Mieheni ei ole muuten agressiivinen, mutta kimmastuessaan saattaa hajottaa tavaroita. Vuosien varrella kyytiä ovat saaneet miehen kello ja kännykkä (aivan hajalla, hädin tuskin pysyy kasassa kaiken viskomisen jälkeen), lattiamopin varsi jne. Ei mitään kodin irtaimistoa sentään, mutta minua tuo inhottaa, en todellakaan hyväksy moista agressiivista käytöstä kotonani, enkä myöskään sitä että mies hajottaa rahanarvoista tavaraa. Olen sanonut sen varmaan tuhat kertaa, selittänyt ja pyytänyt, mutta ei.
Riidan aikana hän saattaa myös heitellä vaatteita, tyynyjä ja jopa ruokaa pitkin seiniä. Kerran hän paukautti parvekkeen oven niin lujaa kiinni, että sälekaihtimet jäivät väliin ja vääntyivät niin ettei niistä saa enää ehjää. Myös ulko-ovi paukkuu hänen lähtiessään niin että varmaan koko talo herää, mikä hävettää ja ahdistaa minua.
Eilen hän oli taas hermostuneen oloinen kun tuli kotiin ja valitti että olin pessyt hänen tiettyjä sukkiaan, vaikka nimenomaan hän oli pyytänyt että en pesisi niitä koska haluaa ensin laittaa ne likoon. Tottahan se oli että hän oli pyytänyt, mutta en vain muistanut. Sanoin että no voihan ne märätkin sukat likoon laittaa, mutta hän vastasi että ei ole kiva laittaa jo pestyjä likaisten kanssa likoamaan. Minusta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Olin pessyt myös hänen kauluspaitansa, mihin olin tarvinnut eteisestä hengarin, mutta se sattui olemaan juuri se, jossa hän yleensä pitää ulkotakkiaan, ja siitähän hän taas sai lisää vettä myllyyn, kun kuulemma "aina varastan hänen hengarinsa". Niinpä hän tempoi kaapista kaksi muuta hengaria ja katkaisi ne raivoissaan. Mainitsin taas siitä, miten olen sanonut että tavaroiden hajottamisen on loputtava. Hän vain sanoi että kyllähän minäkin olin tehnyt väärin, eli siis pessyt vääriä sukkia ja ottanut väärän hengarin. Siis onko se hullu vai mitä? Miten tuollaisia asioita voi verrata?
En tiedä mitä voin tehdä, puhuminen ei tunnu auttavan, miten voin näyttää hänelle että olen tosissani ja en aio sietää moista käytöstä. Haluaisin häipyä kotoa vaikka viikoksi, mutta ei ole mitään paikkaa minne mennä. Vanhemmilleni en halua paljastaa tätä tilannetta. Aiemmin olen pitänyt mykkäkoulua päiväkausia, mutta riitely on myös ahdistavaa, koska mies heittäytyy aivan mahdottomaksi. SOtkee, ei siivoa yhtään mitään vaan heittelee keittiössäkin vaan likaiset astiat pinoon, katselee telkkaria älyttömän kovalla...
Olen ihan lopussa.
Riidan aikana hän saattaa myös heitellä vaatteita, tyynyjä ja jopa ruokaa pitkin seiniä. Kerran hän paukautti parvekkeen oven niin lujaa kiinni, että sälekaihtimet jäivät väliin ja vääntyivät niin ettei niistä saa enää ehjää. Myös ulko-ovi paukkuu hänen lähtiessään niin että varmaan koko talo herää, mikä hävettää ja ahdistaa minua.
Eilen hän oli taas hermostuneen oloinen kun tuli kotiin ja valitti että olin pessyt hänen tiettyjä sukkiaan, vaikka nimenomaan hän oli pyytänyt että en pesisi niitä koska haluaa ensin laittaa ne likoon. Tottahan se oli että hän oli pyytänyt, mutta en vain muistanut. Sanoin että no voihan ne märätkin sukat likoon laittaa, mutta hän vastasi että ei ole kiva laittaa jo pestyjä likaisten kanssa likoamaan. Minusta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Olin pessyt myös hänen kauluspaitansa, mihin olin tarvinnut eteisestä hengarin, mutta se sattui olemaan juuri se, jossa hän yleensä pitää ulkotakkiaan, ja siitähän hän taas sai lisää vettä myllyyn, kun kuulemma "aina varastan hänen hengarinsa". Niinpä hän tempoi kaapista kaksi muuta hengaria ja katkaisi ne raivoissaan. Mainitsin taas siitä, miten olen sanonut että tavaroiden hajottamisen on loputtava. Hän vain sanoi että kyllähän minäkin olin tehnyt väärin, eli siis pessyt vääriä sukkia ja ottanut väärän hengarin. Siis onko se hullu vai mitä? Miten tuollaisia asioita voi verrata?
