Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Minun tarina

    Emme koskaan olleet onnellisia, ei edes silloin kun menimme naimisiin. Tiesin oikeastaan että joskus tulee se raja etten kestä enää. Mutta ajattelin että hän muuttuu vielä. Olin 15-vuotias kun tavattiin. 17-vuotiiana tulin raskaaksi, keskeytin lukion. Heti alusta asti hän joi vaan koko ajan, ei koskaan välittänyt , minä pidin hänestä huolen, olin hänen omaisuuttansa ja tein kaikki niin miten hän käski. Menimme naimisiin kun olin 18 (hän 21). Nyt en enää kestä... itsekkin tässä alan alkoholisoitumaan. Itken kaikki päivät itseni uneen, kun hän menee, tulee.. Tätä on kestänyt jo yli 2 vuotta. Ja hänestä alkaa paljastumaan jo väkivaltaisia puoliakin. Mutta ainoa asia, hän todella välittää meidän lapsesta. Kerran hän sanoi minulle että jos lähden en vie lastamme enkä tule enää ikinä näkemään sitä. Mitä teen? olen varmaan taas raskaana. Jos olen, onko minusta aborttiin ? On niin yksinäinen olo, ei tietä ulos. Jättäisin nyt kaiken, mutta en voi pikku poikani takia.
    2450
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kuulostaa niin kurjalta, ettei tuohon oikein osaa vastata. Tarvitsisit nyt sieltä oikeasta elämästä läheisen, jolle purkaisit umpikujasi. Jos ei muuta löydy, niin juttele sitten jonkun kunnan perheneuvojan tms kanssa. Äläkä missään tapauksessa päästä itseäsi alkoholisoitumaan!
    Voimia sinulle! Vielä koittaa uusi aika.

    Äänestä

    • Otappas yhteyttä kotikuntasi sosiaalitoimistoon tai perheneuvolaan ja kerro tilanteesi. Miehesi ei sinulta lasta saa, alistettuna olet menettänyt kaiken uskosi.Ja toimi nyt ennen kuin alko vie sinutkin. Aurinkoista kevättä ja voimia muutokseen!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    broken86 kirjoitti:

    Emme koskaan olleet onnellisia, ei edes silloin kun menimme naimisiin. Tiesin oikeastaan että joskus tulee se raja etten kestä enää. Mutta ajattelin että hän muuttuu vielä. Olin 15-vuotias kun tavattiin. 17-vuotiiana tulin raskaaksi, keskeytin lukion. Heti alusta asti hän joi vaan koko ajan, ei koskaan välittänyt , minä pidin hänestä huolen, olin hänen omaisuuttansa ja tein kaikki niin miten hän käski. Menimme naimisiin kun olin 18 (hän 21). Nyt en enää kestä... itsekkin tässä alan alkoholisoitumaan. Itken kaikki päivät itseni uneen, kun hän menee, tulee.. Tätä on kestänyt jo yli 2 vuotta. Ja hänestä alkaa paljastumaan jo väkivaltaisia puoliakin. Mutta ainoa asia, hän todella välittää meidän lapsesta. Kerran hän sanoi minulle että jos lähden en vie lastamme enkä tule enää ikinä näkemään sitä. Mitä teen? olen varmaan taas raskaana. Jos olen, onko minusta aborttiin ? On niin yksinäinen olo, ei tietä ulos. Jättäisin nyt kaiken, mutta en voi pikku poikani takia.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu