kaikki pitää tehdä yksin!
Mies menee aamulla seitsemäksi töihin, tulee puoli viideltä kotiin. Syö ja menee nukkumaan tunniksi. Kyllä mä ymmärrän että on väsynyt töiden jälkeen.. Mutta sitten kun herää, syö taas jotain ja löhöilee sohvalla koko loppu illan..
Meillä on yksi vuotias tyttö, kaikki joudun itse tekemään, mihinkään ei osallistu!
Lapsen syöttämiset, nukuttamiset, vaipan vaihdot, tiskit ym.
Tottakai teen ne ilomielein, mutta voishan se joskus auttaa??
Viikonloppusin sitten sählätään omien juttujen parissa..
Hemmetti! oon kyllä yrittäny sanoa sille tuosta asiasta, sitten kerran auttaa ja taas sama juttu!
Mies menee aamulla seitsemäksi töihin, tulee puoli viideltä kotiin. Syö ja menee nukkumaan tunniksi. Kyllä mä ymmärrän että on väsynyt töiden jälkeen.. Mutta sitten kun herää, syö taas jotain ja löhöilee sohvalla koko loppu illan..
Meillä on yksi vuotias tyttö, kaikki joudun itse tekemään, mihinkään ei osallistu!
Lapsen syöttämiset, nukuttamiset, vaipan vaihdot, tiskit ym.
Tottakai teen ne ilomielein, mutta voishan se joskus auttaa??
Viikonloppusin sitten sählätään omien juttujen parissa..
Hemmetti! oon kyllä yrittäny sanoa sille tuosta asiasta, sitten kerran auttaa ja taas sama juttu!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Elämä on usein juuri tuollaista, kun lapsi syntyy... Mies käy töissä ja nainen hoitaa kodin.
Mutta jos se niin häiritsee sinua, että mies ei ns. tee kotona mitään, niin keskustele siitä lisää.
Olisihan se toisaalta ihan kohtuullista, että mies jotain tekisi, onhan lapsi myös hänen. Vaikka mies käykin päivätyössä, niin ei hän kuitenkaan voi elää samalla tavalla kuin ennen lapsen syntymää...
hymyilyttämään koska juttu voisi olla minun kirjoittama muutaman yksityiskohdan muutoksella...:)
Minä käyn töissä, teen 5h päiviä, silloin tällöin 8h. Menen aamuksi 7.00 töihin ja tulen kotiin 13.00 jälkeen, työmatkoihin minulla menee n.40min koska kuljen bussilla. Mies on yötyössä eli tulee kotiin kun minä lähden töihin.
Mies nukkuu kun tulen kotiin, olen aamulla herännyt 4.50 koska olemme hankkineet koiranpennun jota on kusetettava melkein koko ajan...myös mieheni halusi pennun eli ei ollut vain minun ideani. Ruokin koiran ja lähden lenkille sen knassa. Kun tulen kotiin aloitan ruoan valmistuksen miehelleni (hän jatkaa uniaan), siivoilen, tiskailen ja häärään kaiken laista. Muutimme juuri pääsiäisenä uuteen kotiin joten järjestettävää on aika tavalla (mies ei ole montaakaan tavaraa laittanut paikalleen kun on vain nukkunut päivät).
Mies herää valmiin ruokapadan äärelle iltapäivällä, käy suihkussa ja tusailee omiaan minä taas ruokin koiran ja lähden lenkille...välillä tuntuu kuin olisin ilmainen piika mutta aina jos mieheni tekee jotain poden huonoa omaatuntoa siitä että hänen on se tehtävä (en aina repeä joka paikkaan). Huonoa omaatuntuoa poden sen vuoksi että teen vain 5h päiviä töissä joten koen että kaikki kotityöt ovat sitten minun heiniä vaikka näin ei ole!!! Olisi joskus ihana kun mies veisi koiran pissalle että saisin edes hetkeksi käydä sohvalle makaamaan ja vain olla...mutta kaikkea ei voi saada :)
Jaksamista sinule ja yritä saada miehesi ymmärtämään että lapsi on hänenkin lapsensa! En todellakaan tällä viestilläni halunnut verrata meidän koiraa sinun lapseen mutta jollain tasolla ymmärrän sinua; yhdessä hankittu elävä olento, voisi se toinenkin siitä huolehtia.
