Hei, se että pettäjä ylläpitää "suurta rakkautta" ihastumis/rakastumissuhdetta useamman (3) vuoden ajan on kiperämpi juttu kuin satunnaiset uskottomuudet tai pelkkään seksiin perustuvat jutut. Ne loukkaavat todella syvästi. Jos olisi ollut mahdollista mies olisi lentänyt ulos heti paljastuttuaan vaikka tunteitakin vielä olisi ollut ja mies olisi takaisn halunnut. Jonkinlain ylpeys täytyy olla. Tuntuu katkeralta , että mies on kulkenut ne vuodet onnensa huumasa, kohdellut minua nuivasti ja valehdellut päin naamaa. Halusin kyllä hakea apua avioliittomme tilanteeseen mutta eihän se tietenkään kiinnostanut. Mies vielä kehtasi kertoa kaiken meidän perheen sisällä tapahtuneen intiimiä asioita myöten sille naikkoselle puhelimessa ja hotellireissuillaan ,miksihän? Eikö heillä ollut muuta puhuttavaa? Ei kuullosta oikein intohimoiselta suhteelta (äitiäkö hän haki?)!
Hän kertoi minulle , että se nainen oli hyvä äiti, johon en voinut olla vastatamuuta kuin, että hänen äitiydestäänhän et todellisuudessa tiedä muuta kuin, että hän petti miestään ja kahta lastaan toisten lasten isän kanssa. Ei ole minusta kovin hyvä meriitti äitiydelle. Suostuihan hän sen myöntämään. Oli varmaan tämä nainen julistautunut itse hyväksi äidiksi, siis hänen mielipiteensä hyvästä äitiydestä......
Aikaa on jonkinverran kulunut. Mieheni sanookaiken olevan ohi sen naisen kanssa. Uskon siihen monestakin syystä (ja jos uudelleen pettää tietää, että armoa ei anneta!) Mieheni on alkanut tuntea kovasti syyllisyyttä.....lapsille asia oli valtava shokki ja koko perhe on oireillut eritavoin. Luulen, että mieheni siinä vasta oikein tajusi kuinka monen ihmisen elämästä oli kyse....kun hän oli elänyt itsekkäästi vain minä itse. Nyt mennään tuskaisen hitaasti eteenpäin. Minä kärsin , mies kärsii, vanhempi lapsi tarvitsee lääkitystä, nuorempi aina välillä vetäytyy synkkyyteen. Lapset haluavat kuitenkin, että ollaan yhdessä ja olemme päättäneet mieheni kanssa, että avioliitto jatkuu mutta kaikki pitää rakentaa uudelle pohjalle. Mieheni sanoo rakastavansa minua ja on sitä mieltä ,että suhde sittenkin oli sitä rakastumisen huumaa ja kielletynhedelmännautintoa. Suhteella ei ollut minkäänlaista kosketuspohjaa arkielämään.
Kertokaa omia kokemuksia. Miten olette selvinnyt ja oletteko selvinnyt??? Voimia kaikille ,jotka tämän tuskan kanssa taistelevat.
Hän kertoi minulle , että se nainen oli hyvä äiti, johon en voinut olla vastatamuuta kuin, että hänen äitiydestäänhän et todellisuudessa tiedä muuta kuin, että hän petti miestään ja kahta lastaan toisten lasten isän kanssa. Ei ole minusta kovin hyvä meriitti äitiydelle. Suostuihan hän sen myöntämään. Oli varmaan tämä nainen julistautunut itse hyväksi äidiksi, siis hänen mielipiteensä hyvästä äitiydestä......
Aikaa on jonkinverran kulunut. Mieheni sanookaiken olevan ohi sen naisen kanssa. Uskon siihen monestakin syystä (ja jos uudelleen pettää tietää, että armoa ei anneta!) Mieheni on alkanut tuntea kovasti syyllisyyttä.....lapsille asia oli valtava shokki ja koko perhe on oireillut eritavoin. Luulen, että mieheni siinä vasta oikein tajusi kuinka monen ihmisen elämästä oli kyse....kun hän oli elänyt itsekkäästi vain minä itse. Nyt mennään tuskaisen hitaasti eteenpäin. Minä kärsin , mies kärsii, vanhempi lapsi tarvitsee lääkitystä, nuorempi aina välillä vetäytyy synkkyyteen. Lapset haluavat kuitenkin, että ollaan yhdessä ja olemme päättäneet mieheni kanssa, että avioliitto jatkuu mutta kaikki pitää rakentaa uudelle pohjalle. Mieheni sanoo rakastavansa minua ja on sitä mieltä ,että suhde sittenkin oli sitä rakastumisen huumaa ja kielletynhedelmännautintoa. Suhteella ei ollut minkäänlaista kosketuspohjaa arkielämään.
Kertokaa omia kokemuksia. Miten olette selvinnyt ja oletteko selvinnyt??? Voimia kaikille ,jotka tämän tuskan kanssa taistelevat.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Aika pitkä suhde, meinaan kolme vuotta. Siinä täytyny olla paljon tunteita mukana ja ehkä oikeesta rakkaudesta olikin kysymys, sitä sinä et voi koskaan tietää ja tuskin miehesi sitä edes myöntäisi, vaikka näi olisi!Olen vahvasti sitä mieltä et jos ihmistä oikeesti rakastaa ja suhde on hyvä ei ihminen lähde pettämään!
