Välillämme on tuhansia kilometrejä ja useita vuosia, mutta yhä vain sinä olet ajatuksissani - ja usein. Kaipaan sinua, tahtoisin aloittaa kanssasi kaiken alusta, tai oikeastaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Sinun seurassasi tunnen olevani kotona, kun sinä olet vierelläni en kaipaa mitään muuta, en näe muita. Olen tapaillut muita, seurustellutkin, elänyt omaa elämääni, niin kuin sinäkin omaasi. Mutta silti ikävöin sinua välillä niin paljon että kipeää tekee...Ja niinä harvoina hetkinä kun näemme, tunnen itseni pikkutytöksi, en saa suustani niitä sanoja jotka olen aina halunnut sinulle sanoa.
Olen jo pitkään tahtonut sanoa sinulle miten paljon sinusta välitän vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. En uskalla, pelkään että torjut minut taas, tällä kertaa lopullisesti. En voi elää ilman että sinä olet osa elämääni, sillä rakastan sinua.
Olen jo pitkään tahtonut sanoa sinulle miten paljon sinusta välitän vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. En uskalla, pelkään että torjut minut taas, tällä kertaa lopullisesti. En voi elää ilman että sinä olet osa elämääni, sillä rakastan sinua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Asiat voisivat olla toisin jos olisit silloin sanonut mitä todella tunnet, ajattelet, haluat. Jos todella tarkoitat mitä kirjoitit, toimi nyt.
Tuo on niin klassinen, että kommentoin. On tarkoitettu hämmentämään ja aiheuttamaan lisää "Mitä kuuluu Marjaleena" -tyylisiä tragikomedian klassikoita, kun viimeinen kalja on juotu ja kännykkä osuu tupakkaa etsiessä kouraan=)
Nykyään jokainen on tekstiviestin tavoitettavissa (numeropalvelut jne), joten jos ei piippaa, ei vaan kiinnosta...
Se ei auta jos ei uskalla, kuten ap kirjoitti.
Jos kiinnostaa, rohkeuttakin löytyy. Niin se menee, eikä runoilulla muuksi muutu.
exäni on elämäni nainen, sitä en tajunnut silloin ja nyt taitaa olla jo liian myöhäistä. Mutta tunteilleen ei voi mitään, ne menee omia polkujaan...