En tiedä mitä voin tehdä, puhuminen ei tunnu auttavan, miten voin näyttää hänelle että olen tosissani ja en aio sietää moista käytöstä. Haluaisin häipyä kotoa vaikka viikoksi, mutta ei ole mitään paikkaa minne mennä. Vanhemmilleni en halua paljastaa tätä tilannetta. Aiemmin olen pitänyt mykkäkoulua päiväkausia, mutta riitely on myös ahdistavaa, koska mies heittäytyy aivan mahdottomaksi. SOtkee, ei siivoa yhtään mitään vaan heittelee keittiössäkin vaan likaiset astiat pinoon, katselee telkkaria älyttömän kovalla...
Olen ihan lopussa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taitaa olla kaiken tuon kertomasi takana
kaikenlaisia tunnemöykkyjä.
Tuo sukkajuttu on ihan mahdoton liotuksineen
kaikkineen. Höpsistä.
Olisko nyt kunnon keskustelun paikka miehesi kanssa siitä, mistä kenkä puristaa?
Äkkipikaisuus on luonteessa. Myös exäni tulistui nanosekunnissa ja pahimmillaan läheiset saivat pelätä henkensä puolesta (viina ei ollut syynä). Ensimmäinen käteen sattuva esine lensi.
Jos miehesi ei kykene huomioimaan muita eikä suostu edes yrittämään itseään hillitsemään niin vaikea neuvoa mitä teet. Ehkä se auttaisi että heti kun huomaat "kohtauksen" lähestyvän poistut paikalta vaikka ulos asti? Toinen vaihtoehto on se että tekeydyt samanlaiseksi eli alat vaikka paiskoa astioita seinään, huutamaan ja kirkumaan - ehkä hän silloin tajuaa oman typerän käytöksensä?
Lähde, ennen kuin teillä on lapsia... Ole jollain kaverilla tai sukulaisella, kunnes löydät uuden asunnon. Minä tein sen virheen, etten lähtenyt ja nyt on lapsi ja sama helvetti jatkuu, mutta nyt lähteminen on vaikeampaa.
Minulla oli myös tuollainen mies 5 vuotta ja yksi lapsi, sen lisäksi mies oli myös päihdeongelmainen, väkivaltainen, pettäjä ja muuta kivaa.
Olin niin masentunt koska tunsin etten voi lähteä lapsen takia.
Vähän ajan päästä mun piti lähteä, koska lapsella ei olisi ollut pian äitiä vaan pelkästään hullu isä.
Lähde sinäkin jos asiat eivät ala parantua, muuten voit olla tosi pahassa loukussa ennen pitkään. Jos ihmisellä on oikeen paha persoonallisuushäiriö se ei yleensä parane vaikka mitä tekisi.
Koita jaksaa ja tee järkevä päätös.
hoh hoijaa.. mies jonka pitää puuttua taloudenhoitoon, etsiköön harrastuksen itselleen.
ja tuo on vielä alkusoittoa kaikelle muulle agressiivisuudelle. Useinhan nuo väkivaltaiset reagtiot vain voimistuvat ja yleistyvät...eli tilanne tulee pahenemaan ellei mies hakeudu hoitoon. Vaikuttaa tosi pahalta.
olin naimisissa miehen kanssa jolle väärän laiset oliivit ruokapöydässä saattoivat aiheuttaa reaktion: jolloin ruokalautanen lensi lattialle.
Paistinpannu on hakattu keittiön pöytää vasten soikeaksi.Kerran unohdin ostaa viikonlopun lehden väliin lisälehden, niin hän hajoitti keittiön tuolit.Kameran hän hajoitti kun patterit jäivät mökille kamerasta.