Ihmettelen suuresti sitä asiaa, että lapsillekin on kerrottu miten asiat on. Ei lapsia saa koskan vetää tällaisiin asioihin mukaan, heitä on suojeltava ja kuummastakaan vanhemmasta ei saa tehdä lasten silmissä syyllistä. Pettämin on vain kahden aikuisen asia ja heidän on kaksistaan selvitettävä asiat, siis niin et lapset jätetään ulkopuolelle.
Tohon et kuka on hyvä äiti voisin sanoa, et voihan se toinen nainen olla hyvä äiti siitä huolimatta et on ollu suhde sinun mieheen. Ei mittapuuna voi käytää sitä että onko pettäny vai ei. Syitä voi olla monia ja tiedät vain ne asiat mitä miehesi on sinulle sanonut!
Suhteenne jatkuminen riipuu teistä, mutta on helvetin pitkätie ja suhdetta ei koskaan voi rakentaa täysin alusta! Ihmisen perusluonetta ei voi koskaan muuttaa!Hetken voi tuntua et kaikki menee hyvin jos kumpikin yrittää tosisaan, mut ikävä kyllä suhteilla on taipumus palata entisille raiteille.Ihmismieli on sellainen! Itse en voisi koskaan antaa pitkää ja harkkittua pettämistä anteeksi, siksi että silloin tunteet on ollu kauan muualla ja valehdeltu monta vuotta päin naamaan!
Nyt kuule puhut puuta heinää. Lapsille te. miltei aikuisille ei kerrottu , he tajusivat sen itse , tulivat kysymään. Sanoivat , että kyllä tämä meitäkin koskee ja kovasti. Siinä suhteessa oli 30 tapaamista ja puhelinkeskusteluja miltei päivittäin. Nainen jätti mieheni, hänellä oli ollut toinen suhde rinnalla. Mieheni kyllä hehkutti silloin asioiden selvittyä kaikki ihanuudet sänkyasioita myöten, jos luulet etei minulle kertonut. Oli suurta rakkautta ja ties mitä herttasarjatyyliin... minua suorastaan nolotti. Se , että hän kertoi ja kehui kaiken oli minusta julmaa. Pariterapiassa olemme näitä asioita selvitelleet ja siellä kokeneet ammatti-ihmiset sanovat juuri päinvastoin kuin sinä. Sinä joko , et osaa rakastaa tai kasvaa ihmisenä. Tämä on ollut meille molemmille todellakin kasvunpaikka ja sanon varmana ,että tästä syntyy uudenlainen suhde(jos on syntyäkseen), menneeseen ei ole paluuta, niin syvältä tässä on menty.
Isää ei tässä kuules ole syyllistetty melkeimpä paijjattu. Mistä johtuu, että mieheni suree vilpittömästi, että hänestä löytyi tuollainen valheellinen petturi , hän sanoo olevansa aidosti pettynyt itseensä.
Sinulla on taitanut mennä rakastumiset ja rakkaudet sikin sokin, etpä taida kovin kypsästi näitä tunnepuolen asioita hahmottaa.
Jotenkin tuntuu ressukkamaiselta kun heti alat puolustaa miestä, kauhistella hänen syyllistämistään ja vaatia valehtelemista lapsille isän maineen suojelemiseksi. Juttelimme 15 ja 16v lastemme kanssa tästä asiasta ja he olivat sitä mieltä, että asiaa ei olisi voinut salata heiltä. He sanoivat, että kyllä sen olisi aistinut pahana olona. Tätä sanottiin pariterapiassa. Siellä oltiin sitä mieltä, että juuri niin ahdistus kaadetaankin epämäräisenä pahanaolona lasten niskaan. Mieheni on myös ottanut vastuun kannettavakseen myös lasten silmissä. Minusta lapset ovat oppineet tästä, vaikka vaikeaa onkin.
Niin jos suoran sanon taitas koko meidän perhe miestä myöten sanoa sinulle, että puhut poika sitä itteään eikä sinulla juuri ole tajua näistä asioista vain ennakkoluuloja.
Siitä hyvästä äitiydestä.......puhuin pariin otteeseen sen naisen kanssa puhelimessa ja ammatti-ihmisenä ei ollut vaikea saada käsitystä millainen.......kaksi poikaa, joita hän paapoi ja paijasi ja sitoi itseensä ns. mammanpojiksi. Hän selvästi tarvitsi poikiaan oman itsensä pönkittämiseen tms. Murrosikäisen pojan äitinä tiedän , että äidin tulee ymmärtää höllätä tietyssä vaiheessa, antaa pojasta kasvaa mies.