itselläni ei vielä ole lapsia, mutta mies kyllä. en siis varmaan ole paras henkilö antamaan neuvoja, mutta luulen että voisi auttaa jos selkeästi sanoisit miehellesi MITÄ hänen kuuluu tehdä. pyydä nätisti ja selkeästi, niin luulee että menee viesti perille. joskus vaan pyyntö; voisitko sä nyt jotenkin auttaa? on liian ympäripyöreä miehelle.
sano vaikka että olet ajatellut että jos hän voisi vaikka hoitaa nukuttamisen illalla tästä edes, niin se helpottaisi jo paljon. Siirrä siis selkeästi homma miehelle, kuten esimiehet tekee työelämässä.
kuitenkin miehesi on selkeästi halukas auttamaan, jos tekee kerran kun pyydät.
sama juttu meillä paitsi lapsi on vaan paljon nuorempi.kuulemma on minun homma siivota tehdä ruoka tiskata ja viedä roskat.kun mulla on päivä aikaa.niin se aina sanoo.en mä pyydäkkään sitä siivoomaan kun voin päivällä siivota kun se on töis.mut roskapussin vieminen on mun homma.voi vittu.sanoin et teinhän mä sillonkin noi hommat ku olin töis niin siihen sano et sä oot nainen se kuuluu sulle.ja sitten vielä valittaa jos on tiskit tiskaamat tai jotai.mut itte ei saa sitä aikasex.joten tiedän miltä susta tuntuu
Otan osaa. Mä jaksoin kolmen pienen (yksi heistä erityisen vilkas) lapsen kanssa samaa rataa 5 vuotta. Ympäripyöreitä päiviä. Aivan yksin. Ei edes ystäviä siellä paikkakunnalla. Ja sitten väsähdin totaalisesti. Ja tuli se ero, kun ensin oli hieman koetettu parisuhteen eteen jotain korjaustoimenpiteitä. Ei enää ollut kipinöitä välillämme, salamat vain leiskuivat. Sitten, kun ero tuli, mies kiinnostui ylenmäärin lapsistamme, jopa niin, ettei halunnut, että lapsiamme edes hoitaisin. Hän kun nyt todistelee olevansa se PAREMPI(!) vanhempi. Että näinkin voi käydä. Puutuhan tilanteeseen kun vielä voit. Jotta pääsisitte tasapainoon, ja voitte nauttia liitostanne. Lapsi vaistoaa erimielisyydet herkästi, ja kaikki se vaikuttaa häneen, vaikka pieni onkin. Lasta ei voi aliarvioida. Ja lapsilla olisi hyvä olla sekä isä että äiti lähellä. Meiltä se ei onnistunut, jospa pistäisit paremmaksi. Rakentavaa keskustelua, jos mahdollista, silllä valittamista mies ei kuuntele lainkaan.
Ei sitä vaan yksinkertaisesti jaksa itse kaikkea!
Mullakin ystävät kaikki työelämässä, ei ketään joka päivisin auttais.
Ja sit joskus jos haluaisin illalla lähteä käymään YKSIN jossain, niin kauhee valitus että mikset ota tyttöä mukaan ja blaa blaa!
Laita lapsi hoitoon ja mene kans töihin ansaitsemaan perheelles rahaa. Sitten niitä kotitöitä voi ryhtyä jakamaan puoliks.
Nykyään on astian- ja pyykinpesukoneet, pölynimurit, sähköliedet yms. vempaimet ja apuvälineet. Kyllä niitä kotitöitä pystyy sen lapsen hoidon välissä tekemään, kun vain halua riittää. Ennenkin on pysytty vaikkei noita em. apuvälineitä ollut.
