hei,
olen ollut jonossa rintojen pienennysleikkaukseen helmikuun lopusta saakka julkisella puolella hussissa. minut laitettiin kiireellisyysluokka kolmoseen ja jo ilmoitettiin ettei hoitotakuu tietenkään pidä. eli elokuusta eteenpäin. onko kukaan päässyt kiireellisyysluokka kakkoseen ja mitkä kriteerit siihen? lihasheikkoutta etenkin selässä (hermostoperäistä) ja tuntuu ettei kroppa pitkään jaksa kannatella painoa. leikkauksen jälkeisestä masennuksesta ei ole tällä palstalla hirveästi juteltu myöskään. eli kokemuksia?
olen ollut jonossa rintojen pienennysleikkaukseen helmikuun lopusta saakka julkisella puolella hussissa. minut laitettiin kiireellisyysluokka kolmoseen ja jo ilmoitettiin ettei hoitotakuu tietenkään pidä. eli elokuusta eteenpäin. onko kukaan päässyt kiireellisyysluokka kakkoseen ja mitkä kriteerit siihen? lihasheikkoutta etenkin selässä (hermostoperäistä) ja tuntuu ettei kroppa pitkään jaksa kannatella painoa. leikkauksen jälkeisestä masennuksesta ei ole tällä palstalla hirveästi juteltu myöskään. eli kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen käynyt useammissa plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Jotkut onnistuneet paremmin, jotkut huonommin.
Juuri leikkauksen jälkeen on aina huojentunut ,kun kaikki on ohi ja toimenpiteestä on selvitty. Enää ei siis pohdiskella ja mietitä menoa ,vaan parantuminen alkaa.
Muutaman päivän kuluttua kuitenkin alkaa aina masennus ja jopa pelko , että mitä nyt. Ei koskaan voi olla varma, mitä siteistä paljastuu.Vaikka se "tulos" näyttäisi silloin ns. hyvältä tai vaihtoehtoisesti huonolta, se ei koskaan ole lopullinen tulos.Tuntuu vaan, että kaikki on vielä mahdollista...
Pohdin myös paljon sitä, että onko tämä kaikki vaivan arvoista ja teenkö yleensä oikein.
Näihin toimenpiteisiin jää jotenkin koukkuun vaikka välillä kun on mennyt huonosti, niin vannon ettei koskaan enää.Tämä on jotenkin riippuvaisuutta aiheuttavaa, samalla uhkarohkeaa, pelottavaa . Jos hyvin käy, niin olet kuin "voittaja" kasinolla.
Ilman ajottaista jälkimasennusta en ole selvinnyt.
ihmisellä on mielenterveydessä jo valmiiksi jotain häikkää jos ei koskaan ole tyytyväinen leikkauksiinsa.
Minulta on leikattu rinnat ja poistettu suonikohjuja. Kyllä oli mukavaa kun ei kävely enää sattunut pullistuneiden kohjujen takia. Kesällä mahtuu kengätkin jalkaan. Olen huima 38v ja 55kg nainen ja silti oli nämä turvotusvaivat.
Kun saa kroppansa johonkin kuntoon niin sitten täytyy vain uskaltaa elää, eikä olla peilin edessä koko ajan etsimässä uutta vikaa.
Jos on oikeasti jotenkin masentunut tai itsetunnossa jotain häikkää kuten tämä masentunut. Niin oikea paikka seuraavaksi olisi psykiatri ja mielialalääkitys. Niitä on sellaisiakin lääkkeitä, ettei silmät seiso päässä.
Kaikkien leikkausten lopputulosta parantaa potilaan hyvä yleiskunto. Kannattaa esim. käydä kuntosalilla vahvistamassa lihaksia ja muutenkin syödä terveellisesti ihan yleisesti, mutta etenkin jos odottaa isompaa toimenpidettä. Hyväkuntoinen paranee aina nopeammin.