Miksi muuten vastasit loukataksesi ja pahoittaeksesi mieleni, loukatun miehisen itsetuntosi takia vai... Vastasin sinulle näin pitkästi koska 1)loukkasi 2) suututti typeryytesi 3)halusin oikoa vääriä käsityksiäsi 5) ammattiminäni pitkällä kokemuksella sai sanoa kerrankin suoraa kaunistelematta (työssäni kohtaa eroperheiden, uusioperheiden ja paljastuneitten pettäjien lapsia ja nuoria ja voin sanoa , että usein se on kaorutonta kertomaa,vaikka kuinka haluaisi ei lohdutusta ja tukea riitä kaikille. Tässä työssä todella näkee "aikuisten" itsekkyyden). Et tainnut huomata siinä minun jutussani, että olin halunnut mennä selvittelemään parisuhdeasioita koskaMINÄ koin suhteessamme olevan ongelmia.
No, tulipa annatettua mutta ihmissuhdetyö on työtäni.
Ammatti auttaja olet ja tekstistä ei saa mitää selkoa!
Joo ihmisten auttamisessahan on tärkeintä oikeinkirjoitus ja kieliopillisesti virheetön teksti. Kirjoittaessani nopeasti virheitä tulee kuten kolleegoilleni. Sinähän voit harrastaa sitä oikolukemista ja oikeakielisyyttä kun sinulla sitä aikaa siihen on. Kertoo muuten aika paljon ihmisestä, joka ensimmäisenä kiinnittää tällaisiin asioihin huomion eikä esimerkiksi tekstin viestittämään ajatukseen.
Miten ihmiset saavat asiansa menemään noin päin persettä? Ukko juoksee vieraissa, lapset vetävät lääkkeitä ja tuntuu, että itsekin olet aivan sekaisin. Luehan tekstisi ulkopuolisen silmin, ja korjaa samalla turhat kielioppivirheet. Myöskään kolmea pistettä ei kannata käyttää turhaan.
Tässä sinulle ulkopuolisen palaute omasta jutustasi: hei sinä perseläpi, ymmärrätkö että sinulla on enemmän kuin yksi sokea piste?
Lueppa tuo oma juttusi ja AJATTELE jos osaat.
Vai , että kolmoispisteitä ei tulis käyttää . Täytyy ottaa tästä sun tekstistä kopio, että voi ottaa tuonne esimerkiksi nettikeskustelutyyleistä.
Ymmärrätkai , ettei sinulla oleÄo:ssa yhtäänpistettä. Täysi nolla.
Lapset vedetty asiaan mukaan! Voisin sinulta kysyä että oletko sinä " HYVÄ ÄITI"????
Ei tarvinnut vetää lapsia (15ja16v) kun itse asian aavistivat. Kiitos sinulle on sinullakin varmaan tosi pahat ongelmat kun noin oikopäätä vetelet johtopäätöksiä. Asioista pitäisi ottaa ensin selvää tai olla muuten selvillä. Onhan tämä netti yksi tapa yrittää pönkittää egoa noin anonyymisti, ettei joudu vastuuseen.
Vedithän itsekin päätelmän et se toinen nainen on huono äiti kun petti miehesi kanssa sua!
En vetänyt. Sanoin vain ,ettei sinulla ole muuta todistetta hänen äitiydestään kuin se. Ei mieheni koskaan nähnyt naista lasten kanssa. Sanoin vain ,että hän petti. Kukin vetäköön siitä päätelmänsä. Meriittinä (jos ymmärrät sanan) sitä en edelleenkään hyvästä äitiydestä pidä.
On hyvä isä lapsilleen kaikesta huolimatta,vaikka petti sinua ;)
päätelmä on varsin oikea. Äidit eivät petä, - itse kunkin kohdalla mietittäväksi
kyllä
Miten voit luottaa ihmiseen joka on sinulle valehdellu päin näköä kolme pitkää vuotta! Sanoit että tiedät, että ei enää petä koska se on kerrasta poikki. Petti sua kumminkin kolmevuotta etkä tienny mitää. Mistä luulet et tietäisin nyt paremmin jos tekis sitä uudestaan?
Eihän se ole oikein vetää lapsia mukaan, mutta itse en ottaisi lapsien vihaa päälleni siitä että "äiti oli niin vittumainen että potkaisi isän ulos" Ei sekään ole hyvä, tämä pettäjä paska tuhosi perheensä tieten tahtoen, ja lapset tietävät minkä takia isä ei ole kotona.
Itse en pystynyt elämään petturin kanssa koska on aina epäilys että se on taas pettämässä ja viha siitä että se petti.
Oma poikani oli niin pieni ettei tajunnut asiasta mitään, mutta kyllä minä kerron kunhan hän kasvaa ettei minua tarvitse vihata.
Onko yhtään ystävällistä sielua? Mietin noita vastauksia lukiessani, että aika ilkeitä ihmiset ovat vai onko tämä joku petturimiestenpuolustusyhdistyksen palsta. Mielestäni sain yhden asiallisen palautteen.