Hän alistaa sinua noilla asioilla.Lähde ennen kuin hän on alistanut sinut kokonaan ja syönyt sinun itsetuntosi elävältä!
Joo, ei tuohon käyttäytymisenmalliin puhe auta. mies on sen vuosien saatossa katsonut hyväksi konstiksi alistaa, siis pelotella sua, ja varmasti pahenee ajan myötä. Kohta kai viskelee sua... Ei tuollaisia asioita pitäisi salata, tajuat, kun lähdet sieltä. Tule onnelliseksi!
halua vielä vanhemmillesi tunnustaa asioiden oikeaa laitaa, jotta voisit mennä heidän luokseen. voit ottaa yhteyttä johonkin ammatti ihmiseen, vaikka puhelimitse. Itse soitin kerran, pelätessäni exmieheni reaktiota vaikeassa asiassa, siis soitin turvakotiin, kysyäkseni, että olisiko meidän mahdollista mennä sinne lasten kanssa....
Puhelimessa tämä henkilö jututti minua ja sai jotain ajatuksiani selkiintymään. Se helpotti. Me olimme jo eroamassa silloin. Saat myös neuvoja- mihin ottaa yhteyttä ja jos tarvitset 'turva'paikkaa, miten toimia....
Mutta varmaankin sisimmässäsi tiedät ettei tilanteesi voi jatkua. Ei kukaan tee rakkaudesta tuollaisia asioita. Hän tarvitsee apua. Jäämällä vain suot hänelle ikäänkuin luvan toimia niin.
Voisit kokeilla sitä vanhemmille kertomista, heillä varmasti on ymmärrystä jos kerrot ja saat myös tukea.
Älä ihmeessä pitkitä irtautumista.... se on huono syy, ettei ole paikkaa mihin mennä... eikä viikon poissa olo asiaa parantaisi.
Puolentoista vuotta olen koittanut saada hänet menemään jonkinlaiseen terapiaan/hoitoon. Ei suostu, ottaa asian vittuiluna. Eihän nyt pienen hentoisen naisen kiukuttelua voi kukaan ottaa tosissaan.
Mutta kun viisivuotias ja nuorempi sisko ovat vielä pienempiä, niin kyllä ne ottavat tosissaan. Itsellä alkaa myös hermo menemään. Mietitäänpä mitä tapahtuu JOS minulta palaa joskus pinna kun vaimo paiskii tavaroilla: Lyön takaisin tai heitän jollain, varmasti tulee haava tai ruhje. Minusta tuli perheen väkivaltainen osapuoli.
Koska vastapuoli ei halua tilanteesta keskustella kun asia on mielestään naurettava, niin otin eilen lapset ja lähdin. Jätin eilen myös ensimmäisen vaiheen hakemuksen.
Ensin hän uhkasi poliiseilla. Sitten kun huomasi että olemme turvakodissa, niin on käynyt kolmesti ovientakana huutamassa. Puhelimessa noin 40 viestiä ja lisää tulee koko ajan. Uhkaa vievänsä kaikki omaisuuden ja vaativansa lapset itselleen.
Nyt sitten katsotaan millainen on suomen tasa-arvo kun tilanne onkin toisin päin.
Toivottavasti saatte juteltua ja asiat ratkeaa. Tsemppiä!!
Agressiivinen ja äkkipikainen luonne on todella rassaava. Miehelläni on äkkipikainen luonne, olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja monet kerrat olen miettinyt eroamista.
En ole sanonut sitä hänelle, hän itse on tosin uhkaillut erolla, mutta ei ole sitä hakenut.
Salaan häneltä asioita hänen luonteensa takia, mutta hän suuttuu siitäkin kun salaan.
Itse hän sanoo että on hyvä luonteinen, ei näe omia virheitään ja vikojaan, kääntää vain asiat pirullisesti. En aina osaa puolustautua ja toisaalta säälinkin häntä. Pelkään myös hänen reaktioitaan, jos todella eroan.
Kun on kauan ollut naimisissa ja nähnyt jo kaikenlaista, siihen turtuu, ei enää välitä. Mutta rakkauttakaan ei ole.
Elämän muutos voi olla suuri, kun on ollut kauan naimisissa ja tuttu tottumus sitoo. Kuitenkin ero voi olla ajankohtainen koska tahansa, siihen voi antaa sysäyksen ja voiman uusi rakkaus.