Olen 185cm, 103kg suomalainen UPEA nainen,työkseni ajan rekkaa ja vapaa-ajallani nostelen puntteja.Mieheni on thaimaalainen 156cm, 59kg uros.Hän on ammatiltaan kirjanpitäjä, mutta ei ole toistaiseksi löytänyt Suomesta koulutustaan vastaavaa työtä.Hänen harrastuksiinsa kuuluu ristipistotyöt ja moderni tanssi.
Etsin kauan sopivaa puolisoa, mutta kun kohtasin mieheni, ymmärsin mitä tarkoitetaan kun sanotaan vastakohtien täydentävän toisiaan.
Sovimme toisillemme täydellisesti fyysisesti.Mieheni mahtuu mukavasti kellottelemaan valtavien rintojeni väliin ja tyämatkoille voin ottaa hänet haalarieni takataskuun.
Luonteeltamme olemme täysin erilaisia ja sekin on hyvä asia.Mieheni on arka ja ilman minua hän ei olisi koskaan uskaltanut hypätä laskuvarjolla tandemhyppyä tai kokeilla avantouintia.En anna hänelle mahdollisuutta kieltäytyä, koska hän tietää, ettei kaltaiseni naisen kanssa voi sitä tehdä ja mitäpä hän ei rakkaansa mieliksi tekisi.
Minä taas olen oppinut mieheltäni huomaavaisuutta ja toisten huomioon ottamista.
En enää esimerkiksi syljeskele kovin paljon julkisilla paikoilla ja nenän kaivelun olen lopettanut kokonaan, koska mieheni mielestä se ei ole sopivaa käytöstä naiselle.
Ensi kesänä aloitamme UKON KANTO-kilpailujen järjestämisen.Ajattelimme ensin osallistua EUKON KANTO-kisaan, mutta mieheni satutti selkänsä aika pahasti, kun kantoi minut nuorena morsiamena kynnyksen yli.
Häämme vietimme Thaimaassa.Se oli elämämme ihanin päivä.Ainut pieni miinus tuli siitä, ettei minulle meinannut millään löytyä hääpukua.
Onneksi eräs lainapeitefirma kiiruhti avuksemme ja sain kuin sainkin puvun.
Olen kovasti ihmetellyt, kun monet suomalaiset naiset sanovat ulkkis miesten olevan tempperamenttisia, jopa väkivaltaisia.
Minun mieheni ei ole kertaakaan edes ääntään korottanut, nytkin on tainnut olla jo viikon puhumatta mitään, tehnyt vaan ruokaa(kuten käskin), ja kantanut annoksia minulle.
En voi muuta sanoa kuin, että meillä ainakin mokuliitto toimii.
Etsin kauan sopivaa puolisoa, mutta kun kohtasin mieheni, ymmärsin mitä tarkoitetaan kun sanotaan vastakohtien täydentävän toisiaan.
Sovimme toisillemme täydellisesti fyysisesti.Mieheni mahtuu mukavasti kellottelemaan valtavien rintojeni väliin ja tyämatkoille voin ottaa hänet haalarieni takataskuun.
Luonteeltamme olemme täysin erilaisia ja sekin on hyvä asia.Mieheni on arka ja ilman minua hän ei olisi koskaan uskaltanut hypätä laskuvarjolla tandemhyppyä tai kokeilla avantouintia.En anna hänelle mahdollisuutta kieltäytyä, koska hän tietää, ettei kaltaiseni naisen kanssa voi sitä tehdä ja mitäpä hän ei rakkaansa mieliksi tekisi.
Minä taas olen oppinut mieheltäni huomaavaisuutta ja toisten huomioon ottamista.
En enää esimerkiksi syljeskele kovin paljon julkisilla paikoilla ja nenän kaivelun olen lopettanut kokonaan, koska mieheni mielestä se ei ole sopivaa käytöstä naiselle.
Ensi kesänä aloitamme UKON KANTO-kilpailujen järjestämisen.Ajattelimme ensin osallistua EUKON KANTO-kisaan, mutta mieheni satutti selkänsä aika pahasti, kun kantoi minut nuorena morsiamena kynnyksen yli.
Häämme vietimme Thaimaassa.Se oli elämämme ihanin päivä.Ainut pieni miinus tuli siitä, ettei minulle meinannut millään löytyä hääpukua.
Onneksi eräs lainapeitefirma kiiruhti avuksemme ja sain kuin sainkin puvun.
Olen kovasti ihmetellyt, kun monet suomalaiset naiset sanovat ulkkis miesten olevan tempperamenttisia, jopa väkivaltaisia.
Minun mieheni ei ole kertaakaan edes ääntään korottanut, nytkin on tainnut olla jo viikon puhumatta mitään, tehnyt vaan ruokaa(kuten käskin), ja kantanut annoksia minulle.
En voi muuta sanoa kuin, että meillä ainakin mokuliitto toimii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikkea se kateus saa aikaiseksi, tällä kertaa tälläisen typerän kirjoitelman...
Tuonkin ajan olisi voinut käyttää itsensä kehittämiseen... vaikka lukien hesarin kulttuurisivut tai vatsalihasliikkeitä tehden. Mutta ei, kun piti taas purkaa katkeruutta. Tämä ei ole mikään terapiapalsta, mene ammattiauttajan juttusille.
Mielestäni vastauksesi on säälittävä.Eikö mitään voi ottaa huumorilla.En purkanut katkeruuttani, koska en ole katkera.Tällä palstalla on todella vihaisia ihmisiä.Relatkaa vähän, niin elämä hymyilee.
Tosi kivaa. Kirjoituksesi oli tosi hauska. Hahhah. Ihan kuin tällaisia ei saisi lukea parikymmentä päivässä. Hahhah. Mene huumoripalstalle.
.......tuskin ainakaan alkuperäinen kirjoittaja...
Näin se toimii;D Ukko vaan ruokaa laittamaan...
on se mukava kun on haalarin taskussa matkarakastaja;D
Hyvä ja humoristinen vastakirjoitus.
Nauroin vedet silmissä juttuasi. Oli hyvä ja huumorintajuinen. Tälläista suhtautumista enemmän elämään. Ja kun ukkosi taskussakin voi hyvin, niin mikäpä hänellä on ollessa. Uusia katsantokantoja tarvitaan tähän `pikkuporkkanoiden`maailmaan.