Tuolla ennen pääsiäisiä, oli yksinkertainen vastannut tuohon miesten "verkostoitumis"ketjuun seuraavaa:
"Jos joku haluaa tehdä aivan välttämättä jonkun hyväveli järjestön kalareissuilla niin aivan vapaasti saa tehdä minun puolestani. Jos minun työaikani ja -panokseni ei mukaan pääsyyn riitä niin voin vakuuttaa, että tällä alalla ja tässä firmassa tuo järjestö on täysin turha. Siinä määrin luotan omaan osaamiseeni tällä erikoisella alalla. Ja jos aletaan savustamaan ulos niin voin lähteä, kilpailijoilta on työtarjouksia jo yllin kyllin."
Itse olen kokenut, että tämä on tullut yhä enemmän valtaan viime vuosina, ja hyvä niin. Ihmiset erottelevat työajan yksityisajasta.
Toisaalta - etenkin vaikkapa yrittäjämaailmassa jne. tapahtuu myös niin, että ihmiset ystävystyvät eräiden toimintamuotojen kautta (leijonat, vapaamuurarit jne.), ja on ikään kuin "normaalia", että varsinkin uusia yritysideoita jne. kehitettäessä ajatuksia heitellään ja niistä jutellaan myös näissä epäformaaleissa verkostoissa- sen lisäksi, että joku kääntyy virallisten tahojen (yrityshautomoiden jne) puoleen.
Samaten myös luottamus on eräs tärkeä piirre, etenkin kun liikutaan bisnesalueilla, joissa joka rikkua ja rakkua ei saada sopimusten piiriin sitten kuitenkaan. (Ja jos se on rikottu, yleensä tehdään jatkossa sitten muiden kanssa yhteistyötä, jos se suinkin on mahdollista ja järkevää, vaikka saisi parhaan tarjouksen siltä sopimuksen rikkojalta seuraavassa kaupassa jne.).
Luottamus taas syntyy usein nimenomaan epäformaalissa kanssakäymisessä - tosin tämä on läntisissä kulttuureissa vähemmän yleistä, kuin esim. kaukoidässä, jossa on välttämätöntä tuntea ne ihmiset, joiden kanssa vähänkään tärkeämpiä liiketoimia aikoo tehdä.
Itse pidän henk. koht. ihan terveenä sitä, ettei esim. miehiltäkään enää edellytetä niin paljon iltamenojen suhteen joustavuutta työkuvioissa, elleivät itse sitä tahdo... Toisaaltahan sitten naisten vastaavanlainen verkostoituminen on hyvällä alulla, ja sitä pidetään hyvänä asiana (vrt. pari vuotta sitten kovasti suitsutettu pelkästään naisille avoin nuorkauppakamari pääkaupunkiseudulla).
"Jos joku haluaa tehdä aivan välttämättä jonkun hyväveli järjestön kalareissuilla niin aivan vapaasti saa tehdä minun puolestani. Jos minun työaikani ja -panokseni ei mukaan pääsyyn riitä niin voin vakuuttaa, että tällä alalla ja tässä firmassa tuo järjestö on täysin turha. Siinä määrin luotan omaan osaamiseeni tällä erikoisella alalla. Ja jos aletaan savustamaan ulos niin voin lähteä, kilpailijoilta on työtarjouksia jo yllin kyllin."
Itse olen kokenut, että tämä on tullut yhä enemmän valtaan viime vuosina, ja hyvä niin. Ihmiset erottelevat työajan yksityisajasta.
Toisaalta - etenkin vaikkapa yrittäjämaailmassa jne. tapahtuu myös niin, että ihmiset ystävystyvät eräiden toimintamuotojen kautta (leijonat, vapaamuurarit jne.), ja on ikään kuin "normaalia", että varsinkin uusia yritysideoita jne. kehitettäessä ajatuksia heitellään ja niistä jutellaan myös näissä epäformaaleissa verkostoissa- sen lisäksi, että joku kääntyy virallisten tahojen (yrityshautomoiden jne) puoleen.
Samaten myös luottamus on eräs tärkeä piirre, etenkin kun liikutaan bisnesalueilla, joissa joka rikkua ja rakkua ei saada sopimusten piiriin sitten kuitenkaan. (Ja jos se on rikottu, yleensä tehdään jatkossa sitten muiden kanssa yhteistyötä, jos se suinkin on mahdollista ja järkevää, vaikka saisi parhaan tarjouksen siltä sopimuksen rikkojalta seuraavassa kaupassa jne.).
Luottamus taas syntyy usein nimenomaan epäformaalissa kanssakäymisessä - tosin tämä on läntisissä kulttuureissa vähemmän yleistä, kuin esim. kaukoidässä, jossa on välttämätöntä tuntea ne ihmiset, joiden kanssa vähänkään tärkeämpiä liiketoimia aikoo tehdä.
