hei!
Olen eronnut miehestäni kohta 3kk sitten. Olimme yhdessä 6 vuotta. Mies petti minua ja tahtoi lopulta eroa. Minä en ole vieläkään päässyt yli asiasta ja ikävä on kova. Miehen tunteista en oikein tiedä. Minua sattuu valtavasti ajatus että exälläni saattaisi olla jo muita naisia, vaikka olenhan kyllä itsekin muutamia miehiä tapaillut.
Haluan että pysymme ystävinä, nyt kuitenkin tuntuu että en voi pitää häneen yhteyttä juuri sen takia,että minuun tekee niin kipeää nähdä häntä, kun tuntuu että hän ei sillä tavalla enää tunne minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan jne.
Olisiko nyt viisainta,että emme olisi tekemisisssä lainkaan? Olisiko sitten ystävyys helpompi rakentaa vai miten? Silti pelkään,että jos emme pidä yhteyttä, hän unohtaa minut, vaikka sanookin minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen edelleen.
Entäs sitten se..että onko parempi jos näytän exälleni olevani surullinen,masentunut,pettynyt ja itsetuhoinen (mikä on totuus) vaiko että olen vahva ja iloinen, elämänmyönteinen ja että olen jo päässyt erosta yli jne. Siis että kumpi vaihtoehto olisi parempi, jos haluan hänet saamaan kiinnostumaan itsestäni..
Olen edelleen rakastunut,vaikka tiedän ettei välttämättä kannttaisi palata ikinä yhteen...
Olen eronnut miehestäni kohta 3kk sitten. Olimme yhdessä 6 vuotta. Mies petti minua ja tahtoi lopulta eroa. Minä en ole vieläkään päässyt yli asiasta ja ikävä on kova. Miehen tunteista en oikein tiedä. Minua sattuu valtavasti ajatus että exälläni saattaisi olla jo muita naisia, vaikka olenhan kyllä itsekin muutamia miehiä tapaillut.
Haluan että pysymme ystävinä, nyt kuitenkin tuntuu että en voi pitää häneen yhteyttä juuri sen takia,että minuun tekee niin kipeää nähdä häntä, kun tuntuu että hän ei sillä tavalla enää tunne minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan jne.
Olisiko nyt viisainta,että emme olisi tekemisisssä lainkaan? Olisiko sitten ystävyys helpompi rakentaa vai miten? Silti pelkään,että jos emme pidä yhteyttä, hän unohtaa minut, vaikka sanookin minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen edelleen.
Entäs sitten se..että onko parempi jos näytän exälleni olevani surullinen,masentunut,pettynyt ja itsetuhoinen (mikä on totuus) vaiko että olen vahva ja iloinen, elämänmyönteinen ja että olen jo päässyt erosta yli jne. Siis että kumpi vaihtoehto olisi parempi, jos haluan hänet saamaan kiinnostumaan itsestäni..
Olen edelleen rakastunut,vaikka tiedän ettei välttämättä kannttaisi palata ikinä yhteen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun mielestä sun täytyy olla nyt vahva ja iloinen ja jatkaa elämässä eteenpäin..niin erostakin pääsee helpommin yli. Aloita uusi harrastus, jossa aikasi kuluu helpommin. Minulla alkaa jo nyt elämä maistumaan, ja on mukavaa olla vapaa. Vaikka erostani on aikaa vain 2 viikkoa, ja olen se jätetty. Mutta nyt tuntuu, ettei minulla ehkä ollutkaan enää tunteita.
Ainiin ja seurusteltiin 4 vuotta, ettei minunkaan suhde mikään lyhyt ollut!
tosin me olemme olleet jo hieman kauemmin , mutta lyhykäisyydessään , mies halusi eron koska on pettänyt jo monta kertaa... hän ei halua että minä kärsin kuulemma hänen vuokseen , kotiin haluaisi ja taas välillä ei ...kyllä tässä kohta pää sekoo, omat tunteeni ovat myös aika vuoristorataa , mutta eiköhän se aika näytä mihin mennään , teki hän sitten mitä tahansa se sattuu aina ...tulee takaisin tai on poissa, ymmärrätkö? Silti hän tulee olemaan sydämessäni aina , ja niinkuin hän sanoo että minä myös hänen...Tsemppiä meille kaikille,eikö vain=)
Oletko varma, että olet rakastunut? Kysyn tätä, sillä eron jälkeen saattaa kaivata, sitä toista varsinkin jos on taipumusta LÄHEISRIIPPUVUUTEEN.
Itsekin muistan nuoruudestani monta tarinaa, jotka näin myöhemmin luokittelisin läheisriippuvuudeksi enkä rakkaudeksi.
Kertomasi perusteella, voi kyllä olla että Sinä olet rakastunut. Mutta kirjoitinkin tämän tekstin kaikkia lukijoita varten.
