan.
live and let live.