RASKAUDEN AIKAINEN MASENNUS!

ensimmäisissä raskauksissani mieheni oli myös hyvin ymmällää ku välil olin masentunut ja tunnin päästä jo yli pirteä. olen kaikkien raskauksien aikana ollu hyvin ailahtelevainen.muutoin olen hyvin rauhallinen luonne.ota miehesi neuvolaa mukaa ja keskustelkaa siellä. oikein hyvää odotusta teille kyl se viel iloksi muuttuu :)

terve!!
aivan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Minulla on raskausviikkoja 23 ja kärsin täysin samoista vaivoista. itken lähestulkoon joka päivä....usein monta kertaa päivässä... tunnen myöskin olevani läski ja ruma,,,usein tuntuu ettei mieheni halua minua ja siittä on käyty monia keskusteluja....onnekseni mieheni ymmärrtää hyvin sen että nämä ailahtelut johtuvat hormooneista. Minusta on myöskin tullut hyvin vauhko mieheni suhteen, en haluaisi päästää häntä minnekkään, ettei hän vain pettäisi tai ihastelisi muita naisia...aivan hölmöä tiedän sen, mutta jotenkin ne hormoonit tähänkin asiaan vaan vaikkuttavat.... vähintäänkin joka toinen päivä maailma kaatuu päälle ja elämä on ihan paskaa.....kummallista, ihan kuin tässä olisi tulossa täysin sekopäiseksi=) toivottavasti helpottaa synnytyksen jälkeen sekä sinulla että minulla!!=)

Itselläni on kaksi raskautta takanani, 1995 ja 2005 syntyneet lapset.
Miehelläni ja minulla on muuten ollut vuosien mittaan todella vilkas seksielämä mutta molempien raskauksien aikana häntä vaivasi haluttomuus.
Itseäni myös masensi molemmilla kerroilla.
Moni nainen ei ainoastaan tunne itseään rumaksi, finniseksi ,lihavaksi etc. vaan myös on ja näyttää siltä.
Ei raskaus kaunista ja pue kaikkia , tuo on mielestäni täysmyytti.
Moni nainen on haluton seksiin raskauden aikana, on miehelläkin siihen siis oikeus.
Raskausaika on kamalaa, aika synnytyksen jälkeen pienen vauvan kanssa silkkaa honeymoonia ja teidänkin suhde lähtee silloin aivan uuteen sfääriin!! Onnea.

ompa mukava(tai no..)huomata että en ole ainokainen..kävin neuvolatädin juttusilla ja sielläkin sai taas itkeä..neuvolassa sanottiinkin että saattaa johtua hormoneista, mutta jos sama jatkuu niin saa soittaa ja tulla käymään..Onneksi mies oli mukana niin sai hänkin kuulla ja nähdä, etten minä ilkeyttäni tätä tee..olo on itseasiassa ollut hieman parempi sen jälkeen, vaikka itku edelleen on hieman herkässä ja näin...mutta kokemuksia lisää kiitos!!

taisin olla välillä jokseenkin saman lainen suru simmu ja kiukkupussi sekä ulko näköni oli niin valtaisa että se myös sai minut välillä pahalle mielelle.Muistan kerran loppu raskaudesta olleen yksinäni kotona ja katselin itseäni alasti peilistä ja tuli itku..Olen aina ollut aika hoikka ja raskaus aikana minulle tuli yli 20kg painoa lisää no sitten laitoin hiukseni aina nätisti ja meikkasin itseni kauniiksi sekä ostin muutaman naisellisen kauniin raskauspaidan ja housut jolloin tunsin itseni nätiksi ja nyt meille on tulossa jo toinen lapsonen raskaus vielä niin alussa ettei edes huomaa mutta mieheni rakastaa minua edelleen vaikka vartaloni on taas muuttumassa niin valtaisaksi ette tavalliset pikkupöksyt tule taas mahtumaan jalkaani..no kun esikoisemme syntyi niin reilu puolesa vuodessa olin saanut kaikki raskaus aikana tulleet kilot pois ihan vain rattaita työnnellessä enkä ollut mitään laihdutellut ruoka haluni vain palautuivat normaaleiksi pikkuhiljaa=) kaikkea ihanaa sinulle ja mukavaa odotus aikaa! muista rasvailla masulia ettei tule raskaus arpia*

Itse olen ollut jo 3vuotta ennen raskautta masentunut ja raskauden alussa alkoi helpottaa kunnes taas pian alkoi alamäki. Itkin päivät pitkät eikä oikein jaksanut uskoa itseensä.. Mies ei meinannut enää jaksaa sitä kuinka paha minun oli olla.. Nyt kuitenkin olemme edenneet viikolle33 ja alan olemaan vuosiin ensimmäistä kertaa onnellinen. Vieläkin olen herkkä purskahtamaan itkuun pienistäkin asioista, mutta usko itseeni on palautumassa. Tämä kaikki pikkuisen ansiota sisälläni.

Tuohon painoasiaan vielä että itselle tullut 20kiloa raskauden aikana. Nyt siis päälle 70kiloa ja ennen raskautta 53kg. Olen oppinut pitämään uudesta vartalostani mieheni avustuksella. (Hän kun on ihan innoissan minun A70:sten kasvettua C75:teen .. )

En oikein osaa muuta sanoa kuin että toivon sinulla olevan myös tämä parempi kausi edessä. Hetki menee totutteluun uuden asian kanssa. Mutta kun opit hyväksymään sen ja itsesi sellaisenaan niin kaikki helpottuu :)

Ajan myötä helpottaa. Lisä apua netistä
http://www.masennusapua.info/

Siis Aivan kun olis lukenut omaa tekstiä!! mulla on ihan sama juttu. tosi tarkka yli tarkka painosta kunnosta, entinen rytminen voimistelija yms. aina hiukset kaikki kunnossa kasvot, nyt ei vaan jaksa millään?? ja itkettää ihan hirveenä ja tekee mieli kuolla joka toinen pvä. Tuntuu ihan samalta kun alapää vähän löystyy raskauden aikana että nyt mieheni juoksee muualla tai ei kelpaa tai riitä. Ihan kauheaa... Itsevarmuus on ihan jossain kiinassa saakka.... Miten tää on näin tällasta, mitä voi tehä että sais nää ajatukset positiiviseksi eikä murehtis koko ajan... hemmetti soikoon

Ihan normaalia todellakin on tuo. Onhan se raskaus niin mullistava juttu ettäsiinä ehtii kaikenlaiset ajatukset päässä pyörimään. Niin kuuluukin kun valmistaudutaan vanhemmuuteen. Yhtä vuoristorataa on välillä elo :) Älä huoli.

Lohdutukseksi paino asiaan haluan sanoa että minä en laihduttanut mitenkään synnytyksen jälkeen. Söin reippaasti jäätelöä päivittäin. 6kk imetettyäni lasta olin 10kg kevyempi kuin ennen raskaaksi tuloa. Alipainoksi meni vaikka en laihduttanut todellakaan. Mies kommentoi usein varsinkin jäätelöstä että voisin vähän rajoittaa... Näinkin voi siis käydä. Turhaan sitä painoa nyt murehdit kyllä ne kilot siitä sitten karisee liikunnalla ja ruoavaliolla jos ei itsekseen.

Raskausajan masennus ja D-vitamiini

D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.

Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.

S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.

Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.

Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).

"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.

D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.
http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-13173362/

"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.

USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.

Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.

– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.

Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.

–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.

Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.

Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.

–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.

Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.

Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.

Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla

Lääketeollisuus:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm