Olemme seurustelleet murkkuikäisistä asti, nyt yli parikymppisiä. 7 vuotta yhteiseloa takana. Yhdessä on asuttu n. 3 vuotta. Sitä ennen vanhempien luona, yhdessä..siis ollaan oltu yötkin aina samassa sängyssä nukuttu. Armeija ja miehet rauhanturvareissu eletty yhdessä.
Kun aloimme seurustelemaan, petin (suutelin) parin ensimmäisen vuoden aikana kahden pojan kanssa. Hän yhden tytön kanssa. Armeijan jälkeen baarissa hän kertoi ettei halua olla kanssani ja kostoksi (jees, kosto kännipäissä..) suutelin hänen ystävänsä kanssa. Olin itse sillä mielellä, että halusin erota sen jälkeen mutta hän halusi olla yhdessä. Sitten aloitin viikonloppuisin yötyöt. Mies kävi baarissa ja kun pääsin kotiin, häntä ei näkynyt (piti tulla samalla kyydillä). Oli mennyt erään jakorasian luo yöksi.. Kuulemma mitään ei tapahtunut (?). Jatkoimme yhdessä. Sitten hän suuteli erään ystäväni kanssa baarissa, näin ihan vierestä tapahtuman.. Sitten hän petti minua naisen kanssa, jonka kanssa kulki koulussa samalla autolla (pitkä matka), suutelemista ja kännipäissä nussimista. Jees.
Okei haluan unohtaa menneet ja uskoa tulevaan. Rauhanturvavuotena hän oli mitä ihanin, toi lahjoja, rakasti. Jos ei oteta laskuun niitä kertoja kun salaa sielä ryyppäsi.. (Miksei voinut kertoa?).. Minähän en alkoholia ottanut tippakaan kun hän oli poissa, niin sovittiin, että molemmat ovat selvin päin ja vielä miehen tahdosta. Kuitenkin hän oli se, joka lupauksen petti.
Pettämisiään ei ole ikinä tunnustanut. Minä olen, ja katunut syvästi. Enkä ikinä enää pettäisi. Sellaista tilannetta vain ei enää tule eteen.
Asumme nyt miehen ostamassa asunnossa. Hän töissä, minä opiskelen. Elämme siis pitkälti hänen rahoillaan. Minä panostan, minkä opintotueltani pystyn. Se ei ole paljoa.
Minä hoidan kotityöt, koiran hoidon.. Miehen ei tarvitse kuin pitää oma työhuone siistinä. Minä en kuulemma tee mitään, olen laiska, paska.. Minulla ei ole mitään annettavaa hänelle. Kun tulee riita, hän käskee minun painua vittuun kämpästä. Hän halveksuu kaikkea mitä teen, vaihdan vuodevaatteet väärään aikaan, kun hän on sängyssä, viikkaan vaatteet huonosti, ruoka on paskaa kun ei ole salaattia, en ulkoiluta koiraa (hän ulkoiluttaa n.1-3krt/vk pissalla), raivostuu jos maitoa ei ole kaapissa tai ruokaa yleensäkää. Viimeisin riita tuli siitä, kun aamulla olisin saanut nukkua pitkään ja mies komensi tekemään hänelle leipää. Olen huono heräämään. Aluksi en meinannut mennä, mutta sitten alkoi huuto ja oli pakko nousta. Kiukkuisena aloin tehdä leipiä ja kuulemma paiskoin tavaroita ja minun piti taas lähteä vittuun.
Joooo.. oon jo aika väsynyt tähän. Jos mies maksaa minunkin elämistäni niin pitääkö minun silloin kestää tälläistä? Läheisyyttä ei saa..mutta seksiä pitäisi antaa. Hän syyttää minua, kun en kuulemma anna. Ja hän ei itse halua. Mutta tietenkin syy on minun, ainahan kaikki on minun syytäni! Ja aika kamala ajatus että ensin saan kuulla haukkuja kuinka kamala olen ja sitten pitäis jo olla vaatteita riisumassa. Kuinka ne kauniit sanat ja ystävällisyys edes? Huomaavaisuus. En voi oikein nauttia seksistä, jos on tunne, ettei toinen välitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Ja (avo)mieheni, välitätkö, rakastatko?
Kun aloimme seurustelemaan, petin (suutelin) parin ensimmäisen vuoden aikana kahden pojan kanssa. Hän yhden tytön kanssa. Armeijan jälkeen baarissa hän kertoi ettei halua olla kanssani ja kostoksi (jees, kosto kännipäissä..) suutelin hänen ystävänsä kanssa. Olin itse sillä mielellä, että halusin erota sen jälkeen mutta hän halusi olla yhdessä. Sitten aloitin viikonloppuisin yötyöt. Mies kävi baarissa ja kun pääsin kotiin, häntä ei näkynyt (piti tulla samalla kyydillä). Oli mennyt erään jakorasian luo yöksi.. Kuulemma mitään ei tapahtunut (?). Jatkoimme yhdessä. Sitten hän suuteli erään ystäväni kanssa baarissa, näin ihan vierestä tapahtuman.. Sitten hän petti minua naisen kanssa, jonka kanssa kulki koulussa samalla autolla (pitkä matka), suutelemista ja kännipäissä nussimista. Jees.