Toisaalta tämä on mielenkiintoista koska olen työssäni käyttänyt nettiä mutta en koskaan törmännyt moiseen pahansuopuuteen. Asennun tähän niin , että kullakin on ongelmansa. Toiset eivät osaa kunnioittaa lähimmäistään vaikka se tapahtuisi netissä anonyymisti. Minä en tästä kaadu mutta ajatelkaapas jos kohteena on joku tosi heikoilla oleva. Eikö se ole julmaa.
ole täällä yksin. Taas vain nuo HYEENAT ehtivät. Jokainen noista uskottomuutta puolustavista perselävistä vaatii sinua kurkku suorana eroamaan. Jokainen niistä on tuntevinaan sinut, sinun miehesi että sinun perheesi. Jotkut ovat tosin niin nuoria, että sen ymmärtää.
Omalta osalta sanoisin, että olet jaksanut hienosti ja perheesi näyttää olevan menossa kohti parempaa. Kirjoituksestasi ei voinut aistia suurempaa katkeruutta vaikka sekin on sinulle enemmän kuin sallittua.
Turha tuijottaa mihinkään kolmeen vuoteen. Suhde jatkuu usein niin pitkään, kunnes siitä jää kiinni. Sen tietävät myös kaikki kakkoset varsin hyvin. Siihen asti se elämä on kuin elämää jota ei ole olemassakaan, mutta totuuden tullessa julki joutuu pettäjä katsomaan totuutta silmiin... mikä ei kovinkaan usein näytä kauniilta.
Voimia sinulle ja kiitos viestistäsi joka auttaa jaksamaan meitä muitakin kohtalotovereita :)
Suomi on vapaa maa ja jokaisella saa olla mielipiteensä!
Oisit varmaan saannut kommenteja enemmän jos oisit jaksanu keskittyä asian sisältöön, niin et se ois ollu helposti luettavaa tekstiä!
Yleensä täällä saa aika negatiivista palautetta varsinkin näissä pettämis jutuissa!
Mun puolesta jokainen saa elää niin kun haluaa ja jokaisella saa olla mielipiteet, mut jos tänne kirjoittelee niin pitää olla valmis ottamaan kaikki vastaan mitä tulee!
Itte voin sanoa että mua on petetty ja en antanut anteeksi! Olen myös joskus itse pettänyt enkä voinnut enää jatkaa suhdetta vaikka toinen olisi toivonut!
Mitä tulee lapsiin niin olen kanssa sitä mieltä että lapsia ei moiseen tarvi sotkea. Asiat voi selittää monella tavalla lapsile, vaikka et äidillä ja isällä on parisuhdeongelmia ja yritetään päästä niistä yli. Ei niin että jompikumpi on ollu uskoton.
lapsi, minäkin jätin kaikki pettävät poikakaveri alle 23-vuotiaana.
Ja muuten, 16-vuotias ei ole enää lapsi, omat aivot jo kehittyneet.
Kiitos viestistäsi. Paljon hyvää sinulle. Ihmettelinkin kovasti tuota palautetta jota sain.
Teksti tuntui tosi ala-arvoiselta ja anteeksi vaan sivistymättömältä. Kiitos vielä , avasit ehkä uutta perspektiiviä asiaan.
Olen kyllä itse kolmen lapsen äiti. Ikää mulla on 39 ja lapsia on kolme ja vanhin 18 vuotias!
Tasapainoisia, ajattelevia ja tunteensa näyttäviä nuoria.
Sanoin mielipiteeni asiasta ja sä teet heti omia johtopäätöksiä minkä ikänen olen.
Mielestäni tekstissäni en arvostellu sua ollenkaan! Sanoin asioita miten ne itse näen!
En yhtään tän jälkeen ihmettele että saat negatiivisia vastauksia.
Jaa etkö arvostellut lapasille kertomista, siis tietämättä miä oikein tapahtui. Ei heille kerrottu. Mistä sinä ne suuret rakkaudet tiedät?
Kovasti ne alan kirjallisuudessa ja ammatti-ihmiset puhuvat ns. idealisaatiosta. Tähän on miehenikin päätynyt asioita pohdittuaan. Että kolme vuotta, tiedän paljon pidempiä syrjähyppyjä, jotka ovat päätyneet jopa onnellisempaan liittoon kun on maltettu ja haluttu työtä tehdä. Mistä sinä sen tiesit , että kolmessa vuodessa täyti olla jo jotain suuria tunteita? Miten se nainen ei merkitse miehelleni mitään vain syyllisyyttä?
Onko sinusta fakta että, jos avioliitossa on rakkautta ei kumpikaan petä? Olet tulossa siihen ikävaiheeseen, että rakkaus kääntyy kumppanuuden ja kaveruudenpuolelle (ei se rakkaus kokonaan lopu), mietippä sitä ? Tämä on sellainen taitolaji , että harva tuntuu siitä kuivin jaloin selviävän.
Ikävää , että soit nuo herjat minulle. En oikein tunne tämän keskustelufoorumin kielikoodia.
Tulipahan kokeiltua. En ole muuten sinun ikääsi arvioinut en kenenkään!! Kehu vaan tasapainoisia lapsiasi. Minulla on todella upeat, fiksut ja lahjakkaat lapset (nuoret). Olen ylpeä heistä. Tyttärenikin ongelmat varmasti menevät ohi.