Helposti sanottu, miten lienee aina kunkin elämään asiat käypäisiä. Väsymys ei ole mitenkään väheksyttävä asia, ja siihen on kyllä ihan perusteita ap:n kirjoituksessakin. Luulen, että kyse on pikemminkin henkisestä riittämättömyydentunteesta kuin fyysisestä jaksamisesta, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihan ensiarvoista on kai parisuhteessa se, että asioista puhutaan. Sähkövempaimet on toki nykyään, mutta ihmissuhteita ne eivät korvaa.
Sittenkö vasta miehenkin tarvii auttaa lapsen hoidossa, jos itekkin olen töissä, muutenko ei?!?
Niin joo olenhan minä ÄITI ja miehenhän ei tarvi vaihtaa edes vaipaa!!
Voi taivas teitä joitain ihmisiä=/!
vielä!
Eikö mulla ole oikeutta joskus löhötä rauhassa sohvalla ja kattoo telkkua,koska en ole töissä?!
Eihän tämä niin raskasta voi olla että tarvii oman miehen apua!
Etkös sä sanonut et kaikki pitää tehdä yksin?
Oletkos kysynyt mieheltäsi kuinka väsynyt hän on käydessään töissä? Hankkimassa perheelle elantoa.
Miten siinä olet auttanut häntä?
Kerroit, että miehesi auttaa sinua kun pyydät. Miksi et sitten pyydä? Tuskin miehesi on ajatustenlukija.
Mun ex-vaimo valitti kaikesta. Oli jumalaton show siitä, kun hän oli pessyt pyykkiä. Oli hirmuinen työ hänen mukaansa. Kun hän oli päivät pitkät kotona työttömänä ja minä kävin töissä (tein pitkää päivää). Vuoden hoidin yksin koko rumbaa, kun arvon ex:ä ei saanut peräpäätään soffalta ylös. Joka aamu menin tietty töihin, iltapäivällä tein ruuan, tiskasin, pesinpyykin, ulkoilutin koiran, siivosin, silitin, kävin kaupassa ostamassa ruokaa. Lisäksi maksoin kaikki laskut, korjasin, rakensin, hoidin pihaa, autoin hänen sukulaisiaan yms. yms. Lasta ei ollut eikä tullut. Senkin olisin hoitanut. Kaikki oli kiinni vain asioiden järjestämisestä ja tärkeysjärjestykseen laittamisesta. Pyykinpesu- ja tiskikone pyörii itsekseen. Silloin ehtii hyvin hoitamaan lasta tai ulkoiluttaa koiraa tai vaikka pyyhkäisemään välissä pölyjä. Samanaikaisesti voi ruoka olla uunissa. jne. jne.
"Eihän tämä niin raskasta voi olla että tarvii oman miehen apua!"
Tuokin lause kertoo niin paljon...Miksi sun mielestä mies on? Eikö sitten tarkoitus ole hoitaa perillistä yhdessä? Et siis kuitenkaan huolisi miehesi apua?
Joko provosoit, tai olet TODELLA väsynyt, kun niittaat kaiken, mitä sulle sanotaan. Ehkä et haluakaan tehdä tilanteelle mitään? Ota paikkasi sohvalla, ja katso, mitä tapahtuu sitten, jos et halua puhua asioista.
Joillakin, niinkuin sulle, sitä järjestelmäkykyä riittäisi vaikka muille jakaa. Ilmiselvästi naisesi on kyllä ollut laiska. Anteeksi vain. Mutta kuvauksestasi päätellen olet mahdollistanutkin sitten hänen löhöämisesi omalla ahkeruudellasi. Kaatuiko liitto sitten siihen, kun et enää jaksanut? ...Eli kyllä molempia tarvitaan. Epätasapaino kostautuu aikanaan, eikö niin? Tulevassa parisuhteessa (mahdollisessa) sitä sitten osaa arvostaa toisen panosta, viimeistään, jos sellaiseen hienoon suhteeseen joskus eksyisi.
niin tarkoittanut! käsitit väärin.
Tarkoitin tuon lauseen yhdelle kirjoittajista.. Koska ei usko, että tämä voi olla raskasta. ääh, en osaa selittää, mut en kuitenkaan tarkoittanut sitä niin kuin käsitit..
