pariskuntakaverit

Mutta kyseessä taitaa olla vain se että halutaan naiselle ja miehelle oma juttukaveri naapuripariskunnasta. Semmonen on aika törkeää, mutta ihmiset ovat kusipäitä!

Asialla on usein monta puolta, enkä ole ainakaan itse moista edes huomannut.

Ne kaverit taasen joilla on jo perhe ja lapsia ovat siinä mielessä eri juttu, että he viettävät kemuja usein keskenään, mikä on erittäin ymmärrettävää. Onhan tuo elo aika erilaista silloin kun on pientä jälkikasvua. Esim. en edes kovin innokkaasti menisi "lapsellisten" kavereideni vappujuhliin vaikka sinne kutsun saisinkin.. ;)

Ja tuleehan sitä itsekin illanistujaisia kokoon kutsuttaessa ensin kutsuttua ne ihmiset joilla on samanlainen elämäntilanne, eli kun on bileet niin kyllä ekana vieraslistaa laatiessa käy mielessä sinkkukaverit. Toki siis kutsun yleensä pariutuneetkin ystävät illanviettoon, juhlan luonteesta riippuen.

Eli eiköhän tällä syrjinnällä usein ole käytäntöön ja hippojen luonteeseen pohjautuvat syynsä, eikä varsinaisena tarkoituksena ole syrjiä ketään. Ainakaan itse en ole kokenut koskaan niin.

Sama homma täällä. Nuorempana oli kavereita mutta nyt on saanut olla muutaman vuoden yksin.

Joo ja vituttaa olla se kolmas pyörä, on kaveri ja sen avomies ja minä. Joku tossa kuviossa mättää, nimittäin se, että mua ärsyttää olla jotenkin siinä se kolmas ja ulkopuolinen.

Aina tulee tunne, että missä mun mies on.

Ite en kyllä halua tollaseks kun mun kaveri. Nysvää kaikki päivät siellä kämpillään, käy irrottelemassa mun kanssa noin kerran puolessa vuodessa, koskaan ei käy mulla kylässä, minä joudun käydä siellä.

Mitä elämää tuo on. Minä ainakin jos miehen saan, aion olla edelleen sosiaalinen, enkä maatua sinne sohvan nurkkaan.

Kyllähän se niin usein käy, et kun perhettä rupee olemaan niin kaverit, ja etenkin sinkut, jää vähemmälle.

Itse en kyl ole kokenut olevani syrjäytetty. Tapaan edelleen usein seurustelevia ystäviäni kumppanin kans tai ilman ja kutsuihinkin kutsutaan. Se et haluanko välttämättä mennä "lasten" kemuihin tai pääsevätkö perheelliset aina omiin juhliini, on valinta-kysymys mitä itse haluaa.

Ehkä oma asenteenikin vaikuttaa asiaan. En koe olevani kolmas pyörä, koska yleensä olen ystävystynyt myös kumppanin kanssa eikä mua lapset haittaa, työkseni kun lasten kans touhuan.

Monesti olen kuullut sinkkujen valittavan ettei perheellisillä ole "muuta" puhuttavaa kuin perheensä. Tietystihän se näin on, se on heille se tärkein nyt!! Kyllähän itsekin sinkkuna varmaan puhut suhteistasi, baari-illoista yms. mitkä ei paljon perheellistä enää kosketa.

Vastavuoroisuuttahan siinä tarvitaan ja kiinnostusta ystävän sen hetkiseen elämään molemmin puolin!!

Joskus on kyllä myös mustasukkaisuudella ja kateudella osuutensa asiaan, sinkkukaverit koetaan uhkaksi vapautensa vuoksi.

Kyllä mun kaverit kutsuu mut juhlimaan vaikka olenkin sinkku. Monesti olen ollut ainoana sinkkuna paikalla. Kyllähän se välillä vähän häiritsee.

Onhan niillä joskus kyllä joitain juttuja mihin ei kutsuta, mutta pääaiassa kutsutaan.

Kyllä mä ainakin kutsun meidän illanviettoihin ja juhliin mun ja mieheni sinkkuystäviä. Miksi en kutsuisi? Hehän ovat meidän kavereita eivätkä mitään spitaalisia.

Ihmisillä on todellakin outoja ajatuskuvioita, jos muka todella on näin, ettei yksin asuvia ihmisiä kutsuta mukaan sinkkuuden vuoksi.