Ja usko tai älä mieheni ,on osoittanut olevansa hyvä isä nuorillemme samoin kuin hän oli hyvä isä lapsillemme kun he olivat pienempiä ja kodissamme vallitsi lämmin rakastava ilmapiiri.Lapset ovat sanoneet oma-alotteisesti, että heillä on ollut onnellinen lapsuus.Ja vaikka kuinka minua pidettäisiinkin( en tarkoita sinua) mieheni pettämisen aiheuttajana ovat lapset sen slvästi tuoneet esille ,että olen hyvä äiti. Tästä olen ikionnellinen -vai epäiletkö lasteni vilpittömyyttä.
Pariterapiassa sanottiin, ettei kukaan voi ajaa toistta uskottomuuten eli en minä voi ottaa vastuuta mieheni (aikuinen!?!) tekemisistä.
Meillä on hyvä pohja miltä ponnistaakuitenkin.
Et arvostellut tekstissäsi suoraan minua, mutta kaadoit kyllä kavalasti kylmää vettä niskaani. Jos jotain petetyksi tulemisesta tiedät, tiedät että sattui. Se pettäminen tulee kuin pommi, ehkä huomenna maailma romahtaa. Eihän se olisi pettämistä jos sen tietäisi. Ajatteles omalle kohdalle.
sillä se ikäsi arvioija olin minä, eri henkilö. Minusta sinulta puuttuu ongelmien käsittelyvalmiuksia, koska et edes yrittänyt korjata omaa suhdettasi. Saattoi olla tietysti niinkin, että miehesi oli juoppo ja hakkaaja. Jos näin, niin kannatan erota. Mutta silloin kun suhteessa ei ole muuta vikaa kuin pettäminen, on mahdollisuuksia vielä paljon jäljellä. Sinulla siihen ei ollut kykyä, mikä tavallisesti liittyy kypsymättömyyteen... joten älä yriä omaa osaamattomuuttasi ja katkeruuttasi muille tyrkyttää ainoana oikeana ratkaisuna. Minusta se on pentumaista käyttäytymistä.
Jos sanoo et miten on itse toiminu, niin onko se asioitten tyrkyttämistä?
Mieheni oli alkoholisti joka harrasti väkivaltaa sekä henkistä että fyysistä. Oli monia pitkiä suhteita liittomme aikana. Koskaan en arvostellu edes mielessä niitä toisia naisia koska tiesin että vika on miehessäni eikä niissä toisissa naisissa. Vaikka lasteni isä oli täysi paska en koskaan tuonnut julki lapsille asiaa et isänne petti! Jokainen toimii tavallaan ja jokaisella on oikeus elää niin kun haluaa!
Kerrotko mulle että missä kohtaa mun teksteissä on herjoja, koska itse en niitä nää??
Hei, ja kiitos nista kehuista lapsellisuudesta , kateudesta ja ihmissuhdetaidottomuudesta ( miten olen onnistunut temään ihmissuhdetyötä yli 20 v ja kuulema ansiokkaasti, mielenkiintoista).
Huh työni on monisyisten ongelmankäsittelyjen tekemistä- tosi mielenkiintoista.
Kuuleppas olen todellakin yrittänyt korjata omaa suhdettani. Ennen kuin mieheni petti, ehdotin pariterapiaa, koska tilanne oli sellainen. Mies ei suostunut!
Nyt olen järjestäntyt meille paritapaamiset. Järjestänyt meille yhteiset viikonloput kylpylöissä, jotta saisimme rentoutua ja viettää hyvänolon aikaa. Olen keskustellut mieheni kanssa.Kohentanut ulkoasuani, heh!
Olen ymmärtänyt hänen syyllisyydentunnettaan ja pyrkinyt rakentaman siltaa lasten ja hänen välille paremmaksi hyvin onnistuen. Olen pyrkinyt tuomaa elämään hyviä uusia asioita. Olen kannustanut häntä harrastuksiin kalastamaan merelle jne. Olen sanonuut, että mitä parempi hänellä on se on myös meidän muiden hyväksi.
Vaikeinta on tietysti ollut tämän uskottumuusasian läpityöstäminen. Koska aioleme jatkaa littoa meidän on nämä asiat työstettävä. Ymmärrän ,että hän haluaisi mahdollisimman nopeasti unohtaa kaiken. Minun ,petetyn ja loukatun kohdala se ei tahdo mennä niin nopeasti.
Minusta meillä menee huomattavasti paremminkin kuin jokin aika sitten.
Haluan muuten tietää mtä minun ongelmienkäsittelyvalmiuksien puutteellisuus,kypsymäyyömyys, osaamattomuus ja katkeruus ovat ja miten ne näkyvät???
Nämä sinun kommentit kolahtivat minuun ,kun koska olin juuri kehityskeskustelussa ja sain näistä piirteistä positiivista palautetta. Nyt en oikei tiedä minkä netinimimerkin kanssa mailaan, anteekei hatarapäisyyteni.
Tämä on kasvun paikka tämä aviokriisi, eiks? Vaikka niin lapsellinen olen.
Anteeksi tuli väärään kohtaan.
Esiinnyitkö nimimerkillä tähdenlento? Voi olla ,että meni värään osoitteeseen!
ja kokoajan!