Ei, suhde ei loppunut väsymykseeni vaan siihen etten halunnut elää "parisuhteessa" naisen kanssa jolta ei kaiken edellämainitun lisäksi herunut seksiä 7 vuoteen. Rajansa kaikella.
Arvannet ettei ollut vaikeaa löytää uutta suhdetta (naista). Tällähetkellä elän hyvässä parisuhteessa. Kaikkia kotitöitä teen edelleen silloin kun havaitsen jotain tehtävää. Niin ja mikä hienointa seksikin toimii hyvin ja sitä saa & pääsee antamaan... :)
Ok.
Näinhän se on, että parisuhde on parisuhde vain silloin, kun se toimii. Onnea!
jotka nyt ihmettelee, että on aikaa olla koneella,ja täällä valittaa. Niin mummi otti tytön hoitoon pariksi tunniksi, jota ei usein tapahdu!
Kuitenkin joku teistä olisi kohta siitä kysynyt jotain=)
nyt!
vain saisi unta...
No nukuitko?
nukkunut
Taas kohta yksi yh-äiti lisää tähän maahan. No miehen olis parempi sinkkuna, ilman muijaa ja lasta.
sä että tuollasen takia jättäisin mieheni?!
Ja mitäs sitten vaikka olisinkin YH? mitäs se sulle kuuluu?
Ja mitäköhän tuo nyt tarkoitti että miehen on parempi sinkkuna?!?
Älä välitä noista provosoijista. Heillä ei välttämättä ole edes kokemusta asioista, joista kirjoittavat. Kumma, että toisilla on ihan tarve loukata ja pahoittaa mieltä. Mitähän he itse toivovat näiltä palstoilta...
Toivon, että ihan tosissaan laitat toimeksi, ja puhut miehellesi asioista, joihin haluaisit muutosta. Jos ittekses mietit, asiat usein vain tuppaavat suurenemaan, ja kohta on koko parisuhde liemessä. Naisilla voi olla taipumus hautoa asioita, joista miehillä ei ole niin minkäänlaista aavistusta. Miehiset vain kummaksuvat, että mitähän tuo nainen vaahtoaa. Ei kukaan toisen ajatuksia voi lukea. Puhukaa, opetelkaa pikkuhiljaa, on mun mielipide. Ja suloisia on 1-vuotiaat. Toivottavasti nautit lapsen seurasta.
Omasta tekstistäsi sä ne vastaukset löydät. Mies ei jaksa, eikä sitä huvita osallistua lapsen hoitoon ja muuhunkaan. Pääasia että saa työpäivän hoidettua kunnialla. Sitten vielä joku kitisevä akka siellä odottamassa "mikset sä tee sitä ja mikset sä tee tätä". Sen takia miehellä olisi yksin helpompaa. Mutta jos mies ei ole sua jättämässä, tai suunnittelemassa ja sä itsekin haluat hänessä roikkua ja tehdä kaikki kotityöt, sekä hoitaa sen sinappitykin niin mikäs siinä sitten. Eikä se mulle kuulu olet sitten YH tai et. Totesin vaan, että kohta on taas yksi yh lisää tässä maassa.
Ja mistäs helvetistä sä tiedät kitisenkö vai en?!?! Sinuna olisin hiljaa jos et asiasta tiedä mitään!!
Juu onhan tuo ymmärrettävää että alkaa ketuttamaan. Mutta ajatteleppa tätä: mun mieheni ei käy töissä (tapaturma ja nostelee vakuutuksen rahoja)eli on kotona päivät pitkät eikä silti tee kotitöitä ja meillä 2 viikon ikäinen poika.Mun kontolleni jää kaikki! Sama homma oli raskaus aikana.
Olen yrittänyt sanoa asiasta mutta ei mitään muutosta...miten se onkaan miehille niin vaikeaa se kotona auttaminen...? Pelkään vain että joku kerta tosissani räjähdän ja annan tulla raivolla kaiken ulos. Siihen pisteeseen en halua...eikä toivottavasti menekään.