Hei!
Olen eronnut miehestäni kohta 3kk sitten. Olimme yhdessä 6 vuotta. Mies petti minua ja tahtoi lopulta eroa. Minä en ole vieläkään päässyt yli asiasta ja ikävä on kova. Miehen tunteista en oikein tiedä. Minua sattuu valtavasti ajatus että exälläni saattaisi olla jo muita naisia, vaikka olenhan kyllä itsekin muutamia miehiä tapaillut.
Haluan että pysymme ystävinä, nyt kuitenkin tuntuu että en voi pitää häneen yhteyttä juuri sen takia,että minuun tekee niin kipeää nähdä häntä, kun tuntuu että hän ei sillä tavalla enää tunne minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan jne.
Olisiko nyt viisainta,että emme olisi tekemisisssä lainkaan? Olisiko sitten ystävyys helpompi rakentaa vai miten? Silti pelkään,että jos emme pidä yhteyttä, hän unohtaa minut, vaikka sanookin minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen edelleen.
Entäs sitten se..että onko parempi jos näytän exälleni olevani surullinen,masentunut,pettynyt ja itsetuhoinen (mikä on totuus) vaiko että olen vahva ja iloinen, elämänmyönteinen ja että olen jo päässyt erosta yli jne. Siis että kumpi vaihtoehto olisi parempi, jos haluan hänet saamaan kiinnostumaan itsestäni..
Olen edelleen rakastunut,vaikka tiedän ettei välttämättä kannttaisi palata ikinä yhteen...
Olen eronnut miehestäni kohta 3kk sitten. Olimme yhdessä 6 vuotta. Mies petti minua ja tahtoi lopulta eroa. Minä en ole vieläkään päässyt yli asiasta ja ikävä on kova. Miehen tunteista en oikein tiedä. Minua sattuu valtavasti ajatus että exälläni saattaisi olla jo muita naisia, vaikka olenhan kyllä itsekin muutamia miehiä tapaillut.
Haluan että pysymme ystävinä, nyt kuitenkin tuntuu että en voi pitää häneen yhteyttä juuri sen takia,että minuun tekee niin kipeää nähdä häntä, kun tuntuu että hän ei sillä tavalla enää tunne minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan jne.
Olisiko nyt viisainta,että emme olisi tekemisisssä lainkaan? Olisiko sitten ystävyys helpompi rakentaa vai miten? Silti pelkään,että jos emme pidä yhteyttä, hän unohtaa minut, vaikka sanookin minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen edelleen.
Entäs sitten se..että onko parempi jos näytän exälleni olevani surullinen,masentunut,pettynyt ja itsetuhoinen (mikä on totuus) vaiko että olen vahva ja iloinen, elämänmyönteinen ja että olen jo päässyt erosta yli jne. Siis että kumpi vaihtoehto olisi parempi, jos haluan hänet saamaan kiinnostumaan itsestäni..
Olen edelleen rakastunut,vaikka tiedän ettei välttämättä kannttaisi palata ikinä yhteen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
USKO TAI ÄLÄ MUTTA KUULOSTAA TUTULTA. ERON ALKUAIKOINA TUNTUI ETTÄ EI KESTÄ EIKÄ JAKSA, TOISAALTA TAAS MIETTI ETTÄ KANNATTAAKO TOISESSA EDES YRITTÄÄ ROIKKUA KUN EI OLE TÄHÄNKÄÄN ASTI RIITTÄNYT HÄNELLE KUN KERRAN ON PETTÄMÄSSÄ KÄYNYT. NYT EROSTA ON KULUNUT KAKSI VUOTTA, JA EN TUNNE ENÄÄ KUIN KATKERUUTTA ENTISTÄ KOHTAAN, EN HALUA OLLA HÄNEN KANSSAAN MISSÄÄN TEKEMISISSÄ. ELÄMÄSTÄ ON LÖYTYNYT PALJON PAREMPAAKIN HÄNEN JÄLKEEN. USKO POIS, ELÄMÄ VOITTAA, OTA ILO IRTI SIITÄ
Samoja ongelmia itselläni, olen mies ja seurustelimme yli 5v, kunnes hän löysi toisen.
Olen nyt yrittänyt olla erossa hänestä mutta hän soittelee ja teksailee, koitan olla vastaamatta mutta tänään vastasin.
Hän tuli kotiini ja juttelimme ihan normaaleja asioita ja kuulimisiamme.
Sitten kun hän lähti.. tuli viiltävä kipu ja olen nyt oikeasti _HUUTANUT_ täällä itsekseni, karjunut, koittanut päästää tuskaa pihalle..
synkkiä ajatuksia pyörinyt mielessäni.. miettinyt miltä tuntuisi kun puukko viiltäisi kättäni ja katselisin kun vereni valuisi.. alkaa meneen jo sairaaksi..
kaikesta tästä voi päätellä että parempi on kun et pidä yhteyttä vaikka pahalta tuntuukin.. itse en siihen ilmeisesti pysty.. katsoo mitä tämä ilta tuo tullessaa... ->
Mies jätti, soittelee viestittelee oli luonanikin lähes joka yö kunnes sanoin että nyt riittää. Ota itsellesi aikaa ja selvitä pääsi. Paha olo, rakastan kamalasti mutta en voi luottaa enää ikinä. Silti elättelen toiveita. Olen hullu. Pelkään, rakastan. Olen yksin.