Aivan oikein. Nyt tuntuu, etten löydä sinun ensimmäistä tekstiä. Myötätuntoni sinulle, en kestäisi alkoholipuolisoa ja kokisin, että lapset on pelastettava siitä helvetistä. Me ollaan niin erilaisissa lähtökohdissa.
Sinulle varmaan kuin minulle tietyssä vaiheessa huonosti valitut sanat sattuvat vaikka normaalisti ohittaisi ne olan kohautuksella.
Ymmärän, että kun alkoholisti pettää ei se toinen paljoa jaksa jos ei viitsikkään kiinnostaa.
Minä en ole koskaan tuominnut nuorilleni isäänsä vaan yrittänyt pitää heidän suhteensa mahdollisimman hyvänä ja hyvät ne ovatkin. Lapsseni ovat jo sen verran isoja , että tajuavat ja aavistavat asioita. Ei heille tarvinnut kertoa. He alkoivat yhtenä aamuna kuulustelemaan isää ja antoivat melkoisen moraalin oppitunnin. He kertoivat mitä tunsivat ja kokovat. Minusta tähän heillä oli täysi oikeus. Heillekin oli valehdeltu päin naamaa.
Todella jokaisella on oikeus elää MILTEI niin kuin haluaa. Tuo miltei siitä, että halun rajat kulkee toisen pettämisessä, nöyryyttämisessä, haavoittamisessa jne.
Puolisoni rakastui oman puolisonsa hylkäämään syöpää sairastavaan ystäväänsä, työtoveriinsa. Heidän rakkautensa oli platonista ja kesti toista vuotta.
Parisuhteemme on aina ollut hyvä. Olemme olleet lastemme vanhemmat, parhaimmat ystävät, toimiva tiimi ja toistemme rakastetut. Kun puolisoni kertoi rakkaudestaan, avioliittomme syöksyi kriisiin. Halusimme kumpikin jatkaa, lapsille kerroimme, että meillä on vaikeuksia ja yritämme ratkaista ongelmamme käymällä terapiassa.
Kun kriisiä oli kestänyt neljä kuukautta teimme eropaperit. Silloin puolisoni kertoi lapsille - kuopuskin melkein täysi-ikäinen - hänen olevan se syyllinen. Ongelmiamme emme ole lastemme kanssa vatvoneet - esikoisemme kuitenkin kuukausien päästä totesi, ettei hän tunne mitään myötätuntoa sitä kolmatta kohtaan ja ettei minunkaan tarvitse sellaista tuntea.
Ei suurta kriisiä voi lapsilta peittää. Salailu saa vain lapset syyttämään tapahtumista itseään. Minäkin syytin tapahtuneesta kauan itseäni. Nyt tiedän, että parisuhteemme oli erinomainen - sellaisen saa vain harva kokea. Puolisoni eli omaa ikäkausikriisiään ja toista tukiessaan rakastui, eikä päässyt tilanteesta ilman minua irti.
Puolisoni teki virheen ja hän menetti myös eniten Hän menetti lastensa arvostavan kunnioituksen, ei heidän rakkauttaan. Se vuosia kestänyt ainoa oikea ystävyys loppui, he eivät enää tapaa toisiaan. Meidän keskinäinen suhteemme tuhoutui - sitä rakennamme nyt uudelleen. Edessä on vuosien työ, mutta oikea rakkaus kantaa uskottomuudenkin yli.
Voimia sinulle ketjun aloittaja - ette valinnet sitä helpointa tietä, avioeroa. Onnea uuteen yhteiseen elämäänne!
Kiitos kannustuksesta ja ymmärryksestä. Sinusta huokuu kypsän , empattisen naisen elämänkokemus ja toisen kunnioittaminen. Toivon, että onnistutte tällä raskaalla tiellä.
Se on totta mitä sanoit (yrityksistäni huolimatta)onneksi mieheni ei menettänyt lastensa (hänen lapsiaanhan he ovat 40-vuotiainakin) rakkautta ,mutta kunnioitusta on vaikea takaisin saada (olen tullut siihen tulokseen, että minun yritykseni eivät enää siinä auta vaanmieheni on se itse ansaittava).
Mieheni sivusuhteeseen lähtemisen taustalla oli myös ns. ikäkriisi ja työelämään liittyvät asiat sekä parisuhteeseen tässä ikävaiheessa hyvin usein liittyvät muutokset. Hän itse kertoi,että kun lapset alkoivat olla jo isompia ,alkoi tulla kiire elää elämää, sitä niinsanottua elämätöntä elämää. Kuvitteli nuoruuden palaavan. Hän ei pystynyt hyväksymään ikääntymistään.
On ihan eri asia, että lapset(nuoret) saavat rehellistä tietoa perheyhteisön tilasta kuin , että heidät sotkettaisiin parisuhdekiemuroihin ,jonne he eivät kuulu ja joissa heitä ei saa millään tavalla käyttää hyväkseen.
Meillä isän petturuus paljastui koska hän itse omilla hölmöilyillään (meni selittelemään kun ,tajusi lasten aavistaneen asian laidan eräästä hänen muka pomminvarmasta peitejutusta) saattoi sen lasten tietoon. Minä en kertonut, yritin vain olla lasten tukena.
