Jostain syystä useat useisiin viesteihin ei ole voinut suoraan vastata, onks muilla ollut samanlaisia onkelmia ?
Mitäs tuosta sanot. olisiko mahdollisuuksia ?
n siirtoa. Vaikeimman ongelman muodostavat ns. retrovirukset, jotka kantajan perimään kytkeytyneinä siirtyvät sukupolvesta toiseen ja tietenkin myös siirrännäisen mukana ihmiseen. Tällainen tunnettu retrovirus esiintyy sialla, jonka kudokset monessa muussa suhteessa tuntuvat hyvin sopivan xenotransplantaation materiaaliksi. Sian ihoa on käytetty jo parikymmentä vuotta ihmisen vakavien palovammojen korjaamiseen eivätkä seurantatutkimukset ole paljastaneet yhtään tapausta, jossa virus oli johtanut saajan tautiin. Hälyttävä saattaa sen sijaan olla äskettäin julkaistu tulos, jonka mukaan sian retrovirus voi viljelyolosuhteissa infektoida mm. ihmisen soluja. Selvityksen alaisena ovat myös tapaukset, joissa apinan retrovirus on saattanut tarttua ihmiseen luuydinsiirron yhteydessä.
Xenotransplantaatiotutkimus on saavuttanut vaiheen, jossa sekä eettiset että puhtaasti käytännön ongelmat on tiedostettu, mutta ratkaisut tutkimuksen jatkamisesta ovat perin vaikeita. Samalla kun immunologinen ja virologinen perustutkimus etenee omaa vauhtiaan on eteen noussut ongelma tulosten soveltamisesta ihmiseen. Hyväksymmekö sen että riskien uhallakin käynnistetään kliinisiä koesarjoja (kuten Yhdysvalloissa) vai lykkäämmekö tällaiset tutkimukset tiedon lisääntymistä odotellessamme (kuten Isossa Britanniassa)? Odottelu maksaa päivittäin ihmishenkiä, mutta toisaalta tutkimusten käynnistäminen merkitsee tuntemattomien riskien ottoa. Tilannetta pohtivat taas toistuvat symposiot sekä kymmenet valtakunnalliset ja globaaliset toimikunnat.
Mitäs tuosta sanot. olisiko mahdollisuuksia ?
n siirtoa. Vaikeimman ongelman muodostavat ns. retrovirukset, jotka kantajan perimään kytkeytyneinä siirtyvät sukupolvesta toiseen ja tietenkin myös siirrännäisen mukana ihmiseen. Tällainen tunnettu retrovirus esiintyy sialla, jonka kudokset monessa muussa suhteessa tuntuvat hyvin sopivan xenotransplantaation materiaaliksi. Sian ihoa on käytetty jo parikymmentä vuotta ihmisen vakavien palovammojen korjaamiseen eivätkä seurantatutkimukset ole paljastaneet yhtään tapausta, jossa virus oli johtanut saajan tautiin. Hälyttävä saattaa sen sijaan olla äskettäin julkaistu tulos, jonka mukaan sian retrovirus voi viljelyolosuhteissa infektoida mm. ihmisen soluja. Selvityksen alaisena ovat myös tapaukset, joissa apinan retrovirus on saattanut tarttua ihmiseen luuydinsiirron yhteydessä.
Xenotransplantaatiotutkimus on saavuttanut vaiheen, jossa sekä eettiset että puhtaasti käytännön ongelmat on tiedostettu, mutta ratkaisut tutkimuksen jatkamisesta ovat perin vaikeita. Samalla kun immunologinen ja virologinen perustutkimus etenee omaa vauhtiaan on eteen noussut ongelma tulosten soveltamisesta ihmiseen. Hyväksymmekö sen että riskien uhallakin käynnistetään kliinisiä koesarjoja (kuten Yhdysvalloissa) vai lykkäämmekö tällaiset tutkimukset tiedon lisääntymistä odotellessamme (kuten Isossa Britanniassa)? Odottelu maksaa päivittäin ihmishenkiä, mutta toisaalta tutkimusten käynnistäminen merkitsee tuntemattomien riskien ottoa. Tilannetta pohtivat taas toistuvat symposiot sekä kymmenet valtakunnalliset ja globaaliset toimikunnat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sydämmen.usko.pelastaa kirjoitti:
"Jostain syystä useat useisiin viesteihin ei ole voinut suoraan vastata, onks muilla ollut samanlaisia onkelmia ? "
Ilmeisesti on olemassa joku rajoite syntyvän puun syvyydelle, ja sen takia ei threadia voi jatkaa. Tuttu juttu.
