Suhtautuminen...

Jos satun olemaan paikalla niin luultavasti otan jotain kättä pidempää millä saan jannun hakattua mahdollisimman paskaksi. Jos kuulen asiasta jälkeenpäin ehtii ehkä kiukku vähän laantua.

Jos sankari ei ymmärtäisi ottaa hatkoja minun saapuessani paikalle, kai se jonkinmoista ärtymystä aiheuttaisi. En kyllä muista, milloin vaimo ei yli-innokkaista mieheistä olisi omatoimisesti osannut eroon hankkiutua. Muutenhan sitä ei uskaltaisi yksin päästää mihinkään.

Ei minua sinänsä suututa se, että miehet yrittävät iskeä rakastani. Usein sellainen jopa imartelee, sillä onhan ihan ymmärrettävää, että miehen liha on heikko kauneuden edessä.

Mutta se ärsyttää, että jotkut miehet eivät voi uskoa kun nainen sanoo "ei". Yleensä luotan naiseni kykyyn häätää ylimääräiset tunkeilijat, mutta aina on niitä urpoja, jotka eivät ymmärrä kunnioittaa naisen mielipidettä, vaan jäävät vonkaamaan. Silloin minun täytyy tehdä heille selväksi, että he ovat uineet aivan väärille apajille.

ja hänen käytöksestään, tietenkin.
Jos luottamus olisi kunnossa, niin aika rauhallisin mielin. Vaikkakin se olisi, ainakin vähän, ärsyttävää.

Sitten jos luottamuksessa olisi ongelmia ja nainen vielä käytöksellään lietsoisi / kehittelisi niitä tilanteita, niin varmaampa vituttaisi. Välillä enemmän ja välillä vieläkin enemmän :)