Mä olen ainakin tullut siihen tulokseen, etten mä rakkaudesta sitä äijää kaipaa, vaan läheisriippuvuudesta tai mistä lie. Rakkaus oli varmaan kadonnut vuosien saatossa (13v.)Sitten se taloudellinen tilanne oli parempi, kuin nyt kaikki yksin maksaessa. Jotenkin sitä ei vaan olisi halunnut heti antaa toiselle muijalle. Ja onhan se nyt vähän outoa jos se ei pitkän suhteen jälkeen halua edes pitää lainkaan hauskaa. Heti tarttuu ekaan naiseen, kehuu vielä että kävi tosi hyvä tuuri. No ehkä se rilluttelukausi tulee hänelle viisikymppisenä. Ja olihan se tottunut sellaiseen passaamiseen, ettei varmaan osaisi edes yksin asua.
Meidän erosta on nyt kulunut 10 viikkoa ja mä en ole nähnyt sitä nyt 2 viikkon. Nyt olen päättänyt olla vahva ja välinpitämätön, kun mä sen näen. Sen mä sille sanon mitä ihmiset sen tekemisistä ovat olleet mieltä ja haukkuneet sitä. Muuten en enää sille vihjaile, että voisiko meidän suhteemme jatkua. Se vaikuttaa nyt niin onnelliselta sen naisensa kanssa.
KUN miehesi petti sua yhdessä olo aikana,niin älä luulekaan, että hän rakastaA sua niko sä häntä.se Tekee tottakai kipeetä,kUn tunteet on noinkin suuret häntä kohtaan. Muista, että hän on pettänyt sua eikä sellanen enää rakasta sua ei kunnioita sua yms. Sinuna jatkaisin omaa elämää,pidä tapaamisesta taukoa samat 3kk niin olet jo paljon vahvempi ja huomaat ,kuin raukka mies on petturina. Kuka hullu sellaisen kaa kauan on. miehiä riittää, hyviäkin sinunlaisellesi,tieDän koska olen käynyt saman läpi, josta on kulunut 9kk.ja nyt helpottaa ja voimme todellakin olla ystäviä vain, mikä on hieno asia,SILLÄ Olen huomannut, kuinka mies katsoo "miten iloinen ja onnellinen olEn " silmällä mua. Ystävyys hänen kaa on minulle nyt vaikeata,kun on tullu se INHO ja etäisyys tehnyt sinisilmäisenä tepposen.. USKON , että sinäkin pääset yli tunteistasi häntä kohtaan,mutta ystävyyttä EI kannata jatkaa toivossa, et näet hänet joka pvä ,se tekee sut hulluksi. voimiA sinulle ja muista ,kesä on tulossa mikä on kauneinta aikaa elämässä, kuin RAKKAUS..
Hei!
Samassa laivassa sinansa ollaan, etta itsellanikin 4.5v suhdetta takana, mies jatti yllattaen, olen ollut jossain helvetin ja itsetuhon valimaastossa loppu- ja alkuvuoden mutta paistaahan se aurinko kai sinnekin, vaikkakin harvoin. No, kesaa kohti mennaan niin aurinkoakin nakyy enemman :)
Olemme tilanteessa tauko-vaiko-ero ja emme nae toisiamme ennen kesaa koska olen ulkomailla yliopistossa vaihdossa. Sinansa hyva, mutta kaipuu on kamala. On paivia jolloin saattaa menna tuntia etten ajattele hanta, mutta on myos paivia jolloin pelkka sangysta nouseminen on tyon ja tuskan takana.
Olemme olleet tekemisissa silloin talloin, mika tosin saa vain liikaa tunteita pintaan. Molemmille. Silti han ei ole varma, uskooko enaa suhteemme tulevaisuuteen.
Itsekaan en tieda uskonko, mutta jotenkin sita vain edelleen rakastaa ja haaveilee etta ongelmista (ainaista riitelya) paasisi yli ja kaikki olisi niinkuin ennen.
Sen vain halusin sinulle sanoa, etta ole positiivinen, edes miehen edessa. Ei ole mitaan pirullisempaa hanelle kuin katsoa kuinka jatkat elamaa, olet reipas ja pirtea. Mita elamanmyonteisempi olet, sita enemman han sinua kaipaa. Meilla ainakin olen huomannut taman. Jos joskus naytan hanelle etta kaipaan viela, han kylla on mukava mutta hyvin etainen pitkan aikaa sen jalkeen. Kai koska itsellaan on silloin tietynlainen varmuus etta "se toinen viela valittaa ja haluaa takaisin". Mutta vartus kun en ilmoita itsestani vahaan aikaan, niin alkaa miehestakin kuulua. Mita vahemman pidan yhteytta, sita enemman saan "kaipaan sinua" -viesteja. Koska miehella iskee pelko, etten enaa kaipaakaan hanta.
En sitten tieda kumpi taktiikka toimii loppujen lopuksi, mutta ainakin nautintoa siita saa :) Enhan tassa itsekaan ole varma mita haluan, joten antaa ajan nayttaa. Jos vain sydan unohtaisi, ja lopettaisi taman kamalan puristuksen rinnassa...
Voimia ja haleja!!
kiitos..tuo viesti pelasti tämän päivän ja jaksaa taas hetken paremmin :) haleja.
Pelastit minunkin päiväni!