Olkaa onnellisia te, joilla on "normaali" äitisuhde. Oma äitini on ylihuolehtiva, esim. hän käy oveni takana kun olen töissä ja pudottaa postiluukusta ruokaa (lettuja, pasteijoita, joita kukaan perheessäni ei halua syödä). Aikaisemmin kun minulla oli ikää lähes 30 vuotta, huomasin hänen ommelleen talvitakkini vuorin alle jonkun vaahtomuovitoppauksen, "etten vaan palelisi talvella"... tietenkään minulta lupaa kysymättä... jollain kirkkaankeltaisella langalla (mikä sattui ensimmäiseksi käteen), minkä sitten jouduin ratkomaan irti. Likapyykkini hän on käynyt laskostamassa, niin että olen sitten joutunut jokaisen viikatun lakanan ja pyyhkeen erikseen avaamaan ennen kuin panen sen pesukoneeseen... Tilanteita on ollut vaikka kuinka, en jaksa edes kaikkia kertoa.
Äiti pudottaa ruokaa
postiluukusta
142567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
,,,
ruokitte ihmislasta että pääsee isoksi mut sit sen pitäis ollakin jo siinä hei !!!
...vielä työelämässä, ei aina tahdo jaksaa toteuttaa oikuttelevan dementoituneen vanhuksen toiveita. Jos itse jaksat, niin "nostan sinulle hattuani". Menestystä valitsemallasi tiellä.
Jo nuorempanakin äiti on ollut samanlainen eli ei ole kyse mistään dementian aiheuttamista muutoksista. Parikymppisenä asuessani vielä kotona hän saattoi siivota kirjoituspöytäni ja heittää roskiin kaikenlaista minulle tärkeää, tietenkään mitään minulta kysymättä. Postien avaaminen oli ihan arkipäivää. Kerran olin kuumeessa kotona ja opiskeleva poikaystäväni soitti välitunnilla puhelinkioskista kysyäkseni mitä minulle kuuluu. Äitini vastasi puhelimeen ja löi mitään sanomatta luurin korvaan hänelle... Sitten kun olen muuttanut pois kotoa, on äitini luonani käydessään heti kynnykseltä aloittanut paikkojen ja tavaroiden järjestelemisen. Ei kiinnosta keskustella, kysyä kuulumisia, hän vain siivoaa lastenhuonetta, kun muut vieraat istuvat olohuoneessa. Joskus yritin vihjeenä sammuttaa lastenhuoneen valon, jos hän vaikka tajuaisi siitä tulla olohuoneeseen, mutta ei: hän vaan pokkana laittoi valon uudestaan päälle ja ei kun järjestelemään leluja... Nykyisin hän sitten ihmettelee, kun ei kukaan tyttäristä kutsu kylään... huoh!
Jos noin, on, ei äidilläsi ole kaikki hyvin. Oletko puhunut terveyskeskuksessa tms. hänen ongelmistaan?
Ei äidin käyttäytymistä pidä katsella liian kauan, Hänen pitää saada apua.
Äidiltä pitää saada kotisi avain pois. Hän ei saa käydä siellä pyykkiä viikkaamassa, jos kotiväkeä ei ole paikalla.
Äidille saattaa tulla jokin sellainen idea mieleen, että siitä tulee vahinkoa niin hänelle kuin kodillesikin.
Äidilläsi on jokin sairaus.Ottakaa yhteys terveyskeskukseen.Se on ehkä dementia,tai jokin muu sairaus,hän ei itse tiedä,että laskostaa likaisia vaatteita,kun luulee laskostavansa puhtaita.Mahtaako hän tietää,että kenen asuntoon tulee,jos hän luulee tulevansa töihin tai omaan asuntoonsa.Hän ehkä haluaa kovasti auttaa teitä,hän rakastaa teitä paljon ja olette hänelle tärkeitä,mutta selvästi hän ei tiedä itse mitä tekee.Jokin lääke voi myös aiheuttaa.Tärkeintä on,että ette missään nimessä hylkää tai väheksy häntä.Hän ei enää ole täydellä koneistolla,mutta se ei tee hänestä vähempiarvoista.Mutta yksi kritiikki perheellesi:jos pasteijat ja letut on valmistettu puhtaasti ym.niin miksi niitä ei voisi syödä?Eri asia,jos ette muuten uskalla,mutta ei kaikkia hänen tekemisiään kannata heittää yli,minullekin joskus ihan ns.normaalit jättävät pikkuleipiä postiluukusta.