Itse pidän henk. koht. ihan terveenä sitä, ettei esim. miehiltäkään enää edellytetä niin paljon iltamenojen suhteen joustavuutta työkuvioissa, elleivät itse sitä tahdo... Toisaaltahan sitten naisten vastaavanlainen verkostoituminen on hyvällä alulla, ja sitä pidetään hyvänä asiana (vrt. pari vuotta sitten kovasti suitsutettu pelkästään naisille avoin nuorkauppakamari pääkaupunkiseudulla).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän niitä hyväveli ja -sisko sun muita järjestelmiä on olemassa. Niitä tulee aina olemaan. Mielestäni ne muuttavat vain muotoaan eivätkä ole niin sukupuolittuneita kuin ennen. Erilaisia liittoutumiahan tehdään jopa yritysten kesken.
Ehkä johtuu siitä, että oma alani on niin kapea sektori jossa kaikki tuntevat toisensa, että mitään varsinaisia hyvävelisysteemejä ei tarvita. Kaikki tuntevat toisensa joka tapauksessa - niin tavaran toimittajat, kilpailijat sekä muut yhteistyökumppanit. Siksi on voitava ja voi luottaa toisen sanaan. Valehtelulla ja petturuudella / huijaamisella on varsin lyhyet jäljet.
Luottamus yritystoiminnassa syntyy nimenomaan yritystoiminnassa. En minä ainakaan ala luottamaan toiseen vain, että kalastamme samassa porukassa tai käymme ryyppäämässä yhdessä joskus. Voin luottaa häneen muuten, mutta en epäile hetkeäkään etteikö kyseinen henkilö huijaisi bisnesmaailmassa. Yritysten välinen luottamus syntyy vain heidän välisessä toiminnassaan.
Onhan tämä ala kapea sektori ja yrityksemme sekä valtaosa muista alan yrityksistä on varsin pienehköjä. Siksi en ole päässyt tutustumaan suurissa yrityksissä olevaan savustus- ja selkäänpuukotuspolitiikkaan, luojalle kiitos siitä.
En lisäksikään anna kovin paljoa arvoa sille, että joku rotarijärjestöön kuuluva esimies alkaisi selittämään minulle että alamme toimimaan niin ja näin koska me rotariklubilla jätkien ja naisten kanssa niin sovimme. Ei tule kesää.
...tässä asiassa mitenkään erimielisiä.
Semmoinen vivahde-ero ehkä on, että en usko, että johonkin järjestöönkään kuuluva (tai esim. vaikkapa seurakuntaan kuuluva) henkilö automaattisesti luottaa toiseen vaikkapa bisneksessä - toisaalta epäformaali kanssakäyminen tarjoaa mahdollisuudet jotenkin itsestään tutustua ihmisiin, joiden kanssa voi joissakin tapauksissa kehkeytyä bisnestäkin, joissakin ei - ja silloin aika hyvin tietää, keneen VOI tarvittaessa (jossain määrin) luottaa.
Esim. itse en kristittynäkään ihmisenä luota keneen tahansa ihmiseen, joka sanoo itseänsä kristityksi, tai on vaikkapa seurakuntani jäsen. Kyllä semmoinen oikeanlainen tutustuminen persooniin on tarpeen - ettei pääse sitä ensimmäistäkään huijausta / väärinymmärrystä tms. syntymään.
Itse perheellisenä myös arvostan, että vapaa-aikani kuluu eri ihmisten kanssa kuin työaikani :-) Silti esim. akateemisessakin maailmassa ON henk. koht. ystävyyssuhteita, jotka joskus johtavat jopa esim. yhteisiin tutkimushankkeisiin jne.
olisihan se silkkaa typeryyttä luottaa ihmiseen vain siksi, että hän kuuluu johonkin järjestöön tai vaikkapa johonkin uskontokuntaan. Yritysmaailman arvot saattavat poiketa muista yhteiskunnan arvoista rajustikin. Se saattaa jopa muuttaa ihmisen arvomaailmaa. Yritysmaailmassa saattaa ihmisen tärkeimpiä arvoja olla voiton maximointi, tehokkuuden lisääminen muiden kustannuksella (työntekijöiden lomautus / irtisanominen) jne. Mutta vapaa-ajallaan ihminen saattaa olla huomattavasti pehmeempien arvojen kannattaja. Kotona hän ei esimerkiksi edellytä muilta perheenjäseniltä ääretöntä tehokkuutta taloudenhoidossa tai taloustöissä. Hänen arvonsa vapaa-ajalla saattavat korostaa mukavuutta, onnellisuutta ja lähimmäisenrakkautta yli kaiken. Irtisanomisen suorittava ihminen tuskin ymmärretään kovin lähimmäisenrakkaaksi, se olisi jopa paradoksaalista.
Mutta ei tämä kaikki sulje pois sitä, etteikö työkaverit voisi olla hyviä ystäviä myös vapaa-ajallaan.
Tämä taitaa olla aiheena vähän sellainen, että mitään oikeaa vastausta ja ratkaisua ei ole olemassa vaan tapoja toimia ja ymmärtää on yhtä monta kuin on ihmistäkin.