ei mitään

saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla...

Välit katkaistaan appeen, ei appiin.
Vertaa sana happi. Sitäkään ei kirjoiteta happiin, vaan happeen.
Tämmöst saivartelua, mutta pakko oikaista.
Appeen katkaisin välini, koska hän löi minua halolla. Olin tuolloin nuori miniä ja odotin lasta.
Tapahtui 80-luvulla.

Minulla ei onneksi ole suhdetta anoppiin enää. Hän vei lapsemme kapakkaan kaksi kertaa ja se riitti. En halunnut hänen enää hoitavan lastamme ja mieheni oli erittäin vihainen äidilleen. Sen jälkeen anoppi on lähetelyt meille kirjeitä,kortteja,sähköpostia jossa aiheena on hirveä miniä josta on syytä hankkiutua eroon.

Anoppi soitti jopa mieheni työnantajalle asiasta. Olemme joutuneet kovalla kädellä katkaisemaan välit ja olemme koko ajan olleet mieheni kanssa samassa rintamassa.

Appeen välit ovat kunnossa,ovat eronneet anopin kanssa jo kauan sitten ja appi raitiustui alkoholismistaan. anoppi jatkaa yhä uraansa.

Nyt tuli mieheni kännyyn taas viesti että haluaako mieheni että äitinsä pitää yhteyttä kun on laatimassa testamenttia. Anopilla ei ole minkäänlaista omaisuutta,ei ole työtä tehnyt 20 vuoteen. Mieheni ei vastannut viestiin mutta tiedämme entuudestaan että lisää on tulossa...

Ei siis suhdetta mutta tälläinen riesa kuitenkin. Mutta onneksemme olemme saaneet muutoin viettää onnellista ja tasapainoista perhe-elämää yhdessä. Valitettavaa on tietenkin että miehenikin suhde äitiinsä on mennyttä ja hän ei halua sitä korjata.

Sanoi jopa ettei ole varma menisikö edes hautajaisiin jos ja kun sellaiset tulee koska niin paljon kiusaa olemme häneltä saaneet. Mieheni on erinomaisissa väleissä äitiini,ja oli isääni myös. Anoppi oli äidillenikin lähettänyt kortin...mutta olin jo aikapäiviä sitten kertonut äidille miten meillä asiat on anopin suhteen.

*Toivottavasti kenenkään muun ei tarvitse tälläistä kärsiä!!!

En ole pitänyt anoppiin yhteyttä 5:een vuoteen.

Syynä se, että hän ei pystynyt jakamaan poikaansa kanssani. Minä olisin pystynyt, en ollut mustasukkainen sen enempää miehestäni, kuin lapsistakaan, mutta hän antoi pidemmällä vierailulla ollessamme ymmärtää, että en saisi puhua mieheni kanssa,(mieheni välttelikin puhumista kanssani, halusi välttää riitaa), en olla lasteni kanssa, eikäpä hän pitänyt siitäkään, kun juttelin mieheni sisarusten kanssa.

Hän on todellinen matriarkka, jonka kanssa en jaksa alkaa taistelemaan, niinpä luovutin. Hän oli hankala ja ilkeäkin lähes koko sen 10 vuotta, jonka ehdimme tuntea ennen välirikkoa.

Erosimme anopin kanssa viimeisen kerran sovussa viileissä tunnelmissa, mutta olen myöhemmin antanut ymmärtää, että minua on turha odotella vierailulle, muutaman kerran sen jälkeen olemme puhelimessa asiallisesti puhuneet.

En harkinnut eroa miehestäni, vaikka hän ei pystynyt minua mitenkään tilanteessa tukemaan, mutta tiedän, että montaa vastaavaa tilannetta avioliittomme ei kestäisi. Meillä on kaksi lasta ja muutoin hyvä avioliitto.

Kuukausia tilanteen jälkeen tunsin olevani umpikujassa, koska sen vierailun jälkeen tiesin, että en voi enää tavata sitä ihmistä. En vain tiennyt kuinka voimme elää sen jälkeen, kuinka rakentaa suhde mieheeni uudelleen, menetinhän luottamukseni häneen, tai miten järjestää tapaamiset anopin kanssa.

Turhan vuoksi en välejä katkaissut, enkä anteeksipyynnöttä niitä palauta, joten elelemme nyt näin. Mies ja lapset tapaavat mummoa normaalisti.

AAMUN AJATUS

Ei onnelliseksi tee se, mitä sinulla on,
tai missä olet, tai mitä teet.
Vaan se mitä ajattelet.

-Dale Carnegie