Äiti tietää täsmälleen mitä tekee, kun viikkaa likaisia liinavaatteita. Hän vain haluaa työntää nokkansa tytärtensä elämään, niin että tyttäriä ahdistaa. Niistä letuista ja pasteijoista ei vaan pidetä, etenkin kun hänellä on tapana säilyttää ruoka huoneenlämmössä tuntitolkulla (siis sellaista minkä pitäisi olla kylmässä). Ja kyllä, olen hylännyt äitini, en jaksa häntä enää!!! En yksinkertaisesti jaksa! En vastaa puhelimeen, kun hän soittaa, miksi vastaisin: kuuluuhan sieltä vain yksinpuhelua, ei hän edes tunne minua, ei tiedä ajatuksistani mitään, ei tiedä mistä pidän ja mistä en (vrt. letut ja pasteijat). Hän on ylittänyt ja rikkonut rajat niin monta kertaa, niin monta kertaa olen asiasta hänelle sanonut, että nyt saa luvan riittää. Hänellä on ollut kymmeniä vuosia aikaa ottaa opikseen, mutta jos ei ota, niin ottakoon seuraukset vastaan. Ikävää sinänsä, että minulle jää sellainen käsitys, ettei äitini oikeasti ollut koskaan minusta kiinnostunut, kunhan vain projisoi omia pelkojaan minuun ja odotti aina että minä vapautan hänet hänen omasta pelkojensa vankilasta. Enhän minä sitä voi tehdä, eikä se minun tehtäväni edes ole.
Ymmärrän.En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Äitisi tarvitsee pikaista apua. Korvien väliin mahtuu niin monenmoista vaivaa, joista keskivertoinehmolla ei ole aavistustakaan.
Ensiavuksi - ei kai hänellä ole avainta asuntoosi, miten hän pääsee laskostelemaan pyykkejä?
Toisaalta taas - vanha sanonta sanoo, hulluille pitää olla mieliksi. Ei kai se kauheasti haittaa jos hän laskostelee pyykkejä. Tai, helppohan minun on täältä kaukaa sanoa. Itse laskostelen pyykit, sillä kerään liinavaatepyykkiä suureen koriin pyykkipäivää varten, kotona on vain pikkukone päivittäispyykkiä varten. Mutta se nyt liukui jo ohitse ongelmasta.
Ota tosiaan yhteyttä jonkin mielenterveysseuran tms. auttavaan puhelimeen - jos he ovat sitä mieltä, että mummo on vain ilkeä niin voit laittaa väli poikki. Minusta kuvailusi kyllä kuvastaa jotain muuta. Onnea ja parannusta joka tapauksessa.
Äitisi ei ole terve.
Häntä ei voi yleistää täällä kesk.palstalla.
Käy keskustelemassa mielenterveystoimistossa hänen voinnistaan.
Aivan psykoottinen käytös hänellä, ei todellisuudentajuinen.
Syntymästänsä "tyhmä". Eikä ota opiksensa mistään kun on niin hätäinen ja tarkoittaa vaan hyvää. Joillakin ei kertakaikkiaan löydy tajua siitä miten asiat voisi tehdä helpommin ja niin että lopputuloskin voisi olla hyvä. Oli kyse sitten mistä tahansa asiasta.
Ex-miesystäväni, n. 37v, äiti soitteli pojalleen useita kertoja viikossa varmistaakseen, että vitamiinit oli otettu jne. Pakkasten tullen käytiin puhelimessa keskustelu, että poika nyt vaan muistaa käyttää villahousuja!!! Ja kun menimme kylään ex:n kotiin tuli äiti tarkistamaan pojan sukanpohjien kunnon, etteivät vain likaisi lattiaa... Aivan kahjo nainen! Siinä huushollissa ei pölyhiukkanen ehtinyt laskeuta, ilman että se napattiin jo ilmasta kiinni :D
Onneksi ex on tosiaan ex, hän ei pystynyt sanoa äidilleen ei eikä osannut vetää rajaa. Rahallisestikin oli kiinni vanhemmissaan. Voin vain kuvitella, millä tapaa 'anoppi' olisi alkanut sekaantua meidän elämään ja päätöksiin....
Äidit, päästäkää irti lapsistanne! Kyllä he osaavat huolehtia itse itsestään.
Kunäidit eivät osaa päästää irti lapsistaa, he joutuvat loppujen lopuksi oman äitiytensä vangeiksi.
He eivät uskalla päästää aikuista lastaan irti, sillä he ovat menettäneet otteen siitä osasta elämästään, johon tämä lapsi ei kuulu. Sellainen äiti ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lapsi on "laina vain", kuten laulussa sanotaan. Vanhempien osa on, että he hoivaavat parisenkymmentä vuotta, ja sitten vain katsovat, kuinka lapsi lähtee. Omaa elämää on ennen ja jälkeen lapsen lapsuuden.
Osa vanhemmista ei sitä tajua.
Ja silloin käy näin.
Voin kertoa vielä, mitä seurauksia on ollut sairaalla perhetilanteella perheen lapsille. Neljästä tyttärestä kolme on yrittänyt itsemurhaa, yksi onnistunut toisella kerralla. Nämä kolme elossa olevaa syövät masennuslääkkeitä. Kaksi sisarista on lisäksi sekakäyttäjiä, viinaa ja pillereitä otetaan sekaisin, niin lakkaa ahdistamasta. Vanhin siskoista oli toistakymmentä vuotta väkivaltaisen alkoholistin puolisona, siinä sivussa alkoholisoitui itsekin ja menetti työkykynsä ja terveytensä.
Ja äiti jaksaa kehua sukulaisille, kuinka hänen tyttärensä ovat korkeasti koulutettuja... ihan yliopistotutkinnot on. Eivät nämä ongelmat tietenkään yksin äidin syytä ole, syytä on isässäkin ollut. Kiihkouskovaisia molemmat vanhemmat, yäk!