"Mitäs tuosta sanot. olisiko mahdollisuuksia "
Tarkoitat varmaan, että voisiko retorvirukset siirtyä kuvatulla tavalla?
"Vaikeimman ongelman muodostavat ns. retrovirukset, jotka kantajan perimään kytkeytyneinä siirtyvät sukupolvesta toiseen ja tietenkin myös siirrännäisen mukana ihmiseen. "
Eh, kyse on siirrännäisistä, joita nykyään voidaan harrastaa. Mitä luulet, tapahtuuko luonnossa vastaavia elinten tai kudosten siirtoja eläimestä toiseen?
"Hälyttävä saattaa sen sijaan olla äskettäin julkaistu tulos, jonka mukaan sian retrovirus voi viljelyolosuhteissa infektoida mm. ihmisen soluja."
Eli kyseessä on vieraan solukon mukana tulevasta perimästä, jossa jostain syystä retrovirus aktivoituu ihmissolukon läsnäollessa?
Mutta hei, ei endogeeniset retrovirukset selity pois tuolla tavalla.
Ensinnäkin y.o. oli kyse elävän kudoksen siirtämisestä lajien välillä (siasta ihmiseen tässä tapauksessa).
Toiseksi vaikka se retrovirus aktivoituisikin uudessa isäntäsolukossa, niin ei ole mitään takeita eikä varsinkaan näytetty mitään mekanismia, että/miten ko. aktivoitunut retrovirus asettuu isäntäsolukossa uudestaan endogeeniseksi retrovirukseksi juuri siihen samaan lokukseen, jossa se oli originaalissa eliöperimässä.
Kolmanneksi, sen retroviruksen pitäisi jämähtää sinne sukusoluihin ennekuin siitä tulee periytyvä.
Kun on kerran alkuun päästy niin jatketaan vielä vähän. On löydetty Apinan fossiileja joilta oli kallot murskattu, ilmeisesti olivat ihmiset herkutelleet apinan aivoilla ja luuytimillä. Voi olla että kokit jättivät herkut puoliraaoiksi, joten sairaan apinan retrovirukset ovat hyvinkin voineet siirtyä tuoreeltaan appinoihin. Retrohan aiheuttaa tietyntyyppisiä oireita, kuten esim. kivessyöpää, tällöin voisimme olettaa sekä apinoilla ja ihmisellä retron siirtyneen tiettyyn osaan DNA/RNA ketjuja, näkyen tuhansienkin vuosienpäässä samassa kohdassa.
Retrovirus on siitä inhottava virus, että se valloittaa ensin tietyt solut, ennenkuin aktivoituu.
Mitä ajattelemme, annetaanko asia tiedemaailmalle, vai kehitämmekö vielä teoriaa.
Elintensiirrossa on alettu luoda tiukkoja katseita sikoihin. Siat ovat kudoksiltaan monessa suhteessa lähellä ihmistä. Ne ovat terveempiä kuin monet muut eläimet ja saavat isoja pahnueita, toisin kuin vielä läheisemmät apinat.
