Olemme seurustelleet vuoden. Naimisiin menimme kuukausi sitten. Olen raskaana. Mies halusi kovasti lasta. Hän on mustasukkainen työnarkomaani. Ennen oli fyysistä väkivaltaa, kun hän joi. Nyttemmin raitistuneena se on kai henkistä väkivaltaa. Puhumattomuutta(todellisista asioista), arvostelua, kiristämistä. Jatkuva uskottomuuden epäily on raskasta. Mitä ihmettä teen? Pitääkö minun uskaltautua yksinhuoltajaksi, vai yritämmekö vielä? Käymme parisuhdeterapiassa, mutta se tuntuu vain pahentavan välejä. Olen aivan sekaisin, kun välillä on niin ihanaa ja taas yhtä helvettiä. Nyt on tosi paha olo. Aamulla ihan oksetti, kun oli niin painostava hiljaisuus.
Paha tilanne
nyrkki&hella
91368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ihmeessä pitää kiirehtiä lapsen tekoa ja naimisiin menoa tuollaisen kusipään kanssa??? Ei tuollainen öykkärimies ole mitään naista/vaimoa vailla. Miksi olet mennyt naimisiin miehen kanssa, joka löi sinua? Uskotko todella, ettei hän enää koskaan sitä tee? Minä en! Ja kun tyyppi on vielä viinaan menevä, niin vielä pahempi.
Lähde helvetissä kävelemään, kun vielä voit. Yksinhuoltajan pärjäät ihan varmasti paremmin kuin tuollaisen paskiaisen kanssa. Kukaan nainen ei ole ansainnut tuollaista kohtelua!
Ei muuta kuin menoksi, hop hop! Sen verran pitää löytyä itsekunnoitusta ja ylepyttä, ihminen sinä olet, vaikka miehesi ei sitäkään tajua. Jätä se luuseri jo tänään.
olisi avioliiton mitätöinti päivän sana. Lähde ennen kuin on myöhäistä. Pian lapsen itku kiristää pinnaa ja seuraukset voivat olla pahat.
Nyt täytyy kyllä olla samoilla linjoilla edellisten kanssa. Ei hyvältä kuullosta, ei ollenkaan!
Vähän turhan aikaisin on tuo pienokainen maailmaan tulossa, olisi ollut parempi ensin tutustua kunnolla toisiinsa ja vasta sitten alkaa perhettä perustamaan.
Mutta jo lapsen kannalta tuntuisi olevan parasta, se että vakavasti harkitset miehesi jättämistä. Lapsen syntymä on hyvässäkin parisuhteessa monesti aikamoinen koetus, saati tuollaisessa tilanteessa.
Toki vielä voi yrittää, mutta tuleekohan siitä kuitenkaan mitään. Perheväkivalta, on se sitten psyykkistä tai fyysistä, on aina vakava asia. Itse olisin jo jättänyt tuollaisen miehen, aikoja sitten.
Tarinasi voisi olla suoraan minun suustani. Olimme kylläkin seurustelleet kauemmin ennen naimisiin menoa, mutta kaikilta muilta osin. Meidän tyttäremme syntyi kolme kuukautta sitten ja tuo sama henkinen helvetti on jatkunut - ja viina on tullut myös takaisin kuvioihin. Mies ei kanna mitään vastuuta lapsesta ja hän on käytännössä minun vastuullani. Miehen elämä ei ole muuttunut mitenkään lapsen syntymän jälkeen. Hänen on saatava juhlia ja tehdä töitä ihan miten paljon vain haluaa.
Yövalvomisten väsyttämänä ja henkisen stressin vuoksi (ehkä) en kyennyt imettämään lastani vaan jouduimme kahden kuun jälkeen antamaan vastiketta. Nyt mieheni solvaa minua siitä - en ole hyvä äiti, kun en jaksa enkä imetä.
Avioero on koko ajan mielessäni. Usko pois, vielä sinä voit lähteä, kun lapsi ei ole konkreettisesti sylissäsi. Minä kadun sitä, etten lähtenyt ennen tytön syntymää - nyt se on käytännössä vaikeampaa. Yksinhuoltajana tulee olemaan tosi rankkaa ja jos vauva valvottaa, ihan kamalaa, mutta vielä kamalampaa se on miehen kanssa, jolta ei saa mitään apua ja kaupan päälle tulee valituksia ja vähättelyjä.
Lähde heti! Lapsen ei ole hyvä olla tuollaisessa liitossa.
Muuta pois kahdeksi viikoksi... Älä pidä yhteyttä ja katso miten mies suhteutuu.
1) hän ei suostu kokeiluun ja raivostuu ideasta suunnattomasti
2)suostuu kokeiluun, mutta sen jälkeen on raivoissaan ja epäuskoinen
3) suostuu kokeiluun ja sen jälkeen ymmärtää tilanteen vakavuuden ja tilanteesi
kahden ensimmäisen tilanteen jälkeen sinulla ei ole vaihtoehtoja: ero. Kolmannen jälkeen pitkä terapia...
Etkä näe viesteissäsi mitään ristiriitaisuutta:
"Jatkuva uskottomuuden epäily on raskasta."
"Elämänarvot ovat juuri perhe, uskollisuus ja ne oikeat asiat, joita minäkin arvostan."
Ensimmäinen virhe minkä teit oli se, että jatkoit suhdetta väkivaltaisen miehen kanssa. Oli "syynä" sitten alkoholi tai ei.
Te molemmat olette hyvin sairaita.
Sinä, joka väkisin pusket itsensi tuollaisen miehen luokse.
Miehesi, joka on hyvin revitty sisältä, jonka käyttäytyminen on todella rikkova jokaista osapuolta kohtaan.
Miksi ihmeessä sinä vielä hankit lapsen tuohon sairaaseen sekasortoon?
Eikö se riitä että te kumpikin revitte toisianne?
Mitä sinä nyt valitat?! Jos tiesit millainen äijä on, niin miksi menit naimisiin? Tyhmä!
Kyllä oot todella tyhmä idiootti, et oot päästäny tohon asteeseen tommosen suhteen ja sit kiirehdit vielä pökkäämään syytöntä lasta tommoseen tilanteeseen! Etkö tiedä mikä on kondomi tai e-pilleri. Vit..t siitä mitä mies haluaa, mut eikö sun oma järki leikkaa? Pistä nyt hyvänen aika putkes poikki kun ei tolla järjenjuoksulla mitään järkevää jälkikasvua edes tule.