Okei haluan unohtaa menneet ja uskoa tulevaan. Rauhanturvavuotena hän oli mitä ihanin, toi lahjoja, rakasti. Jos ei oteta laskuun niitä kertoja kun salaa sielä ryyppäsi.. (Miksei voinut kertoa?).. Minähän en alkoholia ottanut tippakaan kun hän oli poissa, niin sovittiin, että molemmat ovat selvin päin ja vielä miehen tahdosta. Kuitenkin hän oli se, joka lupauksen petti.
Pettämisiään ei ole ikinä tunnustanut. Minä olen, ja katunut syvästi. Enkä ikinä enää pettäisi. Sellaista tilannetta vain ei enää tule eteen.
Asumme nyt miehen ostamassa asunnossa. Hän töissä, minä opiskelen. Elämme siis pitkälti hänen rahoillaan. Minä panostan, minkä opintotueltani pystyn. Se ei ole paljoa.
Minä hoidan kotityöt, koiran hoidon.. Miehen ei tarvitse kuin pitää oma työhuone siistinä. Minä en kuulemma tee mitään, olen laiska, paska.. Minulla ei ole mitään annettavaa hänelle. Kun tulee riita, hän käskee minun painua vittuun kämpästä. Hän halveksuu kaikkea mitä teen, vaihdan vuodevaatteet väärään aikaan, kun hän on sängyssä, viikkaan vaatteet huonosti, ruoka on paskaa kun ei ole salaattia, en ulkoiluta koiraa (hän ulkoiluttaa n.1-3krt/vk pissalla), raivostuu jos maitoa ei ole kaapissa tai ruokaa yleensäkää. Viimeisin riita tuli siitä, kun aamulla olisin saanut nukkua pitkään ja mies komensi tekemään hänelle leipää. Olen huono heräämään. Aluksi en meinannut mennä, mutta sitten alkoi huuto ja oli pakko nousta. Kiukkuisena aloin tehdä leipiä ja kuulemma paiskoin tavaroita ja minun piti taas lähteä vittuun.
Joooo.. oon jo aika väsynyt tähän. Jos mies maksaa minunkin elämistäni niin pitääkö minun silloin kestää tälläistä? Läheisyyttä ei saa..mutta seksiä pitäisi antaa. Hän syyttää minua, kun en kuulemma anna. Ja hän ei itse halua. Mutta tietenkin syy on minun, ainahan kaikki on minun syytäni! Ja aika kamala ajatus että ensin saan kuulla haukkuja kuinka kamala olen ja sitten pitäis jo olla vaatteita riisumassa. Kuinka ne kauniit sanat ja ystävällisyys edes? Huomaavaisuus. En voi oikein nauttia seksistä, jos on tunne, ettei toinen välitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Ja (avo)mieheni, välitätkö, rakastatko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ehdotan että lähdet mitä pikimmin pois. muuta jonnekin vaikka vanhempiesi luo. tuo on selvä alistamissuhde ja poika käyttää vain omia intressejään tuossa suhteessa. siis neuvon heti lähtemään. vaikka pahaa tekeekin varmasti molemmille mutta sinä olet voittaja siinä.
Taidat kyllä tietää itsekin, ettei miehen käytös ole normaalia. Tai on normaalia ehkä juuri siinä tilanteessa, että haluaa päästä sinusta eroon... Miksi ylipäätään siedät tuollaista lapsekasta kiukuttelua - ihan kuin miehellä olisi uhma- ja murrosikä jäänyt päälle...??
lähteä pois suhteesta. heti. noin kidutat itseäsi.kärsit vain enemmän joka päivä jos jäät tuon miehen luo.
Tuo "mies" pitää sinua palvelijanaan ja tarpeiden tyydyttäjänä.
kyllä se pois lähteminen sattuu mutta sen yhden kerran sen jälkeen olo helpottuu.
sä ansaitset paljon parempaa.
ei se mies sinua selvästikään rakasta.
Jätä nyt ihmeessä tuommonen paskiainen! Miten ihmeessä voitkin tuhlata elämääsi tuollaisen miehenkuvatuksen kanssa?
Tulevaisuudellanne ei ole mitään tulevaisuutta, etsi joku uusi mies, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua naisena ja ihmisenä. Tämä nykyinen ei sitä tee.
Kaikki neuvovat sinua jättämään tämän miehen, ja periaatteessa olen samalla kannalla. Miehesi kaipaa herätyksen siitä, että sinä et ole mikään itseisarvo. Ja se sinusta on nëmmä hänelle näiden kaikkien vuosien myötä tullut.
Eli, seuraavan kerran (jos nyt edes olette enää yhdessä) kun hän käskyttää sinua, voit esimerkikis käskeä häntä hankkimaan piian, ja lähdet esim. vanhempiesi luo. Sanot, että tulet takaisin sitten kun mies on valmis lopettamaan tuon käyttäytymisen. Samalla näet onko hän valmis tekemään muutoksia sinun vuoksesi.
Mutta jos sinulla ei itselläsi enää ole rakkautta tätä miestä kohtaan, voit suosiolla lähteä. Tämä mies ansaitsee opetuksen, ja sinä jotain paljon parempaa!