Haitat ovat ilmeisiä. Ihmisen elimistö hylkii vieraita kudoksia. 1990-luvun alussa tehtiin joitakin kokeita eläinten elimien siirtämisessä ihmisiin. Kaikki potilaat kuolivat. Apinoilla tehdyt kokeet ovat myös epäonnistuneet. Geenitekniikka on kuitenkin edistynyt, ja nyt yritetään kasvattaa sikoja, joilta on poistettu hylkimisreaktion aiheuttava geeni. Osittain on onnistuttukin. Geenejä on kaksi, ja toinen on saatu "hiljennettyä". Kyseinen geeni aiheuttaa välittömän, voimakkaan hylkimisreaktion. Jäljellä on toinen geeni, joka aiheuttaa hidastuneen reaktion, mutta tuhoaa verisuonet. Parilla potilaalla on käytetty sian maksaa välisiirrännäisenä, kun on etsitty sopivaa luovuttajaa. Tässä on onnistuttukin, mutta ratkaisu ei ole riittävä; riskit ovat isot, ja lopullinen siirto on tehtävä ihmiseltä toiselle.
Ongelmana on myös sian retrovirus PERV, endeeminen virus, joka ei vahingoita sikaa, mutta voi aiheuttaa vakavia ongelmia, jos se siirretään ihmiseen ja alkaa tarttua ihmisestä toiseen.
sydämmen.usko.pelastaa kirjoitti:
"Retrohan aiheuttaa tietyntyyppisiä oireita, kuten esim. kivessyöpää, tällöin voisimme olettaa sekä apinoilla ja ihmisellä retron siirtyneen tiettyyn osaan DNA/RNA ketjuja, näkyen tuhansienkin vuosienpäässä samassa kohdassa."
Eli oletat tietyntyyppisten oireiden olevan seurausta retroviruksen paikasta perimässä? Tuo on kyllä mahdollista nopeasti ajateltuna seuraavilla tavoilla:
1 ko. retrovirus on kiinnittynyt johonkin keskelle jotain toimivaa geeniä ja sillä tavalla häirinnyt solun normaalia toimintaa
2. ko. retroviruksen kiinnittyminen aktivoi jonkun muun perimän osan, joka sitten aiheuttaa mm. syöpää (eg. http://www.cancerprev.org/Journal/Issues/26/101/996/4348)
3. tai sitten mutaation kautta ko. retrovirus aktivoituu muuntuneena taas kerran häiriten solun normaalia toimintaa
4. tai aktiivisen (aktivoituneen) retroviruksen perimän tuotantotulokset häiritsevät solun normaalia toimintaa.
(Kivessyövän taisit ottaa siitä syystä, että silloinhan retrovirus erittäin todennäköisesti on siirtynyt tai siirtymässä sukulinjaan.)
Mutta mutta, onko syypää jo perimässämme majaileva yhteinen endogeeninen retrovirus (joka aktivoituu) - nehän ovat jo samoissa paikoissa perimän lokuksissa - vai siitä, että retrovirus osaa hakea integraatiopaikkansa aina samasta paikasta? Jälkimmäiselle pitäisi löytyä näyttö - tosin tämänhetkinen tieto on, että retrovirus kiinnittyy solun perimään sattumanvaraisesti vaikkakin viruksesta riippuen suosien genomin tiettyjä osia.
http://www.fccc.edu/research/reports/current/skalka.html
http://biology.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pbio.0020281
Toiseksi, endogeenisissä retroviruksissa tapahtuu mutaatioita kuten muussakin perimässä, joten sitä on voitu tarkastella yhteisen perimän kautta. Nimittäin se sulkee pois sen, että kyseessä olisi ollut sama retrovirus, joka samanaikaisesti olisi iskeytynyt kaikkien tarkasteltavien lajien yhteiseen perimään. http://biology.plosjournals.org/perlserv/?request=get-document&doi=10.1371/journal.pbio.0030110
"Mitä ajattelemme, annetaanko asia tiedemaailmalle, vai kehitämmekö vielä teoriaa."
Siis hypoteesisi on, että retrovirukset siirtyvät lajista toiseen samoille paikoille perimän lokuksissa - ja tämä tapahtuu sitten kaikille lajeille likimain yhtäaikaa?
Tuo olisi huikea yhteensattuma. Mutta mutta, se ei selitä noita eroja ko. endogeenisissa retoriviruksissa, evoluutioteoria tekee sen perin nätisti.