Siitä ei usein puhuta ja luullaan, että kun nuori täyttää 18-v, vanhempien ero on hänelle on yhdentekevä. Perusperhe ja sen koossapysyminen (mummuina ja pappoinakin) luo perusturvallisuutta ihmisen elämään ja ihmisiin. Ystävättäreni (44 v)vanhemmat erosivat ja se oli hänelle valtava kriisin paikka. Minulla ei lapsuudenkotia, lapsilla mummulaa, käykö minulle samoin? jne. valtava määrä ahdistuneita kysymyksiä. Ystävättäreni on itsenäinen, eikä mitenkään epäterveesti sidoksissa lapsuudenkotiinsa. Myös hänen vanhemmilleen oli kova paikka todeta ,kuinka aikuiset lapset voivat reagoida lapsuudenkodin hajoamiseen. Tietysti tästä voisi puhua, että onhan vanhuksilla nyt oikeus omaan elämään jne. Toki on, mutta täytyy myös hyväksyä aikuisten lasten pahanaolo ja lastenlasten ymmälläänolo siitä mitä tapahtuu.Heillä on oikeus näihin tunteisiin.
Itse ajattelen , että kun olen synnyttänyt lapseni, olen hautan asti äiti ja vielä siitä eteenkinpäin. On asioita , jotka kerran on tullut elämään eivät koskaan enää poistu.
Me työstämme asiaa ja kehitystäkin on tapahtunut. Koen , että olemme joutuneet molemmat kasvamaan ihmisinä (se sinäänsä ei ole paha asia lainkaan)sen alkuunpanija ts. pettäminen on todella raskas ja raastava.
Kiitos vielä sinulle, onnea tällä vaivalloisella tiellä.
Lähimmäisen kunnioittaminen tuntuu nykyisin olevan vaikeaa. Pettäjänä tiedän, että se oli elämäni suurin munaus. Vaimo lähti, sanoi, ettei voi elää kanssani, koska olen loukannut häntä niin syvästi. En voi sanoa kuin, että mikä hulluus minuun silloin aikanaan iska?
Nyt vaimo on antanut pientä toivoa uudelleen yrittämisestä ja se kaikki on ollut puoleltani kovan työn takana. Tajusin miten paljon vaimoni minulle merkitsee ja miten paljon vaimoani ja perhettäni rakastan. Tuskani on suunnaton ja sen kaiken olen aiheuttanut vain minä itse. Siis on meitä miehiäkin, jotka kaikesta huolimatta uskaltavat katsoa itseään peiliin ja nähdä myös omat virheensä. Pettåminen ei todellakaan ole leikki vaan kuolemanvakava asia. On käynyt mielessä armahtaa itsensä lopullisesti tästä tuskasta mutta lapset varsinkin ovat olleet mielessä silloin.
helpointa tietä, jos teet itsellesi jotain osoitat sen että et ole kummoinen ihminen, vain raukkamainen petturi.
Jos vaimosi todella rakastaa sinua niin tulevaisuutta voi olla, mutta petoksen unohtaminen on todella vaikeaa.
Tuossa sen näkee parhaimmillaan, tai pikemmin pahimmillaan, mitä asioiden kertominen ja puiminen saa aikaan. Paljon pahaa, ei mitään hyvää. Parempihan olisi ollut, kun mies olisi selvittänyt asiat omassa päässään perinpohjin eikä sotkenut siihen perhettään mukaan ollenkaan.
loppujenlopuksi niin yksinkertaista kuin luulet. Ajatteles miten meidän liitto jatkuisi kun miehellä pyörisi päässä parin vuoden petturuus. Kyllä ne suhteet on rakennettava uudelleen ja moleman osattava ihmisenä. Pettämisen takana on yleensä aina jotain vaikka pettäminen on se kaikkein alkeellisin ja avuttomin tapa toimia parisuhteessa ,jossa on ongelmia. Petetty on miltei aina koenut myös liiton ongelmalliseksi ja toivonut muutosta. Näin myös minun kohdalla kun ehdotin pariterapiaa johon mieheni ei suostunut. Nyt kun käymme paritapaamisessa sanoi terapeuttimme, että jos kaikki olisivat niin fiksuja , että hakisivat apua tm. eihän meillä olisi alkoholisteja, peliriippuvaisia, uskottomuutta jn. Siis hakisivat apua kun huomaavat, että jotain on pielessä, ennenkuin alkaisivat hölmöilemään.
Kiitos näkökulmastasi
Mutta jotkut vain yksinkertaisesti tarvitsevat kumppaninsa mukaan setvimään sotkuja. Ja eipä sen puoleen: Kyllä monet kumppanit niihin haluavatkin sekaantua. Sääli vain, että mitä mitä pidemmälle mennään, sitä mahdottomampi on olla vetämättä koko perhettä mukaan. Kaikki eivät ole hyviä näyttelijöitä.
Eiiih! Parisuhteessa ei ole välttämättä mikään niin ihmeesti pielessä, vaikka toinen (tai molemmat) olisivat jossain vaiheessa uskottomia. Etenkin juuri tässä tapauksessa, jossa oli kyse rakkaudesta. "Rakastuminen vie järjen", sanotaan ja se on aivan totta. Vielä järjettömämpää on luulla, että rakastumiseen voisi hakea apua ennalta :).
