"suhteestani" kun näille jutuille kysyntää riittää. Olen naimisissa ja minulla on "suhde" avoliitossa olevaan mieheen. Homma alkoi jossain vaiheessa viimevuoden lopulla, kun vaihdoin työpaikkaa ja samalla kahvilaa, jossa ruokatuntini kulutan.
Sattuipa niin, että kun tässä uudessa kahvilassa aloin käydä, niin huomasin mukavan näköisen miehen, ekat pari viikkoa vain katselimme toisiamme ja sitten aloimme istua samassa pöydässä ja jutella.. Kuukauden kuluttua eka tapaamisesta satuimme vapaa-ajalla samaan baariin, missä molemmat oli kaveri porukalla. Siitä se alkoi, tanssia, pieniä pusuja, suutelua..
Ei muuta sillä kertaa, mutta sitten alkoi kännykkä piipata puolin ja toisin, asiaa puitiin ja päätettiin, että nyt loppu, enempää ei edes saatapahtua... Mutta mutta.. Tässä sitä ollaan, pari kuukautta on käytetty ruokatunnit naimiseen ja viestejä lähetellään, jos ei tavata.
Aina tulee huono omatunto, kun on tullut ns.käytyä vieraissa, mutta "ruokatunti-mies" on jotenkin niin puoleensa vetävä, että vaikea tätä on lopettaakaan.
Sitä paitsi, mitä ei tiedä, se ei loukkaa ja mikä ei tapa, se vahvistaa!
Sattuipa niin, että kun tässä uudessa kahvilassa aloin käydä, niin huomasin mukavan näköisen miehen, ekat pari viikkoa vain katselimme toisiamme ja sitten aloimme istua samassa pöydässä ja jutella.. Kuukauden kuluttua eka tapaamisesta satuimme vapaa-ajalla samaan baariin, missä molemmat oli kaveri porukalla. Siitä se alkoi, tanssia, pieniä pusuja, suutelua..
Ei muuta sillä kertaa, mutta sitten alkoi kännykkä piipata puolin ja toisin, asiaa puitiin ja päätettiin, että nyt loppu, enempää ei edes saatapahtua... Mutta mutta.. Tässä sitä ollaan, pari kuukautta on käytetty ruokatunnit naimiseen ja viestejä lähetellään, jos ei tavata.
Aina tulee huono omatunto, kun on tullut ns.käytyä vieraissa, mutta "ruokatunti-mies" on jotenkin niin puoleensa vetävä, että vaikea tätä on lopettaakaan.
Sitä paitsi, mitä ei tiedä, se ei loukkaa ja mikä ei tapa, se vahvistaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
No missä ihmeen paikassa te oikein naitte ruokatunnilla ja kun vielä joka päivä....
Naimme kahvion vessassa. Kusen ja paskan haju sopii likaisten puuhiemme lisämausteeksi.
tuo oli varmaan pilaa. Muuten olen itse petetty ja aika hyvin kuivilla, mutta tuo pettäjäsankari tuossa vaan tuskissaan kierii. Olisin pois heittänyt, ei lähtenyt. En ole enää syyllistänyt hän ei vaan tahdo tulla toimeen oman raadollisuutensa kanssa. Kait ajattelee,että eihän tässä näin pitänyt käydä. Osasyynä lienee , että miltei aikuisilta lapsilta tuli täys tyrmäys tyyliin sinä olet ihanpaska, häpeän, että olet isäni, en olisi koskaan voinut kuvitella , että isäni on noin raukkamainen ja epärehellinen. Vanhin, jo omillaan katkaisi kokonaan suhteensa isäänsä ja se vasta koskikin kun mies ruinaamalla ruinasi ja selitteli ja vaikka mitä. Taiai olla tosi pommi kun vanhin poika hyljeksii. Olen yrittänyt sovitella mutta aikuista ihmistä ei voi pakottaa. Se on hänen päätöksensä.
Itse elän päivä kerrallaan , odotan miten tuo suhde mieheen kehittyy. Mieheni nääs on halukas sitä käsittelemään ja katuu tekojaan, jotka kestivät muutaman vuoden.
Lopeta ihmeessä ja äkkiä, milloin olet kuullut pettämisestä syntyneen mitään hyvää ilman pitkiä raastavia vaiheita (näitäkin ani harvoin). Yleensä seuraus on monen ihmisen kiduttava tuska .
Olet itsekäs , vastuuntunnoton, nautinnonhaluinen,huonoa naisellista itsetuntoa pönkittävä valehtelija ja lapsiesi kodin vähättelijä. Varaa aika parisuhdeterapeutilta ja mene ongelminesi(sitä ne ovat) sinne selvittelemään sotkusi, jonka olet keittänyt. Ennen kaikkea ole aikuinen, kanna vastuu. Älä helli mitään auvoisia tulevaisuuksia. Toivottavasti otat onkeen etkä joudu kokemaan vuosiakin raastavaa tuskaa. Pettäjän tuska ja syyllisyys on kova, olen sen itse nähnyt.
se mikä alkaa, päättyy ennemmin tai myöhemmin. Hiukan ryhdikkyyttä toivoisin silti; jos päätetään, että se on loppu nyt niin sen pitäisi olla loppu eikä jatkaa naimista baareissa! Miksei voisi ihan suoraan sanoa, että jatketaan suudellen ja naiden? Siinä olisi sentään jotain "selkärankaa"....
kaikille niitä antaneille.. Tossa on todella paljon tekstiä mitä odotan kuulevani tutuilta, kun asia tulee ilmi niille. No, kerronpa nyt senkin mitä on nyt tapahtunut.
Kerroin kotona miehelleni mitä olen tehnyt, HUUTOA tuli ja kunnolla (ansaitsen sen). Erota mies ei kuitenkaan onneksi halua, itsekin kun petti minua kerran lastamme odottaessani, tosin se ei oikeuta minun tekoani. Siis, tässä nyt molemmat, mieheni ja minä, kuljemme kuin pierut pitkin seiniä, kunnes jompikumpi välillä räjähtää ja raivoaa.. Onneksi kuitenkin huudamme, koska mikään muu ei asioita auta. Saamme sentään sanottua mitä ajattelemme ja miltä tuntuu. Ja uskon ihan tosissani, että tämä ei avioliittoamme kaada.. Olemme molemmat 25v, olleet yhdessä kaikkiaan 12v ja kokeneet yhdessä kaikenlaista. Myös mieheni sanoi asiasta kuultuaan, "Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja meillä ei rakkaus kuole".
Mutta vielä kerran KIITOS kaikille minua haukkuneille, saitte asian tulemaan julki, ja nyt sitten sotkuja selvittämään.
Ikäväähän se on, nyt sait mitä kerjäsit. Tuska on kova ja itse sen aiheutit. Koittakaa selvitä,
apuakinhan on saatavilla . Itselläni on hyviä kokemuksia pariterapiasta. Opitko muuten nyt ,että se ei satu vain petettyyn vaan myös pettäjään. Se .että on rakkaallen tuottanut niin valtavaa nöyryytystä ja tuskaa. Tuntuu monesti, ettei huomioida sitä miten paljon pahaa pettäjä tekee myös itselleen (en puhu nyt niistä vastuuttomista panokeikkailijoista)
Voimia, tsemppiä