Elämä on vaikea laji. Yleensä kuitenkin, jos suhde paljastuu/paljastetaan, prosessi etenee juuri noin - "minä saan, minulla on oikeus" - perustellaan suhdetta kehumalla sen toista osapuolta. Katumus ja itsesyytökset astuu kuvioon, kun uskoton huomaa miten vaikeaa puolisolla on (ja lapsilla). Silloin myös alkaa tipahtaa omat silmälaput silmiltä ja huomaakin rakastumisensa kohteen olevan ihan tavallinen ihminen.
Kaikki ihmiset eivät osaa/voi/halua miettiä omien tekosten syy ja seuraus -suhteita vaan toimitaan tunteiden mukaan. Melko usein omissa tunteissa ei ole mitään järkeä. Ei ihme, että konflikteja syntyy...
asian ytimeen. Uskottomuussuhde tapahtuu usein juuri laput silmillä. Miehelleni seuraamukset ovat olleet kuin pommi se mukaanlukien ,että naikkonen ,jonka kanssa hän petti ei ollutkaan mitään ihmeellistä vain tuiki tavallinen, keskinkertainen, keski-ikäinen naisenpullero. Kun ne laput putosivat tuli kova katumus ja itsesyytökset. Mutta ei ymmärrystä miten pahasti ne toisen kehumiset silloin aikoinaan sattuivat ja kuinka vaikeaa niistä on päästä irti.
Joidenkin ihmisten täytyy ilmeisesti kokea tämäkin kantapään kautta ennenkuin tajuavat. Tästä kun sanot "minä saan , minulla on oikeus" tulee mieleeni miten kasvatamme lapsiamme. Kasvatammeko vastuuseen vai mielihyvän itsekkääseen tavoitteluun ? Mieheni oli mamis, eli kaikki hyvä minulle nyt ja ponnistelematta. Tämä kriisi on kasvattanut häntä , vaimo ei ole itsestäänselvyys se voi lähteä eikä lapsistakaan ole takeita haluavatko he olla kanssani, jäänkö yksin?
Perustelut suhteesta ja toisen kehumiset ovat mielestäni alkeellista. Siskoni miestä lainaten " miksi helvetissä piti mennä vielä lisää loukkaamaan, ois pitänyt turpansa kii". Olen samaa mieltä , en halua sen toisen ihanuudesta kuulla vaikkakin nyt asiat on kääntyneet toiselle tolalle.
se elämä on. Joskus on ihan mahdotonta ymmärtää, miksi joku loukkaa enemmän kuin tarpeeksi.
Kyllähän jokaisella aikuisella, periaatteessa, onkin oikeus tehdä mitä tahtoo. Mutta sen pitäisi tapahtua "hieman" enemmän osoittaen harkintakykyä ja vastuuta. Omien tekojen mahdolliset seuraukset pitäisi ottaa huomioon eikä suin päin antaa tunteiden ohjata. Usein tosin, niinkuin jo tuolla edellä mainitsin, tunteet tempaavat ihmisen mukaan aivan täysillä; ei se välttämättä itsekkyyttä ole, vaan hillittömyyttä, empatian ja ennenkaikkea itsekurin puutetta. Tähän väliin sanonkin, että pojat on kasvatettu usein paljon "itsekurittomammiksi" kuin tytöt. Ei ole niin väliä mitä muut ajattelevat, tuntevat ym. Nykyisin tasa-arvo taitaa tosin olla ylettynyt tähänkin asiaan... Haluaisin tietää, miten miehesi olisi toiminut samassa tilanteessa toisinpäin; sinulla olisi ollut suhde ja selittäisin miehellesi kirkkain silmin, miten iki-ihana tuo mies on ja plää plää. Ymmärtäisikö hän sinua :D? Tuskin, ainakaan välittömästi...
sitoudutaan. Kuinka moni ymmärtää mitä sitoutuminen tarkoittaa? Sitoudutaanhan se pankkilainakin maksamaan ja kanssa maksetaan (miltei aina)sitoumuksen mukaan. Avioliiton sitoumukset pitäisi ottaa selville ennen ,kuin siihen lähtee. Avioliitto ei ole leikin asia ,jossa aikuiset saavat tehdä mitä haluavat ja lapset menevät ja tulevat miten aikuisista on mukavinta. Aikuiset pettävä, eroavat , lapsien on vai pakko olla siinä rumbassa mukana ,eivät he voi erota, vaihtaa perhettä, pitää omaa kotia jne.
kun ukkos petti. Syytä olisi sinun katsoa peiliin. Vaikutat kaikkitietävältä paasaajalta josta miehet ei taatusti pidä. Ehkä miehesi sai vain tarpeekseen. Kotiin hän jäi varmaan vain lasten ei sinun takiasi.Taatusti miehesi lähtee kun lapset lähtevät pois kotoa omille tahoilleen . Voit syyttää vain itseäsi. Älä täältä sääliä ruikuta